Kuka mä olen

15 dinosaurusnugetteja

Mä lysähdän Leon punaselle sohvalle ja Eelis laskee päänsä mun syliin. Mun laihat sormet löytää välittömästi tiensä vaaleiden suortuvien sekaan.

Mä oon onnellinen. Mun aivot ei jaksa miettiä jotain vitun Ottoa.

"Koska sä saat ton kipsin pois?" Eelis kysyy ja kurottaa kädellään sohvapöytää kohti, "saanko mä allekirjottaa?"

Mä nyökkään, ja Leo laskee kaks lautasta täynnä dinosaurusnugetteja meiän eteen. Eelis oli vaatinu, että me ostetaan niitä. "Bon apple teeth!"

"Ei sitä tolleen sanota idiootti", Eelis mulkasee Leoa ja kääntyy takas raaputtamaan nimeensä mun käteen.

Mä isken haarukan kylmäverisesti dinosauruksesta läpi, ja Eeliksen suu loksahtaa auki. "Ei ne sulle oo mitään pahaa tehny."

Vastauksekseen Eelis ansaitsee multa ja Leolta väsyneet naurahdukset.

Me istutaan siinä Leon pienessä olohuoneessa pitkään ja rauhassa. Leo ja Eelis kertoo niitten kalastusreissusta, mutta mun aivot ei rekisteröi kaikkea sillä mun silmät painuu vähitellen kiinni.

"Väsyttääkö sua? Olin just hakemassa ton ginipullon", Leo kääntyy kattomaan mua mietteliäänä.

Mun silmät räpsähtää auki alta aikayksikön. Mä en jäis alkoholista paitsi.

Vaikka Eelis vaikuttaa vähän vässykältä, niin alkoholitoleranssi sillä jätkällä on iha uskomaton. Se joi vodkaa ku vettä. Sama pätee Leoon – ei se vässykkä osuus, vaan toi alkoholin sietokyky.

Mun osalta taas... ei kovin vaikuttava suoritus.

Kahden pullon jälkeen meno oli enemmän kuin kaoottinen.

"Pelataanko pullon-, miten se sanotaan?" mä yritän pukee mun ajatuksia lauseiks. "...hmm pyöritystä. Pullonpyöritystä?"

"Ootko vitun tyhmä? Meitä on kolme ja kaks meistä on jätkiä", Leo hieroo nenänkaartaan. Se on saamassa tarpeekseen musta.

"Me ollaan pian täysikäsiä, ei sen ikäset pelaa pullonpyöritystä", Eelis hihittää mun toisella puolella.

"Mut kun... mä vaan halusin syyn pussata Leoo", mä käännän mun katseen Eelikseen. Mä oon saavuttanut raa'asti rehellinen -tason.

Eeliksen silmät aukee muutaman millin enemmän ku normaalisti ja se pärskähtää: "Pussata Leoo? Miks?"

"Se tuoksuu hyvältä ja sillä on nätin väriset silmät."

Eelis silittää mun hiuksia, ja mä lasken mun pään sen olkapäälle. Leo kaataa lisää vodkaa itelleen.

"Pelataanko totuutta?" Eelis kysyy väsyneesti.

"Mitä se on?"

"En mä tiedä, mä vaan haluun tietää teidän salaisuudet." Eelis kohauttaa olkapäitään. "Mä alotan."

"Kamilla", se suuntaa siniset silmänsä kohti mun omia ja hymyilee sulosesti. "Se ilta kun sä käskit mun viedä sen kypärän Veralle..." se alottaa, ja kaikki veri valahtaa mun kasvoilta, kun mä tajuun mihin se on menossa.

"...miks sun reidestä vuos niin paljon verta?"

Mä vilkasen Leoo, jonka kasvoilla on ilme jota en osaa lukea. No vittu, mä en osaa lukea ihmisiä muutenkaan niin ei tää mitää vaikuta.

"Mä- öhm", sanat tuntuu takertuvan mun kurkkuun. "Mä törmäsin sitä lasipöytää päin. Muistatko? Siellä oli se lasipöytä siellä olohuoneessa."

"Mut ei siinä pöydässä ollu mitään kolhuja?"

"Öö- tää ei oo enää hauska peli", kaikki ilo mitä mä olin aikasemmin tuntenu on poissa. Mä tiiän, ettei Eelis tarkota tällä mitään pahaa, mutta mä en halua puhuu niistä asioista. Mä nousen seisomaan sohvalta. "Äiti- äiti käski lähtemään kotiin."

Mä kompuroin kohti eteistä ja kaadun päin seinää matkalla sinne.

"Kami hei-", Leo yrittää tarttuu mua olkapäästä, mutta mä kavahdan sitä kauemmas.

Poika laskee kätensä hitaasti viereensä.

"Hei, mä oon pahoillani! En tienny et se oli jotenkin herkkä aihe", Eelis harppoo Leon viereen.

"Ei se mitään! Ei se oo herkkä aihe. Muistin vaan että mun täytyy lähtee kotiin", hymyilen pojille ja laitan vahingossa vasemman jalan kengän oikeeseen. Vittu ihan sama, sen voi korjata myöhemmin.

"Et sä voi lähtee tossa kunnossa. Kello on yks yöllä ja siellä on pimeetä", Leo kattoo mua anovasti. "Se ei oo turvallista."

"Mä oon tehny enemmänki asioita, jotka ei oo turvallisia", mä horjahdan päin ulko-ovea yrittäessäni vetää mun tuulitakkia päälle.

"Mä pärjään kyllä. Pärjään aina."

Leo sukeltaa mun ja seinän välistä seisomaan ulko-oven eteen. "Sä et oo lähdössä minnekään. Et tossa kunnossa."

"Kamilla mä oon oikeesti pahoillani", Eeliksen surullinen ääni kuuluu taustalta.

Mä vaan haluun pois. Jonnekin, missä ei tarvi miettiä Otto vitun Järvistä koko ajan.

"Mä haluun lähteä. Ole hyvä ja siirry pois siitä oven edestä."

"Saat lähtee aamulla."

"Kello on yks aamuyöllä. Huomioi AAMUyöllä. Sisältää sanan aamu."

"Mikä saa sut jäämään?" Leon kiehtovat vihreet silmät tuijottaa mua niin kovin houkuttelevasti. Siinä ihan mun naaman edessä. Ihan ku ne kutsuis mun nimeä.

Mä oon ihan sekasin alkoholista.

Ihmiset puhuu siitä että ne hukkuu sinisiin silmiin kuin mereen. Onkohan ne ikinä eksyny vihreisiin silmiin niiku metsään?

Kauhee huimauksen tunne ottaa musta vallan ja estelemättä nojaan kohti Leoo.

"Tämä", mä kuiskaan ennen ku lasken mun kädet sen poskille ja suutelen sitä.

Eksyin sen silmiin ja toivon etten ikinä löydä tietäni ulos.

lol miten menee ja mitä tykkäsit :D
ja mites karanteeni sujuu teillä kaikilla?