Kuka mä olen

1 sinäkin brutukseni?

"Vittu", mä sanon ja kaivan tupakka-askin mun pari vuotta vanhojen farkkujen takataskusta. Heitän mun keltasen sytkärin ilmaan ja otan samantien kopin sytyttäen mun tupakan äkkipikaan. Pitää saada poltettua ennen ku ehtis himaan asti.

Tunnen pisaran tipahtavan mun kaarevalle nenälleni ja käännän kasvoni kohti tummaa taivasta. "Älä ny vittu sa että alkaa sataa", mä mumisen tupakka suupielessä. Juoksen viereisen leikkipaikan luo ja istahdan homeisen leikkimökin terassille. Muutan mieltäni kotiin paluusta ja kaivan puhelimeni mun verkkatakin taskusta ja etin Veran numeron.

"Mitä?" Veran äkänen ääni kajahtaa mun korvaan. Ihan ymmärrettävää, kyllä mäki suuttuisin jos joku soittelis mulle kolmelta aamuyöstä.

"Voinko tulla?" puhallan savua ilmaan.

Vera puuskahtaa luurin toisessa päässä hitusen ärtyneesti mutta myöntyy kuitenkin ja kertoo oven olevan auki.

"Oot paras, pus", hymyilen, vaikkei Vera sitä näekkään.

Katon tummaa taivasta ja edessäni komeilevaa sadetta, kunnes haistatan sille vitut ja lähden juoksemaan kohti Veran asuntoa. Onnekseni se ei ole kovin kaukana, mutta en silti säästy kuivana.

Kerrostalon ulkopuolella tumppaan tupakkani seinään ja hiippailen kolmanteen kerrokseen ja työnnän ulko-oven auki. Potkaisen mutaiset kenkäni eteisen nurkkaan ja laahustan Veran oven luo.

"Haista vittu, Kami", Veran uninen ääni kuuluu pimeästä huoneesta.

"Mäki sua", virnistän. "Vippaa yks paita, mä oon ihan märkä."

"En vitussa", Vera mumisee ja kääntää kylkeä.

Haistatan Veralle vitut (se on meidän tapa sanoa Mä rakastan sua) ja heitän märät vaatteeni lattialle, jättäen päälleni vain liivit ja pikkuhousut.

"Tee tilaa", pukkaan poikaa kylkeen, jolloin Vera siirtyy sentin seinää kohti. "Enemmän", käsken.

"Mitäs oot niin läski", Vera haukottelee, eikä liiku enempää.

"Kiitos", tuhahdan ja pukkaan poikaa kovemmin kylkeen saaden tämän älähtämään ja siirtymään sivuun.

"Oot vitun rasittava, tiesitkö sitä?" Vera murahtaa ja mä nauran.

"Turpa kiinni", Vera älähtää ja mun nauru lakkaa kuin seinään.

•

"Vertti!" havahdun Veran äidin huutoon.

"Mitä?" vieressäni makaava poika karjaisee.

"Aamupalalle!" Veran äidin huutoa seuraa pieni koputus oveen, jonka jälkeen se avautuu ja pieni vaaleahiuksinen nainen pistää päänsä siitä sisään.

"Ai hei Kamilla", nainen hymyilee minulle ja minä hänelle. "Sinäkö se täällä kolistelit aamukolmelta?"

"Joo, sori, yritin olla hiljaa." Veran äiti naurahtaa pudistellen päätään: "Ei se mitään."

"Tein lettuja, tulkaa syömään", Veran äiti vielä väläyttää täydellistä hammasrivistöään ennen kuin pujahtaa takaisin huoneen ulkopuolelle.

Käännyn katsomaan Veraa, joka on vetänyt peiton päänsä yli. "Verttii", lässytän ja yritän vetää peittoa alemmas.

"Turpa kiinni", Vera älähtää. Hän vihaa oikeaa nimeään, ja siksi häntä kutsutaan Veraksi. "Mä nukun vielä."

Vilkaisen kelloa, joka näyttää kahtatoista. "No mä ainakin menen", ilmoitan ja pomppaan ylös sängystä. "Lainaan sun vaatteita", sanon ja avaan Veran vaatekaapin napaten sieltä t-paidan ja shortsit.

"Näytänkö seksikkäältä?" kysyn ja pyörähdän Veran edessä ympäri ylisuuressa vaatetuksessani.

"Et vitus, ihmekkös että ootkin sinkku", Vera heittää minua tyynyllä.

"9 vuotta ystävyyttä ja sä kohtelet mua näin", sanon ylidramaattisesti ja puristan kädelläni rintaani. "Sinäkin Brutukseni?"

Vera pyöräyttää silmiään huonolle vitsilleni ja räjähdämme molemmat nauruun.

Keittiössä istuu Veran pikkuveli ja hänen äitinsä. "Moi Vertti Junior", pörrötän pienen pojan vaaleita hiuksia kävellessäni ohi. "Mä oon Nuutti!" poika luo naamalleen ankaran pikkulapsen ilmeen.

Lähetän viisivuotiaalle lentosuukon ilman halki ja heitän letun lautaselleni.

"Miten isäsi voi?" Veran äiti, Susanna, kysyy.

"Hyvin kai, se on nyt Kiinassa ja lähtee sieltä kahdeks viikoks Brasiliaan", lisään lettuni päälle hilloa.

Susanna nyökkää ja siirtyy pyyhkimään hilloa Nuutin poskesta. "Entä äitees?"

"Töissä", kohautin olkiani, ja samassa Vera ryntää pelkät bokserit jalassa keittiöön.

"Kultaseni, mitä mä olen sanonut sulle vaatteiden käytöstä", Susanna nuhtelee poikaansa lempeästi

"Sori", Vera vastaa ja vauhdilla nappaa lautaselleen letun. "Syö nopeesti", se sanoo hampaittensa välistä mulle.

Hotkin lettuni hetkessä ja kiitän Susannaa. Vera tekee samoin ja katoamme takaisin Veran huoneeseen.

"Minne sulla on tommonen kiire?"

"Mennää moikkaa Liloa", poika repii farkkushortseja epätoivoisesti jalkaansa. "Miks?", mä ristin käteni rinnalleni.

"Et ikinä arvaa kenen seurassa se on nyt", Veran naamalla on vilpitön virne.

"No kenen?" pyöräytän silmiäni. Ellei se ole Obama, niin miksi tälläisellä vauhdilla täytyy edetä.

"Otto Järvisen."

Voi nyt vittu.

Joo hehe aloin kirjottaa tätä ihan vaan huvinvuoks, lukuja tulee sillo ku huvittaa, jee.

Kerro mitä tykkäsit juhuu :D