Kuka mä olen

12 kaks shottia

Oton ylimielinen olemus täyttää koko huoneen ja imaisee viimeisetkin hapet. Mun keuhkot ei toimi enää, mä en saa happea.

Mä vilkasen hätäsesti Veraa unohtaen että mun piti olla vihanen sille. Veran huolestunut katse on jo nauliintunu valmiiks muhun. Pojan silmistä näkee, kuinka sen päässä palaset loksahtaa paikoilleen.

Mä en osaa lukea sitä ilmettä, mikä Oton naamalla on kun se kävelee mun ohi istumaan Veran viereen. Sen katse on kahlittuna mun omaan, ja sen suupielet on kääntyny vittuilevaan ja mielipuoliseen virneeseen.

Tunnen Oton katseen mun selässä koko loppu tunnin ja naurahtelen välillä hermostuneesti Fransin paskoille läpille.

Heti kun opettaja antaa siihen luvan, mä pinkasen ulos luokasta. Mä oon yläaulan vessojen kohalla, kunnes joku tarttuu mun kädestä kiinni. Säikähtäneenä mä hätkähdän ja yritän vetää kättäni irti, mutta tää tyyppi pitää siitä lujaa kiinni.

"Et ikinä vastannu, että otetaanko uusinta", Fransin hunajaiset silmät tuijottaa mua viettelevästi. Ennen ku ehdin sanoa mitään, sen vasemman käden sormet luikertelee mun poskelle.

Mä en saa saatana lausetta muodostettua ja kierrän mun katseella yläaulaa. Mun sydän melkeen pysähtyy, kun mun katse kohtaa Oton silmät aulan toiselta puolelta. Poika nojaa seinään kädet puuskassa, sen silmät mun omiin naulittuna.

Mä työnnän Fransin kauemmas ja käännyn ympäri. Kiidän taidekäytävään, jossa - luojan kiitos - Vera kävelee mua vastaan.

"Tule", poika kuiskaa ja johdattaa mut perässään paloportaiden kautta ulos. Mä asun lähempänä koulua ku Vera, joten me kävellään hiljaisuuden vallitessa meille. Kumpikaan meistä ei sano mitään. Vera ei varmaan tiiä mitä sen pitäis sanoo, ja mä en haluu sanoo mitään. Asetan tupakan mun huulten väliin ja sytytän sen.

Meiän pihalla mä hautaan tupakan tumpin kukkaruukkuun ja kaivan vapisevin käsin mun kotiavaimet taskusta.

"Saatanan paska", mä mutisen, kun en meinaa saada avainta avaimenreikään. Vera tarttuu mun käteen ja ohjaa sen rauhallisesti oikeaan kohtaan.

Sisällä mä potkin mun kengät vittuun ja lysähdän olohuoneen sohvalle. Vera kaatuu mun vierelle. Me ollaan pitkään hiljaa ja tuijotetaan kerman väristä kattoa. Vitun ruma katto onkin.

"Mä-", Vera ei selvästikään osaa aloittaa lausettaan, mutta mä tiedän jo että mitä se yrittää sanoo.

"Vitun Otto", mä tuhahdan ja vedän itteni istumaan.

"Haluuks sä puhuu siitä?" Vera kysyy varovasti ja vetäytyy mun viereen istumaan.

Hengähdän syvään.

Torstai 7.6.2018

"Vitun jees", Vera hihkuu ja istuutuu mun taakse. "Mä vedän tänää naamat", se jatkaa, ja mä käynnistän mun skootterin.

Kello on puol yheksän, mutta ulkona on lämmin ja valosaa. Ajan hiljasia kujia pitkin Frans Kurvalan pihaan. Vera hyppää pois kyydistä mun takana, ja mä sammutan skoppen.

"Saukkola!" Levi huutaa tervehtien Veraa ja kävelee meitä kohti kadulla. Mä hypistelen mun avaimissa olevaa liilaa avaimenperää, jonka Vera hankki mulle kun mä sain kortin, ennen ku tungen ne mun farkkujen takataskuun.

Lilo ilmestyy jostain Levin kainaloon, ja me vaihdetaan kuulumiset samalla kun mä kiinnitän mun ja Veran kypärät satulaan.

Sisällä pauhaa kova musiikki, mutta melkein kukaan ei oo vielä päissään. Paitsi Ville Virta, joka hyppii parvekkeella ilman paitaa.