elody on rikki. elodylla on traumoja.
ja elody tekee mitä tahansa täyttääkseen tyhjyyden sydämessään.
varoitukset: seksuaalinen sisältö, mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, itsetuhoisuus
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
x
euran liian ennenaikainen kuolema oli jättänyt elodyn turraksi, kykenemättömäksi tuntea mitään mistään ja siten se oli tehnyt hänen nuoruudestaan nopeatempoisen ja välinpitämättömän. huolimattoman, ajattelemattoman, reagoimattoman.
elias oli ollut jotain ihan muuta.
ensimmäistä kertaa elody tunsi kivun. se ei ollut mikään paikoittainen, vaan kaikkinielevä, koko hänen kehonsa oli kirkuvanpunainen toisiinsa sulautuvista kipupisteistä, hänen sielunsa oli kiirastulessa, eikä mikään tasannut hänen kärsimystään.
tuntui kuin elias olisi vienyt elodyn taivaan poikki mikä-mikä-maahan, ja nyt se oli kadonnut ja elody tippunut todellisuuteen, joka näyttäytyi pois vetäytyvän usvan takaa amottoman paahtavissa, tylyissä väreissä.
elody näki nyt vasta kunnolla perheensä sinä inhorealistisena kolmiulotteisena maalauksena, joka se oli niin pitkään ollut. hän näki äitinsä sielua syövän uupumuksen, isänsä energiaa järsivän eksistentiaalisen raivon, kipua henkisenä polttoaineenaan käyttävän aggressiivisuuden isoveljessään lucienissa, sekä emotionaalisen hylkäämisen jättämät avuttomuuden merkit pikkuveljessään linuksessa.
eura oli onnistunut rikkomaan jälkeensä jättämän perheensä kunnolla.
elody kykeni viimein nimeämään sen katkeruuden, joka hänessä oli varkain kytenyt. se oli suuttumusta, ei universumille, ei jumalalle, vaan euralle, joka ei ollut suostunut ottamaan vastaan apua, jota hänelle oli tyrkytetty. vaikka elody tiesi, ettei hänen olisi pitänyt vihata euraa siitä, mitä tämä teki, hän vihasi. eura oli se, joka oli traumatisoinut kaikki kolme pikkusisarustaan ja vanhempansa heidän vanhempineen, eura oli jättänyt järkyttävän päiväkirjakokoelmansa elodyn löydettäväksi ja siivonnut itsensä pois huoneesta, joka oli jäänyt autioksi ja koskemattomaksi turhaksi tilaksi.
ja ennen kaikkea eura oli päiväkirjoillaan istuttanut nuoreen elodyyn kyynisyyden ja ambivalenttisen tunteen siitä, että jos hän ei eläisi täysillä, hän tekisi pilkkaa euran muistolle, ja jos hän eläisi liian tosissaan, se olisi väärin euraa kohtaan, joka ei koskaan saanut kokea niitä tunteita, joilta elody joutui suojelemaan itseään ihan vain siksi, että olisi tuntunut liian epäreilulta kuollutta isosiskoa kohtaan antaa niiden vallata hänet.
elody haki lohtua kaikesta. kyseenalaisista paikoista, vielä kyseenalaisemmista ihmisistä, moraalittomista paikoista, vielä moraalittomammista ihmisistä.
hän teki sen siitä huolimatta, vaikka eliaksen vaikutus häneen oli ollut vahva ja kovaääninen.
x
elody ei pystynyt panostamaan kirjoituksiin.
ei, vaikka hän aluksi yritti. mutta se tuntui toivottomalta. turhalta, hyödyttömältä, kertakaikkiaan liian raskaalta edes ajatuksena, ja sen sijaan elody pakeni tuntemuksiaan melatoniiniin ja aina vain vahvempiin unilääkkeisiin.
hän löysi isoisänsä kellarista tämän viskipullot ja viinakset, maisteli niitä häpeilemättömästi ja itki kitkerään nesteeseen yhtä kitkeriä kyyneliä. (sitten hän joi ne kyyneleet.) hän nojautui kellarin likaista ja kylmää seinää vasten lattialle ja itki hysteerisen lohduttomasti, yritti laimentaa kirpeillä nesteillä molempien euran ja eliaksen kasvot, joista toiset hänellä oli lihasmuistissaan, toinen kiinni hänen sielussaan, ja joi yhden hörpyn lisää joka kerta kun uusi kontrolloimattomien tunteiden aalto hyökyi hänen ylitseen.
elody pyysi lyydian mukaansa baareihin ja ajoi kaupunkiin äitinsä autolla. hän kaatoi viskikolia ja minttuviinashotteja alas kurkustaan vaikka hänen ei edes tehnyt enää mieli juoda, ja oksensi joka illan päätteeksi juuri ennen taksiin astumista (tai sen jälkeen.) lyydia silitteli hänen hiuksiaan, selkäänsä, kuiskaili sanoja jotka yrittivät olla lohduttavia, mutta mikään ei lohduttanut elodyn sydäntä.
eräänä baari-iltana hän törmäsi sampsaan ja roikkui tämän kaulassa, kunnes tajusi huuruisen näkönsä lävitse ettei se ollutkaan sampsa, vaan joku ihan muu. siitä hän keksi soittaa oikealle sampsalle, joka tuli hakemaan hänet kuudenkymmenen kilometrin päästä vain, koska elody oli itkien pyytänyt.
hän tärisi vasten sampsan rintakehää hädin tuskin tiedostaen tämän kädet selällään. sampsa kuunteli kaiken, mitä elody kykeni sanomaan, otti hänen itkuiset kasvonsa käsiinsä ja kuiskasi, että kaikki oli hyvin.
sampsan typerät, tökeröt lohdutuksensanat saivat elodyn itkemään vain lisää.
sampsa otti elodyn luokseen yöksi ja antoi tämän nukkua rauhassa sängyssään. aamulla elody heräsi häpeään ja katumukseen. hän tajusi lukeneensa sampsan vuosi sitten väärin, mutta se ei kuulemma haitannut. elody sanoi, ettei hän ollut valmis mihinkään eliaksen takia, mutta sampsalle sekin oli okei, ja elodyn kysyessä ääni täristen voisivatko he yrittää olla ystäviä, sampsan vastaus oli totta kai.
yhtenä iltana elody pyysi poikaa nukkumaan hänen vieressään, ja hänestä tuntui melkein pahalta itkeä eliasta toisen pojan pidellessä hänestä kiinni. (pahalta niin sampsan puolesta kuin eliaksen takia. lähinnä kuitenkin edelleen eliaksen takia.)
x
abiristeilyllä elody suuteli kolmen eri pojan kanssa, joiden nimet ja kasvot sekottuivat hänen mielessään keskenään.
hän ei oikeastaan edes välittänyt tietää, kuka heistä oli ollut leo, kenen nimi oli ollut peetu ja ketä hän oli kuullut kutsuttavan kaspianiksi. sillä ei ollut väliä, ei ainakaan siihen asti, kunnes sampsan ääni kulkeutui hänen korvaansa jostain hyvin läheltä, ehkä hänen takaansa, ja seuraavassa hetkessä hän oli itseään pidemmän pojan talutettavana hyttiin käytävällä, jolla musiikkia ei kuulunut enää ollenkaan.
"sä oot juonu liikaa."
elody naurahti.
"en kuule ees tarpeeksi", hän mutisi ääni vaimeten, horjahtaen melkein sampsan syliin.
"mä tunnen itteni jokski pikkulasta valvovaksi isoveljeksi", sampsa mutisi löytäessään hytin, johon elodylla oli kortti.
"ai antaisitsä sun pikkusiskon juua ittensä känniin..." elody kysyi etäisen huvittuneena, silmien painuessa itsestään kiinni. sampsa ei vastannut. saatuaan oven auki hän veti hellästi elodyn ahtaaseen hyttiin.
"aattelitsä käyttää mua hyväkses vai?" elody kysyi nauraen heittäytyessään alapedilleen. hän potki kengät jalastaan ja yritti tavoittaa sampsaa katseellaan. "ei mua haittaa."
"no nii, rauhotu", sampsa mutisi istahtaen hänen jalkojensa viereen. "pärjääksä, jos mä meen takas?"
elody mutristi suutaan. "no en. en mä pärjää ilman sua."
sampsa puri huultaan. elody ei huomannut tämän ilmettä, hän tunsi pyörivänsä ympäri sulkiessaan silmänsä. tai sitten huone hänen ympärillään pyöri.
"kuule..." sampsa aloitti matalasti. "mä en tiiä, toimiiko tää."
"mikä?" elody kysyi ymmärtämättä keskustelun aihetta. sampsa oli hetken vaiti.
"pelkkä kaveruus."
enempää elody ei muistanut myöhemmin koko keskustelusta. huone tuntui pyörivän aina vain rajummin ja silmät painuvan kiinni hetki hetkeltä itsepintaisemmin. hän tunsi hetken sampsan käden polvellaan, kunnes tunne katosi.
