elody on rikki. elodylla on traumoja.
ja elody tekee mitä tahansa täyttääkseen tyhjyyden sydämessään.
varoitukset: seksuaalinen sisältö, mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, itsetuhoisuus
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
x
lyydia kertoi vaihtavansa koulua ja muuttavansa kaupunkiin.
pieni osa elodya kuihtui niistä sanoista.
lyydia selitti isoveljestään, sebastianista, jonka luokse hän muuttaisi asumaan lukionsa lopun ajaksi, koska sebastian oli ainoa hänen perheenjäsenensä, joka osasi ottaa rennosti.
"välillä mä vaan toivon, että mun koko muu perhe ja samaten vaikka suku vaan kuolis nii mun ei tarvis olla niiten kaa enää tekemisissä."
elodyssa jokin liikahti.
hän yritti hengittää syvään, ettei sanoisi mitään typerää. mitään typerämpää, kuin mitä lyydia oli jo juuri sanonut.
kesän lopussa lyydia halusi ottaa elodyn mukaansa kaupunkiin katsomaan uutta kämppäänsä. lyydian luvatessa, että hänen veljensä ostaisi heille juomista illaksi, elody yritti hymyillä hypistellessään paidanhelmaansa hermostuneesti.
lyydian uusi kämppä oli valoisa kolmio, jonka seinät huusivat elodylle, kuinka väärään paikkaan tämä oli tullut. lyydia, kuten alex silloin kauan sitten, asui hienosti ja säihkyvän ylellisesti, ja se sai elodyn kiinnittämään liikaa huomiota tahroihin itse repimissään farkuissa.
sebastian oli iättömän näköinen. elody ei hetkeen osannut yhdistää tätä mihinkään todelliseen vaan luuli luoneensa aidonnäköisen harhan mielikuvituksessaan, kunnes autenttinen ihmisolento liikahti paikaltaan ja kohotti kulmiaan hänen kiinteälle tuijotukselleen.
"sä oot kai elody?"
"joo." ja sä oot kai lyydian ihan liian hyvännäköinen veli, että se olisi hyväksi mulle.
x
lyydia oli kutsunut asuntoon elodylle tuntemattomia poikia, mutta vaikka elody kuinka päihtyi juomista, joita hänelle vuoroin tarjottiin, vuoroin tyrkytettiin, hän ei kyennyt kiinnittämään huomiotaan kehenkään muuhun kuin lyydian veljeen.
sebastianilla oli kalpeahko iho, smaragdinväriset silmät ja punertavammat hiukset kuin lyydialla. tämän kasvoissa oli kymmeniä, ehkä satoja deminutiivisiä kahvitahroja, joista elody olisi halunnut laskea joka ikisen, mutta hän ei uskaltanut edes hipaista pojan käsivartta.
lyydia veti hänet mukanaan näyttävälle parvekkeelle, jonka urbaani sisustus sai elodyn avaamaan suunsa ällistyneenä. hän istahti varovasti modernille ulkosohvalle, nojasi tietoisen hidastetusti sen selkänojaan ja käytti kaiken huomiointikykynsä olemaan kaatamatta vahingossa lasinsa sisältöä sen kalliille materiaalille.
hän jäi tuijottelemaan lasinpohjaansa, kunnes huomasi jonkun liikahtavan silmäkulmassaan. sebastian oli istunut hänen viereensä. huomatessaan elodyn katseen tämä kohotti kysyvästi avattua marlboroaan. elody veti askista tupakan hieman epäröiden.
"mulla ei tuu olemaan hetken rauhaa kun toi bileprinsessa muuttaa tänne asumaan", sebastian totesi katsellessaan lyydiaa. elodykin yritti tarkentaa silmänsä tämän nauravaan hahmoon, mutta hän ei saanut niitä irti sebastianista.
"noistakin varmaan puolet jää yöksi vuorotellen panemaan sitä."
elody kohotti laiskasti kulmiaan. sebastian vrinisti.
"vitsi vitsi. eiköhän sille riitä korkeintaan kaks."
tällä kertaa elody naurahti vaimeasti.
sebastian katsoi häntä syrjäkarein, tumppasi tupakkansa ja sytytti tilalle uuden. klaudian saatua omansa poltettua tämä tarjosi hänellekin toista.
"elämässä ei oo mitään iloa paitsi raha, alkoholi ja tupakka", punapää totesi värittömästi, ja elody ynähti myötäilevän vastauksen.
x
elodyn loppuilta oli sumea.
hän kiskoi kaljaa, hörppi valkoviiniä ja poltti sebastianin tupakat tämän kanssa lähes loppuun. jossain vaiheessa iltaa, lyydian viihdyttäessä kaikkia kutsumiaan poikia innokkaassa humalassa, sebastian otti elodyn mukaansa baariin.
(mä oon alaikäinen, en mä pääse.
mun kaa pääset.)
elodyn ensimmäinen kerta hämärässä pubissa oli utuisesta päihtymyksestä huolimatta maaginen.
sebastian tarjosi hänelle lonkeron ja tequilashotin. elody löysi itsensä avautumasta tälle aiheista, joiden edessä hän oli vuosia pitänyt lujia lukkoja, ja poika tuntui kuuntelevan.
elody ei muistanut, kuinka kauan he olivat baarissa, mutta siinä vaiheessa, kun häntä alkoi oksettaa, sebastian talutti hänet vessaan, ja yökkimisen jälkeen elody päätyi taksin takapenkille, nojailemaan punapäiseen poikaan.
seuraavana päivänä elodylla oli elämänsä pahin krapula.
lyydia oli, kuten sebastian oli tiennyt, pitänyt yhden pojista koko yön asunnossa. keräiltyään itsensä elody käveli sohvan ohi, jolle he olivat sammuneet.
hän pyyhki suttuiset meikkinsä liian hyvin valaistussa kylpyhuoneessa ja levitettyään puhtaan kerroksen kevyen määrän meikkiä kasvoihinsa hän löysi sebastianin parvekkeelta.
tämä poltti viimeistä tupakkaansa.
"mikä olo?" hän kysyi virnistäen.
"ei kehumista." elody istui tämän viereen ja laski katseensa käsiinsä. he olivat hetken hiljaisuudessa.
"lähetkö sä kohta?" sebastian kysyi poltettuaan tupakkansa kaikessa rauhassa loppuun. "voisin heittää sut junalle samalla ku meen kauppaan."
juna-asemalla elody ei hetkeen noussut autosta. hän tuijotti eteensä ja yritti saada itseään sanomaan jotain.
"nähäänkö me joskus toiste?" se oli lopulta yllättäen sebastian, joka kysyi.
elody puri huultaan ja laski katseensa syliinsä. hänen päässään pyörteili ristiriitaisia ajatuksia, kunnes lopulta hän keräsi rohkeutensa ja avasi suunsa vastatakseen.
hän ei ehtinyt, sebastianin iskiessä huulensa hänen huulilleen, ja hetken aikaa elodyn päässä löi tyhjää.
vetäisten syvään henkeä hän katsoi sebastianiin takaisin ja sanahti: "ehkä."
istuessaan junassa elody ei voinut olla miettimättä, oliko hänen ehkänsä tarkoittanut todellisuudessa kyllä vai ei.
