V E I N T I O C H O

2.7K 194 58
                                    

Sebastian

Painoin varmaan miljoonannen kerran samaa nimeä näiden kahden päivän aikana. Niin kuin muillakin kerroilla, päädyn juttelemaan taas vain yksin vastaajaan.

"Zachary, por favor. Vastaa mulle, edes kerran, mä tiedän, että sä kuuntelet tätä kuitenkin, joten edes yhdesti. Anna mun selittää tää, miksi tein näin", pyysin ja kuiskasin sitten: "Mulla on niin ikävä sua, niin paljon"

Huokaisten syvään, heitän puhelimen toiselle puolelle sänkyäni, jossa makaan. Pääsin aamulla pois sairaalasta, toki en kunnolla, sillä joutuisin Espanjassa olemaan vielä sairaanhoitajan kanssa koko ajan, sekä lääkärin muutama kerta päivässä.

En pystynyt kuvailemaan oloani tällä hetkellä, se oli jotain niin kamalaa. En halunnut luopua hänestä, en pystyisi siihen. En halunnut elää elämääni ilman häntä, enkä edes tiennyt, miten pystyin siihen ennen kuin tutustuin Zaciin.

Tarvitsin tätä muuttoa kuitenkin myös. Espanjassa olivat Kaiden ja Anton, sekä abuela, joka oli ainoa perheenjäseneni, joka vielä piti minuun yhteyttä. En ollut nähnyt häntäkään yli vuoteen, joten halusin nähdä häntä niin kovasti.

Halusin kummatkin, Espanjan ja Zacharyn, mutta saisinko silti kumpaakaan koskaan?

----------------------------------------------------------------------------------------

Zac

Ignoorasin taas puhelimeni, josta kuului tuttu soittoääni. Muistin varmasti jo Ed Sheeranin Shape of You:n alun ulkoa, joka oli valitsemani soittoääni Sebastianille. En ollut edes vaivautunut vaihtamaan sitä, vaan kidutin itseäni kuuntelemalla sitä.

Kun soitto loppui, otin sen käteeni ja huomasin taas yhden viestin vastaajassa lisää. Menin makuulle sängylleni ja päätin vihdoin kuunnella ne kaikki alusta alkaen. Yksi viesti toisensa jälkeen, Sebastian pyyteli minua vastaamaan puhelimeeni. Viimeisin viesti meni näin:

"Zachary, täällä on Sebastian... taas. Anna mun selittää, mä en halua menettää sua. Edes vain yksi minuutti, se on kaikki, mitä mä pyydän, vaikkei se olekaan kaikki, mitä haluan. Mä haluan sut, Zachary, mut mä tarvitsen tätä, mä kaipaan niin paljon Espanjaa", kuulin Sebastianin anelevan ja tunsin kyyneleideni putoavan silmistäni, "Estoy enamorado de ti, Te extraño"

En tiennyt, mitä hän sanoi lopussa, mutta hän sanoi sen niin tunteella, että olisin halunnut tietää, mitä hän kertoi. En edes tiennyt, miten se kirjoitettiin, joten en voinut mennä googleen ja kääntää sitä. Ehkä se ei edes ollut mitään oleellista tai tärkeää.

Säpsähdin, kun puhelimeni alkoi soida, tosin tällä kertaa eri soittoäänellä. Niiskautin ja pyyhkäisin silmiäni, ennen kuin vastasin puheluun.

"Hei Daniel", sanoin ja yskäisin sitten, kun huomasin ääneni kuulostavan oudolta.

"Hei Zac! Ei olla nähty pitkään aikaan ja mulla ois pari vip-pääsyä yhdelle klubille, niin oisko sulla mitään suunnitelmia tälle illalle?" hän meni suoraan asiaan, niin kuin yleensäkin.

"Uhm... En oikein tiiä, ei oo kovin biletunnelma", mumisin hänelle vastaukseksi, mutta Daniel ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa: "Dude, mä tiiän et sä et tykkää juoda ja bilettää, mut se on vaan yks ilta"

Muutaman minuutin päästä hän oli saanut suostuteltua minut mukaansa ja löysin itseni kaapiltani valitsemassa jotkut vähän edustavammat vaatteet kuin minulla oli nyt päällä. Lopulta puin nahkahousuni, sekä valkoisen pitkähihaisen paidan.

----------------------------------------------------------------------------------------

"Oota tässä, mä käyn hakemassa meille juomat!" huusin musiikin yli Danielille, joka nyökkäsi ja jäi istumaan pöytään. Olin iloinen, että olin päättänyt lähteä virkistymään ulos kotoa muualle, vaikka Danielin paikka paljastuikin samaksi, missä olimme olleet Sebastianin kanssa.

"Zac! Odota sittenkin!" hän huusi ja juoksi perääni, "Käydään ensin pihalla vähän aikaa, mun pitää saada taukoa tästä musiikista!"

Pysähdyin ja odotin, kunnes hän pääsi luokseni, jonka jälkeen lähdimme kohti ovea, joka oli meitä lähimpänä.

"Näitsä sen yhden kuuman mimmin, joka tanssi mun kanssa?" Daniel kehuskeli, kun pääsimme pihalle. Nyrpistin nenääni, kun hän sytytti tupakan. En todellakaan ollut niiden ystävä, isäni takia, ja miten hänelle kävi. Daniel naurahti ilmeelleni ja kohautti hartioitaan, "Relaa, se on vaan yks"

"Yks? Montakohan yhtä sulla on tullut tähän mennessä?" sanoin pyöräyttäen silmiäni. "Okei, pannaan sitten pois, kun se on niin vaarallista kerta", hän huokaisi ja tumppasi tupakan kengän kärjellään.

"Kiitos", virnistin oikein ylidramaattisesti ja helpottuneenakin, sillä nyt minun ei tarvinnut haistaa tupakkaa koko loppuiltaa.

"Mites sulla muuten meni Sebastianin kanssa?" hän kysyi nojaten seinään. Nostin katseeni paniikissa häneen, "Miten niin?"

Daniel kohotti toista kulmaansa, "Sebastian, se kuvaaja?"

"Aa..." sanoin helpotuksesta, "Ihan kiva kai se oli" Oli, kunnes särki sydämeni ja pirstoi sen tuhansiin palasiin. Voi hitto, minä alan kuulostaa joltain teinitytöltä High School- draamassa.

"No hyvä, se vaikutti ihan rennolta jätkältä sen instagramin perusteella", Daniel hymyili, mutta nyt minä kohotin kulmaani, "Säkö ihan stalkkasit sen instagraminkin?"

"Miks ei? Sehän on helvetin kuuma, joku entinen mallikin", hän virnisti, mutta omalla kasvoillani ei ollut jälkeäkään hymystä, "Panisin kyllä, jos tulis vastaan"

"Ja mitäs hittoa tuonkin oli tarkoitus sanoa?" tuhahdin ennen kuin ehdin estää itseäni. Daniel kurtisti otsaansa ja naurahti: "Ai, sä et tiedäkään, että mä oon bi? Mutta hei, älä oo jelly, kyllä mä suakin panisin"

"En mä nyt sitä tarkoittanut, hyi", sanoin muka inhoten koko ajatusta. Inhosin tosin sitä ajatusta vielä enemmän, että hän ja Sebastian tekisivät jotain.

"Kuitenkin haluaisit", hän iski silmää ja suoristui seinältä, kävellen luokseni, "Ei voi tyrmätä ennen kuin kokeilee, vai mitä Zac?"

My Lion (Finnish)Where stories live. Discover now