My Lion (Finnish)

S I E T E

"Sebastian!" sanoin järkyttyneenä. Mitä helvettiä viime yönä oikein tapahtui?

"Huomenta", oli ainoa asia, minkä hän vastasi. "Miksi mä oon täällä? Missä mun vaatteet on?" kysyin paniikissa etsien samalla katseellani vaatteitani. Sebastian näytti hieman vaivaantuneelta, mutta istui toiselle puolelle sänkyä.

"Rauhoitu Zachary! Mitään ei tapahtunut, tai niin mä ainakin luulen, ja sun vaatteet on tässä", hän sanoi ja nosti lattialta kasan vaatteitani. "Etkö säkään muista mitään?" kysyin hiljaa, peläten hieman vastausta. Sebastian pudisti päätään, "En, tai on mulla jotain muistikuvia, viimeinen on se, että sä heräät keskellä yötä kuumuuteen, jonka jälkeen sä otat sun vaatteet pois".

"Huh, eli viime yönä ei siis tapahtunut mitään sellaista", varmistin helpottuneena. Se vasta olisikin tapa- No ei mennä siihen yksityiskohtaan...

"Ei", hän sanoi, mutta huomasin hänen äänessään hieman surullisuutta, eikai hän halunnut meidän tekevän mitään, eihän hän edes tykännyt miehistä, vai tykkäsikö?

"Mä voin mennä ton oven ulkopuolelle odottaa, niin saat vaihdettua vaatteesi, vaikka olenhan mä jo nähnyt kaiken", hän lopetti lauseensa virnistyksellä. Nappasin vierestäni tyynyn ja heitin sen häntä kohti nauraen.

**********

"Ole hyvä", Sebastian sanoi ja ojensi lautasen, jossa oli munakas. "Kiitos", vastasin ja laskin lautasen eteeni. Istuimme Sebastianin keittiössä, joka oli kieltämättä hienoin ikinä näkemäni keittiö. En tiedä oliko se vähän outoa, että tykkäsin katsella eri ihmisten keittiöitä, ehkä se johtui siitä, että olin jossain vaiheessa halunnut kokiksi.

"Kahvia?" Hän kysyi istahtaessaan minua vastapäätä olevalle tuolille. Nyökkäsin ja Sebastian kaatoi kahvia kummankin kuppeihin. Otin kahvikuppini ja join ison huikan siitä.

"Varo! Se on kuumaa!" Sebastian huudahti ja nousi nopeasti seisomaan. Naurahdin hänen paniikilleen, hän ei ollut ensimmäinen ihminen, joka pelästyi oudosta tavastani.

"Oletko sä ihan kunnossa? Toi on ihan tulista kahvia!" hän kysyi edelleen seisoen. "Mä juon sen aina ihan kuumana, viileä kahvi on aivan järkyttävää", kohautin hartioitani. Sebastian katsoi hämmästyneenä, kunnes istahti vihdoin takaisin tuolilleen, "No, okei sitten, vaikka olethan sä vähän hullu".

"Kaikkihan me ollaan vähän hulluja", sanoin ja otin palasen munakasta. Wau, ainakin joku osasi kokata kunnolla. "Tää on ihan hiton hyvää", voihkaisin ja otin lisää. Huomasin Sebastianin poskien vähän punoittavan ja virnistin, "Etkai sä vaan punastunut?"

"Mitä, pyh. Mitään punastunut...", hän mutisi ja hörppäsi kahviansa. Hymyilin hänelle ja jatkoin syömistäni.

"Onko sulla muuten mitään menoa tänään?" Sebastian kysyi syötyämme. "Ei oikeastaan muuta, paitsi mulla alkaa kolmelta työt", vastasin hänelle. "Haluatko sä tehdä jotain, vaikka katsoa jotain elokuvaa tai jotain muuta?" hän kysyi noustessaan seisomaan pöydästä.

Katsahdin häntä nopeasti hämilläni, "Kai mä voin, ei mulla oo mitään muutakaan". "Okei, hyvä", Sebastian sanoi ja nyökkäsi olohuoneeseen päin, "Sä voit käydä valitsemassa mitä me katsotaan, mä käyn nopeasti soittamassa Thomakselle". Nyökkäsin ja lähdin olohuoneeseen. Selasin hänen elokuviaan, kunnes hän tuli itsekin olohuoneeseen ja lysähti sohvalle, "Löytyykö mitään?"

"Sä voit valita, mulle on ihan sama", sanoin nopeasti ja istahdin sohvan toiseen päähän, kauas Sebastianista. Hän naurahti, "Okei, no voidaanko katsoa yhtä sarjaa, mitä mä oon katsonut lähiaikoina?" Nyökkäsin ja katsoin häntä, kun hän kumartui ottamaan kaukosäätimen televisiotasolta.