My Lion (Finnish)

O C H O

Hey! Niin kuin lupailinkin, tässä uutta lukua :) Tässä ei sinällään tapahdu mitään kovin jännittävää, mutta yritän laittaa pian seuraavan, jossa sitten tapahtuukin enemmän.

Kiitos muuten kaikista voteista ja kommenteista, olette ihania! ♥ ♥

-Jacqueline

^^Tuossa ylhäällä muuten vielä kuva Sebastianin ja Zacharyn hotellihuoneesta :)

Zac

Lähdin vetämään matkalaukkuani kohti lentokentän sisälle, jossa Sebastianin pitäisi jo olla odottamassa minua. Olimme lähdössä Lontooseen kuvauksiin, ja olin erittäin hermostunut, mitä jos en olisikaan niin hyvä, tai en osaisikaan olla niissä kuvissa ja sata muuta murhetta. Onneksi en kuitenkaan joutunut yksin, vaan Sebastianinkin oli tulossa mukaan kuvauksiin avustajana.

"Zac!" kuulin tutun äänen takaani, kun yritin suunnistaa kohti tapaamispaikkaamme. Käännähdin ääntä kohti ja näin Sebastianin ison harmaan matkalaukun kanssa viittomassa minua kohti. Menin hänen luokseen ja hymyilin vähän epävarmana, sillä en oikein tietänyt, olisiko minun pitänyt kätellä vai halata häntä.

"Hei Sebastian, lähdetäänkö me heti?" kysyin ja ravistelin käsiäni, sillä matkalaukkuni painoi jostain syystä aivan hirveästi, enkä ollut edes kerennyt käydä kuntosalilla viikkoon, mikä oli pitkä aika minulle. Jouduin siis lopettamaan työni salilla ainakin hetkeksi, koska minulla ei enää ollut aikaa työskennellä kahta työtä, tai ainakaan kun toinen työstä vei näin paljon aikaa.

"Meidän lento lähtee ihan kohta, niin kannattaa varmaan lähteä nyt heti, niin ei ainakaan myöhästytä", hän vastasi, ja nyökkäsin myöntyvästi.

********

"Mä en enää ikinä halua matkustaa lentokoneessa", sanoin huokaisten odottaessamme taksia hotellille. Meidän viereemme oli sattunut joku väsynyt pikkulapsi, jonka vanhempi vain yritti lukea hänelle jotain äärettömän tylsää ihmiskehoa selittävää lastenkirjaa. En ihmettele yhtään, ettei lasta kiinnostanut.

"Ehkä susta tulee niin rikas, että sä voit ostaa tai ainakin vuokrata oman koneen, niin ei tarvitse istua meidän tavallisten ihmisten kanssa", Sebastian kiusoitteli huvikseen. Pyöräytin silmiäni hänelle, enkä voinut olla muistamatta eilistä, kun Alex valitti, että minä sekä Alice kumpikin pyöritimme silmiämme juuri samalla tavalla joka asialle. Alice oli vain pyöräyttänyt silmiä oikein ylikorostetusti ja häipyi paikalta, varmaankin juttelemaan sen Jaxonin vai kukalie se poika olikaan.

"Vihdoin se taksi tulee, me oltaisiin varmaan kävelty jo sinne tässä ajassa", valitin ja tajusin samassa, että olin valittanut kaikesta mahdollisesta. "Sori, mä valitan joka asiasta aina, kun mä olen väsynyt", sanoin hiljaa hieroen silmiäni, jotta heräisin edes vähän. Taksin tullessa kohdallemme, menimme matkatavaroidemme kanssa kyytiin.

"Ei se mitään, mä ymmärrän, että sä olet väsynyt", hän sanoi kohauttaen hartioitaan.

Sebastian kertoi kuljettajalle hotellin, ja pian olimmekin jo hotellin edessä. Kaikki kuvauksiin osallistuvat asuivat ilmeisesti tässä samassa hotellissa, tai ainakin niin Sebastian sanoi lennon aikana, kun hän selitti jotain peruskäytäntöjä kuvauksista.

"Tää on niin hieno", huokaisin ihastuksesta, kun kävelimme kohti hotellin vastaanottotiskiä. Sebastian naurahti, "Tuo oli munkin eka reaktio, kun näin tän joskus monta vuotta sitten, ja tätä on paranneltu vielä hienommaksi sen jälkeen"

"Sä oot ollu täällä ennenkin?" kysyin hämilläni. Hän nyökkäsi, "Joo, täällä oli yhdet mun viimeisimmistä kuvauksista, ennen kuin päätin keskittyä kokonaan kuvaamiseen"

"Okei", sanoin, ja jäimme odottamaan miehen taakse, joka oli meitä ennen tiskillä asioimassa.

"Meillä pitäisi olla kaksi huonetta nimellä Guerrero", Sebastian sanoi vastaanottovirkailijalle, jonka rinnassa oli kyltti, missä luki Kreeta. Virkailija katsoi ensin tietokoneen näyttöä hetken, ennen kuin nyökkäsi, "Kyllä, sehän oli yksi kahden hengen huone?"

Katsoimme Sebastianin kanssa toisiamme hetken, ja huudahdin, "Ei, kaksi yhden hengen huonetta". Kreeta siirsi katsettaan minusta Sebastianiin ja kurtisti kulmiaan, "Tänne on kyllä varattu vain yksi huone"

"Ai, voiko sitä sitten muuttaa enää?" Sebastian kysyi virkailijalta, joka pudisti päätään, "Valitettavasti ei, meillä on seuraava yö todella täyttä, sillä täällä on illalla suuret juhlat"

"Siis eikö meillä ole mitään mahdollisuutta saada kahta eri huonetta?" kysyin vielä hädissäni. Ei sillä, että samassa huoneessa Sebastianin kanssa nukkuminen olisi jotenkin ällöttävää, mutta en halunnut löytää itseäni uudestaan tuijottamassa häntä.

"Ei, mutta voitte toki nukkua toisen yön sitten eri huoneissa, kun täältä on vapautunut huoneita", Kreeta totesi pahoillaan. Sebastian katsoi minua kysyvästi, "No kai me sitten otetaan se yksi kahden hengen huone?"

Nyökkäsin, sillä ei meillä näyttänyt olevan mitään muutakaan vaihtoehtoa. "Okei, tässä on sitten kortit huoneeseen, ja teillehän kuuluu sitten aamupala, jota tarjoillaan seitsemästä puoli kymmeneen", virkailija sanoi ojentaessaan korttimme.

********

Sebastian vilautti korttia kortinlukijassa, ja lukko aukesi. Menimme huoneeseen, joka oli melko vaalea sävyltään. Kiroilin mielessäni, kun näin valtavan sängyn, se tästä vielä puuttuikin, että täällä ei ollut edes kahta erillistä sänkyä.

Sebastiankin vilkaisi ensin sänkyä, sitten minua, ja sitten taas sänkyä. "Mä oon pahoillani, mulle sanottiin aivan selvästi, että meille oli varattu kaksi yhden hengen huonetta", hän sanoi hiljaa. Pudistin vain päätäni, "Älä pyytele anteeksi, ei tää oo sun vika, ja kai me nyt pari yötä voidaan nukkua samassa sängyssä. Kyllähän me nukutaan joskus joukkuereissuillakin samassa sängyssä, niin ei tässä oo mitään uutta". Paitsi se fakta, että jostain syystä sinä viet vähän liikaa huomiotani vääriin asioihin, jatkoin mielessäni.

Sebastian hymyili ja nyökkäsi, "Okei, ja täähän on iso sänky, niin ei tarvi kuitenkaan nukkua kylki kyljessä".

"Tänään meillä ei ole mitään suunnitelmaa, joten me voidaan tehdä mitä me halutaan", hän totesi hetken kuluttua ja kysyi: "Onko sulla jotain erityistä paikkaa, jossa haluaisit käydä, vaikka jotain nähtävyyttä?"

"Sähän oot käynyt täällä ennenkin, niin jos sä voisit näyttää sun lempipaikkoja täällä?" ehdotin istahtaessani sängylle. Sebastiankin istahti alas kohauttaen hartioitaan, "Mulle käy, me voitaisiin ainakin käydä syömässä yhdessä ravintolassa, jossa mä aina käyn, kun mä oon Lontoossa".

"Joo, mutta voitaisiinko me ensin levähtää vähän aikaa, mulla väsyttää?" kysyin haukotellen samalla. Vihasin aikaeroja, varsinkin, koska kehollani tuntui olevan tarkka rytmi, ja jos sen meni sekoittamaan, jouduin kärsimään siitä monta päivää, ennen kuin pääsin takaisin rytmiini.

Sebastian naurahti ja nyökkäsi, "No otetaan päikkärit ja lähdetään sitten". Otin kengät pois jalasta, kunnes aloin ottamaan paitaani muistaen, että en ollutkaan yksin. Pysähdyin hetkeksi, kunnes vain jatkoin riisuutumistani, olihan Sebastian nähnyt minut vähemmissäkin vaatteissa kuin nyt. Jätin päälleni vain bokserini, jonka jälkeen kaivauduin pehmeään peittoon.

"Haluatko sä, että mä laitan nuo verhot kiinni?" Sebastian kysyi nyökäten kohti suurta ikkunaa, josta näkyi hieno maisema Lontoosta. "Aiotko sä nukkua?"

"Joo, ainakin sitten jaksaa paremmin", hän vastasi ja alkoi aukaisemaan kengännauhojansa. "No voit sä sitten laittaa kiinni, niin on pimeämpää", kerroin ja käänsin kylkeäni tietäen, että Sebastian alkaisi riisumaan loput vaatteensa kenkien jälkeen.

"Hyviä unia sitten", kuului hänen äänensä, ja pian verhot sulkeutuivat pimentäen huoneen.

"Öitä"