365 Päivää Vankilassa

✗KUUDESTOISTA LUKU✗

[ a/n: hola! mitäs kuuluu kaikille?
              toivottavasti hyvää, koska nyt tulee 
                        vihdoin jatkoa tähänkin
                                adjektiivien ja syvällisien
                                           ajatusten kirjaan.

Kuuntelin tätä biisii kirjottaessani tätä ja pakko sanoo et tää on ihan super hyvä Cover 🖤

✖️                   T H E   A   T E A M                     ✖️

—— a cover by madilyn bailey (feat. jake coco)

enjoy.                       

+++

Heräsin kammottavaan karjuntaan, joka kimposi joka ikiseltä sellin kiviseltä ja kylmältä seinältä takaisin herkkiin korviini, vaikka kuinka yritin sulkea tuon aivosoluja tappavan äänen pois päästäni. Nousin vaivalloisesti, mutta nopeasti ylös, tuntien päätä jyskyttävän päänsäryn pommittavan vartaloni jokaista suonta ja hermoa. Ähkäisin äänekkäästi, ottaen tukea minun ja Harrisin sellejä erottavasta betoniseinästä, vaikkakaan tilaan hyvin äänekkäästi tulleet tulijat eivät näyttäneet edes huomaavan kivuliasta ääntelyäni.

"Lopeta jo, Harris! Tiedät vallan mainiosti, että olet jo aivan valtavissa vaikeuksissa poliisin pahoinpitelystä ja henkilökohtaisesta loukkaamisesta! Ole onnellinen, ettei Tom haasta sinua oikeuteen kaikista niistä kamalista asioista mitä sanoit hänelle!" 

Kuulin Colinin vihan ja aggressiivisuuden täyttämän äänen kaikuvan ympäri kylmää tilaa, sen lähes viiltäessä korviani. En tiennyt mikä oli saanut Colinin noin vihaiseksi ja pois tolaltaan, mutta sen täytyi olla jotakin todella vakavaa, sillä en ollut koskaan aikasemmin kuullut hänen karjuvan noin kovaa tai tunteella.

Kuitenkin asia, joka lopulta vei kaiken huomioni, oli se pikkuriikkinen ja kauniisti sointuva nimi, jonka olin kuullut pakenevan vihasta kiehuvan Colinin huulilta. Harris.

"Minulle on aivan helvetin sama mitä sille vitun paskalle homeaivolle tapahtuu! Toivottavasti koko naama amputoidaan niin ei tarvitsisi katsoa sitä hänen rumaa naamaansa! Ja tiedätkö muuten mitä Colin?! Se vitun paska poliisi on kuule sanonut minustakin vaikka mitä paskaa, joten jos tässä joku nostaa jotakuta oikeuteen, niin se olen minä nostamassa hänen kermapersettään tuomarin eteen!" Tunsin vilkkaasti verta pumppaavan sydämeni pomppivan kurkussani, sen epätasaisien lyöntien hukuttaessa alleen Colinin huudot.

Harris oli tullut takaisin.

Yritin kaikin voimin raahautua kuunvalossa kiiltävien sellin kalterien luo, ähkien samalla kivusta, kun pääni tuntui räjähtävän minä hetkenä hyvänsä. Kuulin yhä raivokasta karjuntaa, johon sekoittuivat niin Harrisin matala brittiaksentti, kuin Colinin aggression täyttämät huudot. Jos joku normaali työssäkäyvä ihminen olisi nyt astunut tähän tilaan, hän olisi luultavasti luullut tulleensa suoraan hullujenhuoneelle, sen verran mielipuolista noiden kahden huutaminen toisilleen oli.

Päästyäni kaltereille, joista koostui tuo niin sanottu sellini ovi, huomasin että olin taas tullut aivan liian myöhään seuraamaan tapahtumaa silmilläni. Tilaa täytti Colinin sellin avainten kilinä, Harrisin jatkuva karjunta ja sellin oven kiinni paiskautuminen. Katsoin silmiä siristellen, kuinka Colin hengitti kiivaasti sisään ja ulos, hänen rintakehänsä kohoillessa kuunvalossa, jolloin tuo hopeinen valo korosti hänen poliisin univormunsa hopeista Lontoon poliisi -rintamerkkiä, jota koristi kaiken lisäksi hänen koukeroisella käsialallaan kirjoitettu nimi.