Uusi tapa rakastaa

Luku 55- Antoooon

Okei mut nää brouskit on jo toista kertaa sairaalassa tässä kirjassa.

Ennen ku pääsette lukemaa niin kerron teille tarinan siitä ku leikkasin puskia. Eli tänää ku olin saanu teille luvun kirjotettuu ni mummo sano että voisin mennä leikkaamaa meijän takapihalla olevaa puskaa sillee et sinne takapihalle vois viedä pyörät ulko kautta. *ryystää pillimehua agressiivisesti* Menin takapihalle crocseilla, shortseissa ja pitkähihasessa. Otin sellaset punaset puutarhasakset mitkä oli vitun isot. Sit menin meijän pihan ulkopuolelle ja aloin leikkaamaa sieltä. Sit hetkee myöhemmin mun takana on kasa risuja. Ei siinä ihan perus. Sit ku olin saanu leikattua tarpeeks ni piti tunkee ne risut muovipussiin. Mulla oli yks. Aloin tunkemaa niitä sinne ni sit se yks oksa vaa suoristu sieltä pussista ja löi mua. No siitä alko sota=aloin hakkaamaa niitä risuja kepillä minkä löysin sieltä puskan alta. Hetken päästä jatkoin niitten risujen tunkemista pussiin vaa tajutakseni että se on täynnä. Mummo toi toisen pussin. ja aloin tunkemaa sinne lisää risuja. Sitte taas... oksa löi mua koska se töksähti siitä pussista läpi eikä mennykkää syvemmälle ku sen kaverit. Sit leikkasin sen oksan katki kostona. Ja nyt mulla on jalat täynä naarmuja ja hävisin puskalle. Milo 0 - Puska 1. Ainii ja näin jäniksen mikä söi ruohoa ja tuijotti mua.

Johannes

Olin parin päivän jälkeen päässyt kotiin. Anton oli ollut melkein koko sen ajan kanssani siellä. Muita oli sitten tullut ja mennyt. Näin mummonikin pitkästä aikaa. Hän oli ollut hirveän huolissaan ku kuuli että jouduin sairaalaan. Aurora oli saanut Antonin mustasukkaiseksi sillä että makasi vieressäni.

"Rakas, Aurora on vaa lapsi" naurahdin Antonille joka vieläkin mökötti asiasta.

"Nii mut silti" Anton tuhahti.

"Aurora on mun sisko ei se sua korvaa" sanoin ja istuin Antonin taakse joka tällä hetkellä tuijotti ikkunastani ulos. Kiersin käteni hänen ympärilleen ja asetin leukani hänen olkapäälleen.

"No joo" Anton huokaisi.

"Sä olisit vaa halunnu olla mun vieressä" naurahdin.

"Niin olisin" Anton myönsi ja nojasi minuun. Peetu käveli huoneeseeni ja heitti minua jollain ihme kylmägeeli paskalla minkä sain sairaalasta selkääni varten.

"Anton saa luvan laittaa kerta on täällä" Peetu sanoi pieni virne naamallaan. Anton katsoi ovelle ja sitten purkki asiaa.

"Mä jätän teijät nyt rauhaan" Peetu sanoi ja jätti tahallaan oven auki.

"Saata- saakeli Peetu" huusin ja kuulin vaan ilkikurista naurua. Ovelta kurkkasi Aurora joka hymyili nähdessään Antonin. Voisin lyödä vaikka vetoa että Aurora pitää enemmän Antonista kuin minusta ja Peetusta.

"Antooon" Aurora kiljui ja juoksi sängylle ja hyppäsi Antonin päälle. Nauroin heille ja kuinka söpöjä he molemmat olivat.

"Aurora" Anton hymähti.

"Tuu leikkimään barbeilla" Aurora vaati.

"Mun pitää öö laittaa tätä Johanneksen selkään" Anton sanoi ja näytti purkkia Auroralle.

"Aww" Aurora mutristi huuliaan.

"Mut sen jälkeen voidaan leikkiä" Anton lupasi ja Aurora lähti iloisena huoneesta sulkien oven perässään.

"Te tuutte hyvin toimeen" sanoin hymyillen.

"I guess mut nyt tää mikä paska ikinä onkaa ni sun selkään" Anton totesi ja viittoi minua kääntymään selin häneen.

"Paita pois" Anton käskytti.

"Miks et sä ota sulta ku se luonnistuu" sanoin virnistäen. Anton lehahti punaiseksi ja otti paitani pois.