Uusi tapa rakastaa

Luku 56- 10 tuntia

Tämäkin luku poistui kerran. Wattpad vittuilee mulle. Ja yappaan taa alussa koska en oo itekkää valmis kirjottamaa tätä osuutta tästä kirjasta. Also kävin 22km pyörälenkillä=ilmasta terapiaa. Okei ehkä päästän teijät lukemaan.

Anton

"Milloin" huusin paiskaten ulko-oven kiinni.

"Kesäkuun alussa, kyllä sinä tiedät" isäni sanoi.

"Miks te teette tän" kysyin kyyneleet silmissä.

"Sinun omaksi parhaaksi. Huomaat itsekkin että koulussa ei mene vahvasti. Me vain haluamme sinun parastasi" äitini sanoi.

"Jos te oikeesti haluisitte mun parasta te ette tekis tätä senki itsekkäät paskat" huusin.

"Huomaatko itsekkin, käytöksesikin on muuttunut viime kuukausina" isäni huokaisi pettyneenä.

"Ja tästä voi syyttää vaan teitä" murahdin ja menin omaan huoneeseeni. Istuin sängylleni ja pistin kuulokkeet päähäni. Piilouduin peiton alle ja annoin kyynelten valua.

Heräsin aikaisin aamulla vähillä unilla. Ei tehnyt mieli mennä kouluun. Nousin siitä huolimatta sängystä ja kävelin vaatekaapilleni. Kavoin sieltä itselleni hupparin ja farkut. Vedin vaatteet päälleni ja kävelin keittiöön jossa vanhempani söivät aamupalaa.

Kävelin sanaa sanomattakaan heidän ohitseen ja otin jääkaapista omenan jonka jälkeen menin takaisin huoneeseeni. Ei tehnyt mieli syödä mutta olin syönyt viimeksi eilen lounaan koulussa. Haukkasin omenasta palan ja tuijotin seinää.

En tinnyt kauaksi aikaa olin eksynyt omiin maailmoihini mutta heräsin siihen kun äiti tuli huoneeseeni. Istuin vieläkin sängylläni puoliksi syöty omena kädessäni.

"Kävitkö koulussa" äitini kysyi.

"Mitä" ihmettelin vilkaistessani kelloa. Se näytti varttia vaille viisi illalla.

"Niin että kävitkö koulussa" äitini toisti itsensä.

"En päätä särki" valehtelin. Äitin vain huokaisi ja poistui huoneesta. 10 tuntia olin istunut sängyllä ja katsonut seinää. Ajantajuni oli hävinnyt kokonaan. Heitin omenan puolikkaan roskiin ja otin puhelimeni yöpöydältä. Ensimmäiseksi menin vastaamaan Johannekselle vaikkakin hieman vastahakoisesti.

Johannes 🫶
huomenta<3
missä sä oot?
tuutko kouluun?
rakas?
kaikki ok?
tuunko koulun jälkeen teille?

Minä
sori, nukuin koko päivän ku särki aamulla päähän

Laskin puhelimeni takaisin yöpöydälleni ja kaaduin sängylleni. Olin hetkeksi jo kerennyt unohtaa eilisen välikohtauksen mutta nyt kun muistini palaili pätkittäin eiliseen paska olokin palasi. Päätin mennä suihkuun jos se vaikka auttaisi.

Riisuin vaatteeni kylppärin lattialle ja astuin suihkuun. Annoin kylmän veden valua kehoani pitkin. Katselin kylppärin kaappia ajatuksissani. Astuin suihkusta pois hetkeksi jonka jälkeen meni sinne takaisin.

Palasin huoneeseeni ripeästi ja pistin lähimmän hupparin päälle. Kuivasin loputkin kehostani ja puin bokserit ja mustat kollarit. Menin keittiöön hakemaan jotain syömistä, sillä aamuinen omena ei enään hirveästi piristänyt. Tein itselleni kaksi leipää ja olin palaamassa jo huoneeseeni.

"Onko kaikki hyvin" isäni kysyi sohvalta.

"Joo" vastasin ilmeettömästi. Halusin vain takaisin huoneeseeni.

"Varmasti, sinua ei ole hirveästi näkynyt huoneesi ulkopuolella" isäni kommentoi.

"Niin?" kysyin.

"Me teemme tämän vain sinun parhaaksesi-" isäni aloitti.

"Eikö tästä nyt ole puhuttu jo tarpeeksi, jos mulla ei kerran ole mitään päätös valtaa niin tästä asiasta voitaisiin pitää turvat kiinni" tuhahdin ja tallustin huoneeseeni paiskaten oveni perässä kiinni.

sanat 445

Pitkästä aikaa kokonainen luku vaa Antonille.