Uusi tapa rakastaa

Luku 16- Kännimöykky vai koala

Uutta lukua olkaa hyvä :)

Anton

Talutin Johannesta kohti kotiani, tätä ei helpottanut yhtään se, että poika oli puoli unessa. Kannattelin siis melkein Johanneksen koko painoa. Yritin tasaisin väliajoin ravistella häntä hereille, mutta se ei ihan onnistunut. Oli pakko pysähtyä katsomaan karttaa, Johannes nojasi koko painollaan olkapäähäni ja hetken päästä hän halasi minua. Hän oli ilmeisesti takertuva humalassa. Annoin hänen olla ja jatkoin kartan tutkailua. Eli siis vielä pitäisi jaksaa taluttaa häntä 3,5 km, voihan helvetti tähän menee koko yö.

"Jos halutaa joskus perille ni sun pitäis päästää musta irti" sanoin ja yritin päästä pois hänen käsien välistään. "Mhm" Johannes mumisi, mutta ei suostunut päästämään irti. "No jos et suostu päästämää irti ni kerro mulle ees sun osote, ni saan sut kotii" sanoin vaikka olin aika varma, että hän ei edes tietänyt nimeään. En edes tiedä miksi kysyin hänen osoitettaan.

En mä kyllä Johannesta jaksa kantaa, se oli turha luulo. Jatkoin siis taluttamista, se ei ollut helppoa, mutta en voinut jättää häntä tienkään varteen. Tai siis voisin mutta en ole ilkeä. "Johannes sulla on jalat, käytä niitä" sanoin ja tökkäisin häntä. Hän mumisi jotain ja otti pari askelta itse. Kerkesin jo innostua kunnes hän meinasi kaatua. Otin hänet kiinni vaikka olisin voinut nauraa kun hän kaatuu. Hän mumisi jotain kiitoksen tapaista ja nojasi taas minuun.

~

Olisi tehnyt mieli huutaa, näin vihdoinkin tutun kerrostalon. Eihän tähän matkaan mennyt kuin tunti, Johannes oli saanut jalkansa toimimaan ja taluttamisesta tuli paljon helpompaa, mutta hän ei halunnut päästää irti. "Me tehtii se, tai siis mä tein" sanoin Johannekselle ja taputin hänen olkapäätään. Hän vain haukoitteli vastaukseksi, taisi olla vähän väsynyt.

Avasin oven ja tajusin, että minun pitäisi taluttaa tämä kännimöykky viidenteen kerrokseen, koska hissiä ei ole vieläkään korjattu. Saatanan talonmies kun ei saa mitään oikeasti aikaiseksi. Johannes lyö vaan päänsä portaisiin jos pistän hänet kävelemään portaat. Voisin kokeilla kantaa hänet vaikka tunti sitten sanoin että siitä ei tule mitään. Todennäköisesti molemmissa vaihtoehdoissa on sama lopputulos. Mutta pakko sitä kantamista on yrittää, se joko onnistuu tai menee päin helvettiä.

Miten minä Johanneksen kannan on sitten asia erikseen. Reppuselässä hän ei pysy se on varmaa. Voisihan hän leikkiä koalaa mutta en saa häntä varmaan sen jälkeen irti. Voisin nostaa hänet prinsessa tyylillä mutta se olisi homoa. (ihan ku et olis homo Anton, et vaa tiiä sitä :D ). Koala tyylillä siis, käänsin Johanneksen itseäni päin ja nostin syliin. Luulin että noi pitkäksi ihmiseksi hän painaisi enemmän mutta olin väärässä. Häntä oli yllättävän helppo kantaa, portaat ovat varmaan ihan eri asia.

Päivän treeni tehty eli Johannes kannettu viiden kerroksen portaat ylös. Hän oli pitänyt tiukasti kiinni minusta, varmaan luuli että tiputan hänet. Yritin kaivaa avaimia taskusta, mutta se oli hankalempaa kuin luulin varsinkin kun erään jalat olivat lantioni ympärillä aika tiukasti. Jos pääsen tästä otteesta irti niin se on ihan vitun iso ihme.

"Johannes, sun pitäis päästää irti" kuiskasin, koska en ollut ihan varma nukkuiko hän. Aika rennosti hän silti oli vaikka emme juuri tunteneet toisiamme. "Mhm ei, sä oot lämmin" hän totesi eikä juuri kuulostanut känniseltä. Punastuin silti hieman vaikka sitä ei edes huomaa. Mumisin vain jotain ja yritin kaivaa taskusta avaimia.

Tunsin huulet kaulallani ja punastuin vielä enemmän. "Mitä sä teet" kysyin samalla kun avasin ovea. "En mitää" Johannes sanoi ja jatkoi kaulani suutelua. "Voitko sitte vaikka lopettaa" sanoin ja kannoin  kiimaisen koalan sisälle. Sillä nimellä minä tulen kutsumaan Johannesta. "Mhm kattoo nyt" Johannes sanoi ja nojasi päätään olkapäähäni. Suljin oven perässäni ja potkin kengät eteisen nurkkaan. "Voitko päästää irti" sanoin, en kuitenkaan halunnut tiputtaa häntä maahan. "En" hän totesi mutta päästi silti irti.

Huokaisin helpotuksesta, olin selvinnyt kotiin enkä ollut vahingossa tappanut Johannesta portaikossa. Johannes laittoi kengät minun kenkien viereen ja katseli sen jälkeen ympärilleen. Kyllä hänestä vielä huomasi, että hän oli humalassa sen verran meinaan horjui kun yritti pysyä pystyssä. Nii mihin mä pistän tän yllätys vieraan nukkumaan. En kerennyt sen enempää miettiä kun Johannes sammui päälleni, no kiva.

Hän voi nukkua vaikka minun sängyssä, koska en jaksanut mennä kaivelemaan patjaa varastosta. En kyllä jaksa tehdä itsellenikään sänkyä joten aijon itsekkin nukkua sängyssäni. Laitan vain päiväpeiton siihen väliin ja homma hoidettu. Kannoin Johanneksen huoneeseeni ja suljin oven perässä.

En usko että hän tykkää nukkua päivävaatteet päällä mutta en viitsisi ottaa niitä myöskään pois. Kai se on pakko uhrautua ja ottaa ne pois. Laskin Johanneksen sängylle istumaan ja hivuntin hänen paitansa pois. (en ainakaa unohta mitä näillä oli päällä siel bileis). En halunnut katsoa hänen ylävartaloaan mutta katsoin silti, hups. Ei voi mitään jos hän näyttää noin helvetin hyvältä.

Punastuin tajutessani, että minun pitäisi varmaan ottaa nuo farkkushortsit myös pois. Pakko kai minun on antaa hänelle jotkut shortsit tilalle. Menin hakemaan kaapiltani harmaat shortsit ja heitin ne sängylle Johanneksen viereen. Vedin hänen housut hitaasti pois. (Tää vaikuttaa epäilyttävästi siltä et nää aikoo panna). Otin shortsit sängyltä ja yritin laittaa ne hänelle päälle, ei ihan onnistunut kun hän istui.

Sain shortsit Johannekselle päälle vain sillä, että nostin hänet seisomaan. Otin päiväpeiton pois sängyltä ja laskin Johanneksen siihen. Kyllä, hän oli taas leikkinyt koalaa ja tarrautuin minuun kiinni. Viikkasin hänen vaatteet koulupöydälleni ja laitoi hänen iphonensa lataukseen. Halusin jollain korvata Lennin kamppaamisen ja tämä oli varmaan paras mahdollisuus minkä saan siihen.

Vaihdoin itsekkin vaatteet ja menin Johannekseen viereen sänkyyn. Olin sen verran väsynyt, että en jaksanut rakentaa mitään tyynyseinää meidän väliin. Olisi ehkä kannattanut, koska eräs koala päätti laittaa kätensä lantiolleni ja vetää minut itseensä kiinni. Hän asetti päänsä rintakehälleni, nyt kaduttaa että en laittanut paitaa. Yritin hetken rimpuilla pois hänen otteestaan mutta hänellä oli yllättävän voimakas ote. Hetken päästä luovutin ja laitoin käteni hänen ympärilleen ja aloin nukkumaan.

sanat 875

Uutta lukuu joka on vähän pidempi, sori etten oo julkassu kahtee viikko. En oo jaksanu kirjottaa. Mutta siis vihdoinki tässä alkaa tapahtumaan :D