Ohuella jäällä

Ensimmäinen luku

Sinä maanantaina tunnelma jääkiekkojoukkueen pukuhuoneessa oli tavallistakin levottomampi, eikä kyse ollut siitä, että heillä olisi pian ensimmäiset jäätreenit kesätauon jälkeen. Tähän mennessä kaikki olivat jo kuulleet uutisesta. Uutisesta, jonka oli pitänyt pysyä salaisuutena. Harvey Brewer oli paljastanut asian pojalleen Kennethille, joka oli aikailematta kiirehtinyt kertomaan sen jokaiselle, joka vain suostui kuulemaan. Kun uutinen oli lopulta perhosen lailla leijaillut Brooks Myersin korviin, hän oli ollut raivoissaan.

Mehukas juoru, jolla Aspenin pikkukaupungissa oli kesäloman viimeisinä viikkoina mässäilty koski sinä kyseisenä maanantaina Oakridgen lukioon siirtyvää opiskelijaa. Kuka tahansa ei saisi aikaiseksi sellaista reaktiota, mutta tämä ei ollutkaan kuka tahansa. Opiskelija oli Elias Somerset.

Elias oli Jackson Somersetin poika. Jackson Somerset puolestaan oli syntyperäinen Aspenilainen ja kotikaupungin sankari. Miksi sitten? Hän oli pelannut mittavan uran NHL:ssä ja vienyt tämän jääkiekkoa hengittävän kaupungin maailmankartalle. Kuitenkin ennen tätä kaikkea menestystä, hän oli pelannut Oakridge Otters jääkiekkojoukkueen kapteenina ja hänen johdollaan joukkue oli aikanaan voittanut useita mestaruuksia. Sen koommin joukkue ei sitten menestystä ollutkaan saanut. Syitä sille, miksi Somersetin perhe päätti yhtäkkiä palata juurilleen oli spekuloitu laajalti niin mediassa kuin pikkukaupungin kaduilla. Mistään muusta ei puhuttukaan. Brooks ei välittänyt siitä. Brooks oli kypsä Jackson Somersetiin ja hänen koko helvetin kiiltokuvaperheeseensä.

Brooksista oli kovaa vauhtia tulossa Oakridge Ottersille se, mitä Jackson Somerset oli sille aikanaan ollut. Hän oli kapteeni, joka oli viemässä Ottersit kohti mestaruutta ensimmäistä kertaa sitten Somersetin aikakauden. Pelaajana hän oli alkanut herättää laajempaa kiinnostusta edellisellä kaudella ja mikäli hän jatkaisi tällä tulevalla kaudella samaan tahtiin, ei olisi epäilystäkään etteikö hänellä olisi edessään kirkas tulevaisuus joko NHL:ssä tai hyvässä collegessa. Mutta nyt tulevalla kaudella hän joutuisi jakamaan saamansa huomion Elias Somersetin kanssa. Brooks pelkäsi, ettei valokeilassa olisi enää tilaa hänelle ja kaikki minkä eteen hän oli raatanut, olisi turhaa. Brooks ei halunnut olla toiseksi paras. Hänen oli oltava paras.

Elias Somerset oli jo nyt 18-vuoden iässä saavuttanut sen, mikä oli todellista monille muille vain märissä päiväunissa. Luonnollisesti hän oli seurannut isänsä jalanjälkiä. Eliasta kohtaan nostetut huimat odotukset eivät olleet turhia. Hänestä oli kuoriutunut vähintään yhtä lahjakas luistelija ja pelaaja, kuin hänen oma isänsä. Kaikki odotukset olivat kulminoituneet viime vuonna, kun Elias oli voittanut juniorien maailmanmestaruuden Yhdysvaltojen maajoukkueessa. Kaikki Oakridgessä olivat seuranneet kisoja. Jos joku olisi silloin sanonut Brooksille, että Elias Somerset istuisi seuraavana syksynä samassa pukuhuoneessa, olisi hän nauranut itsensä hengiltä. Nyt Brooksista tuntui, että Elias oli tunkeutumassa väkivalloin hänen reviirilleen.

Elias edusti kaikkea, mitä Brooks vihasi. Hän oli huippujääkiekkoilija, mutta mitä muuta voi olettaa sellaiselta, joka on syntynyt luistimet jalassa ja ympäröity parhaimmilla ammattilaisilla ja valmentajilla, ennen kuin osasi kävellä. Brooks ei ehkä tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta tiesi tarpeeksi. Elias oli saanut elämänsä hopealautasella ja se oli yksi suurimmista syistä, mikä nostatti Brooksin niskakarvat pystyyn. Brooksin oli täytynyt taistella kaikesta mitä hänellä oli.

Brooks ei ollut erityisen loistava kovinkaan monessa asiassa. Hän oli parhaimpana päivänä korkeintaan keskitasoinen opiskelija. Hänellä oli ystäviä ja monet pitivät hänestä, mutta hänellä ei ollut juurikaan sosiaalisia taitoja. Hän oli suora ja määrätietoinen ja töykeä.

Oli kuitenkin yksi asia, jossa hän oli loistava. Ja se oli jääkiekko. Se oli ainoa asia, jolla oli merkitystä hänelle. Kun hän oli kentällä luistimet jalassa ja maila kädessä, millään muulla ei ollut väliä. Ei hänen sairaalla äidillään tai maksamattomilla laskuilla. Kunhan hän sai pelata, hän ei tuntenut kipua. Kaikki mikä jäi jäähallin ulkopuolelle, hiljeni hänen päässään, kun hän astui jäälle.