Mieli

Viimeinen jakso

Loppujen lopuksi minulle jäi vain minä.
Minä ja minun epämääräiset ystäväni. Minun epämääräiset ongelmani.
Minun kaunis mieleni.
Minun kehoni joka oli saanut minut takaisin, sillä joku oli elvyttänyt minut.
Ilo oli tullut Rakkauden kaveriksi, ja he olivat minun kavereitani.
Ilokin oli tullut jäädäkseen.

Ja vaikka välillä vanhat pimeät ystäväni pilkistivät päätään ja tuli huonoja päiviä, minä, ilo, onnellisuus ja rakkaus häädimme heidät pois.
Minä hyväksyin myös huonot päivät, mutta pidin enemmän niistä hyvistä.
Otin vielä enemmän irti hyvistä päivistä.
Rakastin iloa ja iloitsin rakkautta.

Ja niin, niin olin itse hyökännyt ystävän nimeltä masennus kimppuun ja saanut hänet melkein kuoleman partaalle. Masennus ei ollut enää ystäväni eikä ollut  tullut jäädäkseen.
Minä sain masennuksen lähtemään.
Enkä välittänyt vaikka hän tuli välillä käymään. Tiesin että hän lähtisi taas.

En käyttänyt enää keinoa.
En enää tuhrannut lakanoitani verelläni.
Yöllä yksin kun kukaan ei ollut lohduttamassa minua, lohdutin itse itseäni.

Minä löysin omat, hyvät, oikeanelämän ystäväni, jotka lohduttivat minua, aina kun he pystyivät. Ystävät joihin pystyin nojaamaan huonoimpina aikoina.

Minä olin voittanut ainaisen taistelun, enkä minä halveksunut ketään. En ketään muuta, kuin heitä, jotka halveksuivat minua tai muita. Minä en halunnut että vähemmistöjä kiusattiin.

Minä olin osa vähemmistöä ja olin oppinut elämään itseni kanssa. Olin oppinut rakastamaan itseäni. Olin oppinut iloitsemaan omia onnistumisiani.

Sillä lopulta minä olin se, joka oli tullut ja elvyttänyt itseni.
Olin se joka kokosin itseni pienistä sirpaleista kokonaiseksi maljakoksi.

_________________________________________

Kiitti kun oot lukenut tänne asti❤️
Kirjoitin nää kaikki luvut jo jonkin aikaa sitten ja kaikki näistä on kirjoitettu joskus yön pimeillä tunneilla, joten toivottavasti ne eivät olleet ihan sysipaskoja.

𝑳𝒐𝒗𝒆 𝒚𝒂 <3
𝑲𝒂𝒓𝒐