Mieli

4. ystävä

Hänestä oli tullut ystäväni. Ystävä johon luotin eniten, vaikka hän saattoi murtaa minut ilman mitään syytä.
Minä en halunnut luottaa häneen, mutta minun oli pakko. Minä en pitänyt siitä että jouduin esittelemään ystäväni muille. Hänen nimensä oli ruma.
Kukaan ei halunnut kuulla sitä nimeä, vaikka sen nimisiä oli monta.
Kukaan ei halunnut heitä ystäväkseen, vaikka monilla oli sen niminen ystävä. Liian monilla oli sen niminen ystävä.

Minäkään en olisi halunnut häntä ystäväkseni, mutta hän oli valinnut minut.
Minulla oli sen niminen ystävä.
Kun hyvänä hetkenämme esittelin itseni ja ystäväni muille, sain myötätuntoisia katseita. Niitä katseita minä vihasin. Vihasin ystävääni. Vihasin kaikkea sitä mitä tämä käski minun tekemään, kun hän oli seurassani.
"Jää kotiin täksi päiväksi" ystäväni sanoi ja minä jäin. Jäin, vaikka minulla olisi ollut tiedossa hauska päivä. Mutta ystäväni halusi olla kanssani kotona, joten minä jäin kotiin.
"Pysy sängyssä" ystäväni sanoi ja minä pysyin. Pysyin, vaikka äitini huusi alakerrassa minua syömään. Mutta ystäväni takia olin laiska, joten jäin sänkyyn.
"Älä mene suihkuun" Ystäväni sanoi ja minä en mennyt. En mennyt, vaikka oloni oli likainen ja hiukseni rasvaiset. Eihän minun tarvitsisi, koska ystäväni ei tuominnut minua.
Minä tuomitsin ystäväni, koska en pitänyt siitä mitä hän teki minulle.
Halusin tämän jättävän minut rauhaan.
En olisi halunnut että kellään olisi ollut tämän nimistä kaveria, mutta liian monella oli.
Olisin halunnut että kaikki tämän nimiset olisivat kuolleet, mutta niin ei käynyt.

Ystäväni nimi oli masennus.