Mieli

10. Ääni

"Värjää hiuksesi punaiseksi" Ääni käski. Niin värjäsin, saisin uutta väriä elämääni.
"Hanki toiset korvakorunreijät" Ääni käski.
Niin hankin, näyttäisin paremmalta toisilla.
"He ovat sulle vihaisia, sun olis parempi vaihtaa paikkaa" ääni kertoi. Niin vaihdoin.

He olivat vihaisia, he olivat pettyneitä. Minä olin tuottanut pettymyksen. Olin ollut ilkeä. Olin huutanut. Niin he sanoivat. Olin vain ärsyyntynyt. Olin pyytänyt anteeksi. Miksi he olivat yhä vihaisia.

Olin taas bussissa. Taas vaihtamassa paikkaa. Vaihtamassa paikkaa koska minua ei haluttu. Uudessa kaupungissa asui tätini, voisin olla hänen luonaan, kunnes minun täytyi taas lähteä, sillä minä tuotin aina pettymyksen. He olivat aina vihaisia minulle.

Bussi pysähtyi. Tätini otti minut halein vastaan. Menimme hänelle. Tuli ilta. Hänellä ei ollut vierashuonetta, mutta minua ei haitannut, voisin nukkua hänen kanssaan.
Nukuimme kasvot vastakkain. Aluksi. Sanoin hyvää yötä, mutta hän ei enää vastannut. Hän käänsi minulle selkänsä.

"Hän on varmasti vihainen sinulle. Miksi muuten hän olisi kääntänyt sinulle selkänsä. Jos hän ei olisi vihainen hän olisi vastannut sinulle. Sinun pitää lähteä. Hän ei halua että olet hänen kanssaan" Ääni kertoi ja minä uskoin.

Tottakai se oli totta. Kaikki olivat vihaisia minulle. Muutenhan he vastaisivat, vai mitä?
Ja niin lähdin taas.
Kaikki oli niin helvetin sekavaa. Tunteet kulkivat kuin vuoristorataa. Miksen koskaan saanut pidettyä kiinni tärkeistä ihmisistäni?

Istuin linja-auto asemalla odotin illan viimeistä bussia. Bussia joka veisi minut hänen luokseen. Hänen, joka ei jättäisi minua. Hänen johon luotin. Silloinkin kun ei ollut ketään muuta kehen luottaa, hän oli aina täällä minua varten. Hän ei ollut minulle vihainen.

"Värjää hiuksesi liiloiksi" Ääni sanoi taas, mutten jaksanut enää kuunnella.

"Miksi? Miksi värjäisin kun pidän niistä punaisina? En värjää niitä liiloiksi" Ja niin minä laitoin vastaan. Niin minä vastustin ensimmäistä kertaa impulsiivista tarvettani muuttaa jotain, kun luulin ettei kaikki olisi hyvin, vaikka kaikki oikeasti oli.

Vaikka kukaan ei oikeasti ollut koskaan ollut vihainen minulle.