Mieli

21. kuin ongen koukku

Otin taas taskustani yhden tupakan.
En edes olisi halunnut.
Tämä paskahan tappaisi minut vielä joskus.
Mutta jokin aivoissani käski minun polttaa. Käski polttaa yhden, toisen, kolmannen.
Käski polttaa yhden askin, toisenkin askin, eikä kolmas tai neljäskään riittäneet.

Tuhosin keukojani hetki hetkeltä enemmän ja enemmän, mutten voinut sille mitään. Olin kyllä yrittänyt lopettaa.
Yrittänyt päästä eroon, muttei se ollut niin helppoa, kuin miltä tuntui. Hyvä se teidän oli käskeä minua lopettamaan, kun ei teidän aivonne käskeneet teidän polttaa.

"Kai sä tiiät, että sä perjaatteessa ostat ittelles kuolemaa" minulle oli sanottu. Tiesinhän minä. En minä halunnut kuolla. En halunnut ostaa itselleni kuolemaa, mutta minun oli pakko. Joku minua määräsi ostamaan yhä uuden askin, vasten tahtoani.

Tupakka oli kuin ongen koukku.

Minä olin jäänyt koukkuun tupakkaan, enkä päässyt irti.