𝚒𝚝 𝚊𝚕𝚕 𝚎𝚗𝚍𝚜 𝚑𝚎𝚛𝚎// 𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

16. "Vielä kerran, rakastan sua"

Olen puolessavälissä matkalla kotiin. Tämä oli vaikeampaa kuin ajattelin, kävely siis. Askeleet tuntuvat siltä, että jalkani lähtevät kohta irti, mutta minähän en luovuta. Kotiin on matkaa enää muutama sata metriä, kyllä minä kestän.

—————

Avaan rappukäytävän oven ja astun sisälle. Kävelen hissin luo, en ole käyttänyt sitä hetkeen. Painan 4 nappia ja hissi nytkähtää liikkeelle. Se liikkuu hitaasti ylöspäin ja tuntuu, kuin matka kestäisi ikuisuuden. Tämän takia en käytä hissiä, mutta kehoni ei kestäisi portaita nyt. Hissin ovet aukeavat vihdoin ja nilkutan ulos kopista. Otan repustani avaimet ja valitsen avainnipusta oikean avaimen. Työnnän avaimen lukkoon ja käännän. Tietenkin ovi alkaa juuri nyt temppuilemaan ja ei aukea. Voi vittu ihan oikeasti. Vedän avaimen ulos lukosta ja kokeilen uudelleen, onneksi se aukeaa nyt. Menen nopeasti sisälle asuntoon ja riisun ulkovaatteeni. Heitän taas kengät johonkin. Kipitän huoneeseeni. Kaadun sängylle, selvisin oikeasti selvisin. Annan ajatukseni taas vain lipua ohi. En tartu yhteenkään, kunnes mieleeni putkahtaa pieni ajatus. Ei en minä voisi, tai no itseasiassa. Itseni tappaminen voisi olla ihan hyvä ratkaisu. Ajattelen asiaa tarkemmin ja se kyllä poistaisi kaikki ongelmat, eli minut.

Alan kaivamaan pöytäni laatikoita, jossain on pakko olla paperia. Löydän vanhan vihon, siitä voi repiä sivun. Etsin penaalistani hyvän kynän, alan kirjoittaa.

Rakas Joonas, Julia tässä. Kun sä tuut kotiin niin en varmaan oo enää täällä. Mulla oli vitun paha olla enkä oo vaan kertonut kenellekkään, en tiedä miksi mutta en halunnut sotkea muita mun ongelmiin. Oon viillelly kesälomasta asti. Ja haluun et tiedät, sä et oo todellakaan syy mihinkään tähän. Mua on kiusattu viimeiset 3 vuotta. Ne on mun luokkalaisia tyttöjä, Kiara, Lilli ja Silja. Jos haluut nii voit käydä juttelee niille, ne voi itse kertoa sulle mitä kaikkea ne on tehny. Tai no se musta silmä, muistatko? Sanoin et törmäsin oveen, oikeesti se oli Lilli. Tänään ne kävi kunnolla fyysisiksi ja heitteli päin seinää ja hakkas. Mua sattuu joka paikkaan. Lisäks, mut raiskattiin maanantaina. Se mies tuli sinne hammaslääkärin luo, odotin et pääsen seuraavalle tunnille. Se vaan käveli mun luo, en voinu tehä mitään. Sen takia mä huusin sillon ku nukuin siellä studiolla. Näin unta siitä tilanteesta. En oo myöskään syönyt kunnolla hetkeen. Oon läski ja mulla on kai joku syömishäiriö. En mä tiiä, en oo käyny lääkärissä diagnosoimassa. Mä haluun vaan sanoo et rakastan sua oikeesti ihan vitusti ja oot aina ollu mun tukena. Koet olos luultavasti ihan hirveeks ku oot lukenu tän, mut älä. Mä oon paremmassa paikassa. Tää maailma vaan tuotti mulle liikaa tuskaa. Mua sattuu joka ikiseen paikkaan nyt ja kotimatka oli mulle tuskaa. Mun viimenen paikka missä oon on ylhäällä. Koen et mukavin tapa kuolla, on lentää. Mä rakastan sua ja kaikkia poikia ihan liikaa ja te ootte oikeesti mun elämän pelastajat, mut tällä kertaa se ei riittänyt. Kuusi miestä on liian vähän pelastamaan mielenterveydeltään sairas tyttö. Muista että nää ei oo hyvästit. Jatka sun elämää normaalisti, se voi aluks olla vaikeeta, mut sä pystyt siihen kyllä. Sä oot vahvin ihminen kenet tunnen. Vielä kerran, rakastan sua ikuisesti ja sun syli on maailman turvallisin paikka.
-Julia

Jätän lapun sohvapöydälle ja menen eteiseen. Laitan kengät jalkaan, en ajatellut kuolla ilman niitä. Avaan ulko-oven ja laitan sen kiinni astuttuani ulos. Alan kiipeämään portaita. En haluaisi, mutta katolle ei pääse hissillä. Olen kiivennyt vasta yhden kerroksen ja vielä kolme edessä. Taas tuntuu, kuin jalkani lähtisivät irti. Okei pakko kestää. Viimeinen tuska ennen, kun kaikki helpottaa. Kaksi kerrosta takana, kaksi edessä. Jatka samaan malliin vaan Julia, pystyt siihen kyllä. Kolme takana, yksi edessä. Kohta kaikki helpottaa. Viimeinen kerros. Pääsen ovelle ja avaan sen. Tunnen tuulenvireen kasvoillani ja hengitän sisään raikasta ulkoilmaa. Kävelen lähemmäs katon reunaa. Jalkani alkavat täristä, en tiedä johtuuko se siitä, että olen rääkännyt niitä tänään vai siitä, että minua jännittää. Kieltämättä onhan se aika iso askel hypätä katolta, mutta tiedän että se on oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Seison katon reunalla. Tämä on oikeastaan aika vapauttava tunne.

Kuulen takaani äänen, kuin ovi olisi aukaistu. Käännyn oven suuntaan, näen Joonaksen, voi vittujen vittu.
"Julia älä tee sitä oikeesti, mä autan sua kaikessa" hän sanoo itkuisella äänellään. Sydämeni särkyy, kun näen hänet noin.
"Sä et voi auttaa mua, kukaan ei voi" kerron hänelle. Alan valmistautumaan siihen, että kaadun alas katolta selkä maahan päin.
"Sä voit vielä muuttaa kaiken, sä voit vielä elää hyvää elämää" "En voi, elämä ei oo mua varten" sanon ja huomaan Joonaksen kasvoilla oudoksuvan ilmeen.
"Mä rakastan sua Joonas" sanon ja kaadun taaksepäin. Olen nyt siis matkalla kuolemaani. Veljeni jäi kerrostalon katolle itkemään ja minä olen lentämässä alas. Tässä kohtaa suosittelen teitä menemään vaikka kirjastoon ja ottamaan jonkun toisen kirjan, koska tämä on ohi.

—————
Sanoja: 758

Siis en kestä tää kirja on nyt sitten tullut päätökseen. Joo tiedän, että jotkut ois varmaan halunnu toisenlaisen loppuratkasun, mut suunnittelin tän kokonaan jo ennen kun aloin kirjottaa joten joo. Kiitos ihan super paljon kaikille jotka on jaksanu lukea tätä ja teiän ihanat kommentit merkkaa mulle tosi paljon! Jos haluutte et kirjotan vielä jotai bc tai johonkin muuhun liittyvää niin tulkaa vaikka kertoo ehdotuksia aiheista. Ja hei camoon me ollaan jo #4 joonasporko tägillä!!!! Joo antakaa vaikka palautetta tästä ja näin juu oon hyvä kirjottaa mun ajatuksii. Kiitos<33