𝚒𝚝 𝚊𝚕𝚕 𝚎𝚗𝚍𝚜 𝚑𝚎𝚛𝚎// 𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

4. "Hei varo vähä mitä sanot..."

Seison sillalla. Oikeastaan sen kaiteen toisella puolen. Pidän kiinni kaiteesta ja puristan käsiäni niin lujaa, että niistä tulee varmaan ihan pian verta. Kaide on kylmä, tuntuu kuin se olisi jäässä. Minullakin on kylmä. En tiedä kuinka kauan pystyn enää pitämään kiinni, toisaalta en halua pitää kiinni. Haluan vain pudota ja unohtaa kaiken. Olen jo luovuttamassa, kunnes kuulen äänen.
"Hei älä pliis tee sitä, sulla on vielä paljon nähtävää!" Ääni huutaa. Tunnistan sen miehen ääneksi. Käännän päätäni äänen suuntaan ja näen Joonaksen. En voi tehdä sitä hänen edessään, mutta en kestä enää. Käteni alkaa livetä ja tunnen kuinka otteeni pettää. Kaadun. Tunnen viileän ilman ihoani vasten, kun olen matkalla alas. Silta on korkea, ja matkaa alas on aika paljon. Tuntuu kuin kaikki olisi hidastunut, kuin elokuvissa. Osun veden pintaan, ja sitten kaikki pimenee.

Herään säpsähtäen. Huomaan hengittäväni raskaasti ja tiheään tahtiin. Haukon happea jonkin aikaa, kunnes olen hieman rauhoittunut. Se oli unta, vain unta. Tajuan katsoa kelloa. 4.26, en varmasti saa enää unta.

Nousen sängystä. Laahustan keittiöön. Otan kaapista mukin ja alan keittämään kahvia. En minä sitä muuten joisi, mutta ajattelen että en halua nukahtaa kesken koulupäivän.

Istahdan olohuoneen sohvalle. Hörpin välillä tuota ruskeaa litkua. On kyllä taas tosi ihana aamu.

—————

Kello lähenee seitsemää ja olen jo valmis. Päälläni minulla on musta ylisuuri pitkähihainen ja revityt löysät farkut. Aika tavallinen asu minulle. Olen taas kuunnellut musiikkia, sitä samaista soittolistaani.

Tällähetkellä kuuntelen Blind Channelin Hold On To Hopelessia. Ihan vitun hyvä biisi jos saan sanoa, ehkä samaistun siihen hieman liikaa. Alan miettimään untani uudelleen. Miksi se oli juuri Joonas, miksei joku muu? Oliko tämä jokin merkki tulevasta? Tämän kaltaisia ajatuksia pyörii päässäni juuri nyt, yritän karkottaa ne, mutta se ei onnistu.

—————

Kello on 8.01 ja olen matkalla kouluun. Olen ihan pian perillä, lähdin aikaisemmin kuin normaalisti. Saavun koululle, kun kello näyttää 8.03. Kävelen pääomista sisälle ja lähden etsimään musiikkiluokkaa. Löydän sen aika nopeasti ja huomaan luokan oven olevan auki. Päätän mennä sisälle. Opettajaa ei näy, uskaltaudun ottamaan mikrofonin ja laittamaan sen päälle. Alan laulamaan Akselin Hurt kappaletta ja suljen silmäni. Eläydyn täysillä ja huomaan, että nautin tästä todella. Kun lopetan, kuulen taputtamista. Apua mitä! Avaan silmäni, näen edessäni pari luokallani olevaa poikaa. Elias ja Veeti. Voi ei, tämä on niin noloa.

"Ihan vitun hyvä, mikset laula useemmin?" Veeti kysyy ja minä punastun hiukan. Käännän katseeni lattiaan.
"Aijjaa siis miksei me tiedetty et oot noin hyvä?" Elias jatkaa kaverinsa mietteitä.
"No tota, ei oo hirveesti tullu laulettua" sanon hieman nolona, katse edelleen lattiassa.

—————

Tunti on alkanut. Onneksi pääsin pois tuosta nolosta tilanteesta, kun opettaja tuli luokkaan. Valinnaismusiikkiryhmämme on ihan kiva, sellainen rauhallinen ja pieni. Meitä on täällä 11. Elias, Veeti, minä tottakai, Iiris, Suvi, Milla, Silja, Kiara, Lilli, Tuomas ja Iida. Hieman vain ahdistaa, koska Lilli, Kiara ja Silja ovat ne ihanat kiusaajani. Olin onnistunut välttymään heiltä eilen, mutta en varmastikkaan enää tänään.

"Noniin, hyvää huomenta vaan kaikille! Mä olen siis Heli teidän musiikin opettaja, ehkä muistatte ehkä ette. Mutta voitaisiin heti aloittaa, valitkaa soitin ja menkää sen luo tuon teille nuotit I Will Stay- kappaleeseen." Opettajamme selittää. Kaikki nousevat tuoleilta ja kävelevät soittimien luo. Katson minne muut menevät. Kukaan ei valinnut laulua, ehkä voisin olla rohkea ja mennä sinne. Kävelen luokan etuosaan mikrofonien luo. Heli tuo minulle sanat ja alan lukemaan niitä läpi. Ei vaikuta vaikealta.
I will stay by your side now and forever
I will always only be in love with you
Is it true when you say that you love me?
And is it true that I'm the one?

Pidän tästä kappaleesta jo nyt, vaikka en ole ennen kuullut tätä.

—————

Valinnaismusiikintunnit ovat nyt ohi ja seuraavaksi olisi äikkää. Kävelen luokkaa kohti. 1 kerros, luokka 525. Opettajamme ei ole vielä tullut joten odotan käytävällä.

—————

Äikäntunti meni ihan hyvin. Saimme kirjat ja vihot ja puhuimme äikän tavoitteista kasiluokalle. Yhtäkkiä kuulen jonkun takanani.
"Julia hei, pysähdy!" joku huutaa. Käännyn ympäri ja kaikeksi kauhukseni näen edessäni heidät, kiusaajani, Lilli, Kiara ja Silja. Voi paska.

"Moikka horo, oot tosi hyvä laulaan" Kiara laukaisee suustaan. Yritän pysyä vahvana heidän edessään.
"Ai kiitos, sä olit aika huono soittaan pianoa" vastaan hänelle. Kiara aukaisee suunsa loukkaantuneena.
"Hei varo vähä mitä sanot, sitä sun rokkariveljeäskään ei varmaa kiinnosta jos saat mustan silmän" Lilli sanoo ja he kaikki hihittävät.
"No kyllä sitä varmaan kiinnostais, se saattaisi kuule ihan tulla sun kotiovelle sanoo pari valittua sanaa" vastaan Lillille ja hän vain tuhahtaa.
"Katotaanko?" Hän kysyy. Alan nyt oikeasti hieman pelätä. Lilli kävelee lähemmäs ja painaa minut seinää vasten.
"Nyt se sit nähään mitä se tekee" hän sanoo vielä ennen kuin tunnen kovan iskun silmässäni. Tuntuu kuin silmäni olisi juuri työntynyt aivoihin asti ja nyt se ei liiku enää. Ai vittu.

Tytöt kääntävät minulle selkänsä ja lähtevät kävelemään poispäin, samalla kun valun seinää pitkin lattialle. Käytävä on tyhjä, kaikki ovat ulkona.
Istun hetken lattialla, kunnes päätän nousta ylös. En jaksa enää. Juoksen nopeasti ovista ulos ja pois koulun pihalta. Saan oudoksuvia katseita, koska koulun alueelta ei saa poistua. Nyt ei kyllä kiinnosta vittuakaan mitkään säännöt.

Mietin minne menen. Päätän mennä poikien luo. Lähden juoksemaan studiolle. Pääsen ovelle ja soitan Joonakselle.

"Moi, mitä asiaa sul on?" Joonas kysyy, kun linja aukeaa.
"Tuu avaa ovi" sanon ja painan punaista. Hetken päästä kuulen askelia ja lukko avautuu. Nään hieman hämmentyneen Joonaksen.
"Hei mitä on tap-" Joonas kerkeää sanoa ennen kuin ryntään halaamaan häntä. Suojamuurini pettää ja alan itkemään hänen rintaansa vasten.
"Shhh, hei ei oo mitää hätää" hän yrittää rauhoitella minua, siinä kuitenkaan onnistumatta. Yhtäkkiä tunnen kun jalkani eivät enää ole maassa, Joonas on nostanut minut syliinsä.

Joonas kävelee sisään studioon ja ottaa kenkäni pois. Hän istuu sohvalle, minä edelleen sylissään ja saa jätkiltä hieman hämmentyneitä katseita.

—————

Olen rauhoittunut, vihdoin. Eihän siihen mennyt kuin puoli tuntia.
"Julia, mitä on tapahtunu?" Joonas kysyy minulta kun vihdoin olen puhekykyinen.
"Mä törmäsin oveen ja sit siihen alko sattuu nii lähin koulusta" valehtelen hänelle.
"Mä en tienny et on ees mahollista et sun silmä voi osua oveen" Niko sanoo hieman hämmentyneenä.
"En mäkään ennen tätä" vastaan Nikolle joka on edelleen hieman epäuskoinen. Niinkuin kaikki muutkin.
"No mut miks sä sit itkit noin paljon?" Aleksi puolestaan kysyy minulta.
"Siihen alko sattuu vasta tollee jälkikäteen" vielä yksi vale, hyvä Julia hienoa.

—————
Sanoja: 1021

Kiitos ihan super paljon kaikille jotka on lukenut tätä!! Oon tosi yllättynyt että jotain ees kiinnostaa ja toivon että nautitte<3
En sit lupaa että kirjotan mitenkään säännöllisesti vaan kirjotan sillon kun siltä tuntuu... mun arki on aika kiireistä niin kirjottelen kun kerkeen tai jaksan:)