𝚒𝚝 𝚊𝚕𝚕 𝚎𝚗𝚍𝚜 𝚑𝚎𝚛𝚎// 𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

3. "Punaiset tipat"

Kello näyttää nyt 18.46, en ole tehnyt muuta kuin istunut studion sohvalla ja katsonut puhelinta. Voisin tehdä jotain, mutta mitä. Kai minä vain odotan, että lähdemme kotiin.

"Julia hei, meillä menee tänää myöhää nii haluuks nukkuu tääl vai meetkö yksin kotii?" Joonas huutaa minulle. Voisin kyllä jäädä tänne, mutta toisaalta haluan kotiin.
"Mä meen kotii" vastaan veljelleni ja kävelen hänen luo.
"Okei, tossa on avaimet" hän sanoo ja ojentaa minulle avainnipun. Siinä on 5 erilaista avainta sekä sininen possun muotoinen avainperä. Hän on saanut sen Nikolta.
"Kiitti, nähää huomen!" huudahdan kun olen jo kävelemässä eteistä kohti.
Kuulen takaani jotain huudahduksia, mutta en jaksa välittää niistä.

Laitan kengät jalkaan ja avaan oven. Pääsen ulos ja vedän raikasta ulkoilmaa keuhkoihini. Lähden juoksemaan kotiinpäin, poltan enemmän kaloreita näin kuin kävelemällä. Ehkä olen vielä joskus laiha ja kaunis.

—————

Saavun kotiovelleni, taas. Tällä kertaa minulla on avaimet. Työnnän oikean avaimen lukkoon ja käännän sitä niin, että ovi aukeaa. Suorastaan juoksen sisälle ja vedän oven nopeasti kiinni. Heitän kengät nopeasti jonnekkin, en tiedä minne ne menivät. Kipitän huoneeseeni ja heittäydyn sängylle. Ihanaa, vihdoin omaa rauhaa.

Otan puhelimeni repustani ja avaan sen. Laitan spotifysta musiikkia, soittolistani. Katson sen nimeä "after a day of fake smiling" aika osuva kyllä.

Suljen silmäni ja uppoudun musiikkiin. Rakastan soittaa ja laulaa. Harmi vain, että en osaa soittaa oikein mitään. Vähän ukulelea ja pari sointua bassolla ja kitaralla. Nekin olen oppinut musiikintunneilla.

—————

En tiedä kuinka kauan olen maannut tässä, mutta päätän nousta ylös. Huomenna olisi treenit, ensimmäiset tällä kaudella. Olen innoissani, mutta samaan aikaa en. En ole nauttinut tanssista pariin vuoteen täysillä, tai olen nauttinut mutta en pidä joukkueistani ja suurin osa asioista ovat liian helppoja.

Haluan lopettaa, mutta en uskalla sanoa sitä Joonakselle. Olen harrastanut 10 vuotta joten muutos olisi todella suuri. Tälläkin hetkellä minulla on kuudet treenit, viisi kertaa viikossa. Se on aika paljon, joten olisi outoa jos yhtäkkiä kalenteri olisi tyhjä.

Ahdistun taas ajatuksistani ja päätän yrittää helpottaa oloani. Etsin laatikostani sheiverin ja asetan sen nilkkaani vasten. Vetäisen nopeasti ja painan lujaa, niin siitä tulee eniten verta. Ne punaiset tipat lumoavat minut joka kerta. Se rauhoittaa oloani myös tällä kerralla. Painan terän vasten ihoani uudelleen ja vedän. Vielä pari kertaa.
Yllättäen jalkani on taas täynnä viiltoja. Näiden peitteleminen onkin sitten taas vähän hankalaa. Joonas tai muutkaan eivät tiedä itsetuhoisuudestani, enkä ajatellut kertoakkaan.

—————

Huomaan kellon olevan jo 23.57 joten päätän pakata koulureppuni ja käydä nukkumaan. Ennen sitä kävelen kylpyhuoneeseen ja pesen meikkini sekä hampaani. Hammaslääkärikin olisi parin viikon päästä, vähän ahdistaa. Saan hoidettua asiani vessassa ja tulen ulos sieltä. Kävelen takaisin huoneeseeni ja suljen oven. Vaihdan farkut ja topin ylisuuren pitkähihaiseen paitaan ja urheilusukkiin. Tiedän, että olen joku psykopaatti, kun nukun sukat jalassa, mutta niin olen tehnyt aina. Kaivaudun peiton alle ja sammutan valot. Laitan herätyksen päälle. Heräisin 6.00. Pakkomielle herätä aina aikaisin on läsnä nytkin. Pelkään myöhästymistä. Ja tykkään, että asiat ovat valmiina aina. Huomennakin on koulua 8.15-13.15, lukujärjestyksen mukaan. Minulla on valinnaismusiikkia kaksi tuntia, äikkää ja normaalia musiikkia. Unelmakoulupäivä tulossa.

—————
Sanoja: 493