𝚒𝚝 𝚊𝚕𝚕 𝚎𝚗𝚍𝚜 𝚑𝚎𝚛𝚎// 𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

8. "Mulla on menkat nytte"

Istun vessan lattialla, sormet kurkussani. Ei, en ole vieläkään syönyt mitään, mutta halun varmistaa, että kehossani ei ole ruokaa.

Olen yrittänyt noin 10 kertaa ja kerrallakaan mitään ei ole tullut ulos. Olen ylpeä. Otan pääni pois vessanpöntön yläpuolelta ja nojaan vieressäni olevaan seinään. Hetken päästä nousen ylös ja vedän vessan, eihän siellä mitään ole, mutta vedänpähän silti. Pesen käteni. Kävelen ulos vessasta.

—————

Katsahdan puhelintani, uusi viesti. Tuntematon numero, vähän outoa.
Tuntematon numero
? moi Julia
Minä öö moi
Minä kuka sä oot
? sun ei tarvi tietää
Minä okeii...
? halusin vaa sanoo et tapa ittes
Minä okei kiitti

Joo kiitos tästä taas. Ehkä hän saisi pian mitä haluaa. Kävelen takaisin vessaan ja otan sheiverin peilikaapista. Lukitsen oven ihan varmuuden vuoksi. En tiedä milloin Joonas tulee. Valun seinää vasten lattialle. Istun nyt nojaten seinään, jalat risti-istunnassa. Käärin vasemman käden hihaani. Asetan terän ranteeni päälle. Mietin mielessäni paljon asioita ennen kun painan terän ranteeseeni kunnolla ja vetäisen.
"Sä olet vitun huora" sanon itselleni ja vetäisen uudestaan.
"Sä oikeesti ansaitset kuolla" "Sä oot vitun läski" "Saatanan ruma" "Säälittävä paska" "Vitun lapsellinen" sanon itselleni myös. Yhtäkkiä herään takaisin todellisuuteen ja huomaan kädessäni paljon viiltoja. Voi paska. Lattialla on aika paljon verta. Yritän nousta ylös, mutta minua alkaa pyörryttämään. No se nyt tästä vielä puuttuisi jos pyörtyisin tänne. Otan seinästä tukea kädelläni, vingahdan hieman kivusta, kun otan vahingossa tukea vasemmalla kädelläni. Seison siinä pienen hetken odottamassa, että heikotus menee ohi.

"Moi, mä tulin kotiin!" Joonas huutaa eteisestä. Voi vittujen saatana. Lattia on täynnä verta ja minua pyörryttää sen verran, että en tiedä pystynkö edes kävelemään.
"Moi!" huudan takaisin ja yritän kuulostaa iloisesta. Päästän irti seinästä ja nousen täysin jaloilleni. Pyörryttää joo, mutta pakko kestää nyt. Menen kyykkyyn lattialle ja alan putsaamaan verta pois rätin ja vessapaperin avulla. Hienosti toimii. Hinkkaan lattiaa sellaisen kymmenisen minuuttia. Se puhdistuu, onneksi. Seuraava step olisi sitten pyörrytyksen selättäminen, mutta siihen en nyt voi vaikuttaa. Nostan hihaani hieman ja katson haavoja, aika paha ja ne vuotavat vielä hieman. Nyt on pakko tulla pois vessasta, jotta Joonas ei ala epäilemään mitään.

Astun ulos. Joonas istuu sohvalla.
"Miten menee?" tuo kysyy ja nousee halaamaan minua.
"Hyvin, kui" vastaan ja halaan häntä takaisin.
"Olit aika kaua vessas, mut ei kai siin sit jos kaikki on hyvin" hän kertoo ja hymyilee hieman.
"Joo mulla on menkat nytte" selittelen. Taas, valheita. Eihän minulla niitä hetkeen ole ollutkaan syömättömyyteni takia.
"Aa okei" Joonas sanoo hieman nolona. Tunnen taas oloni hieman heikentyvän, silmissä pyörii. Vastusta nyt Julia, et voi pyörtyä Joonaksen edessä. Hän saisi tietää.

—————

Istun sohvalla Joonaksen vieressä, oikeastaan nojaan hänen olkapäähänsä. Katsomme jotain elokuvaa, jonka Joonas valitsi. En edes tiedä tämän nimeä.
"Haluisiksä et tilataa vaik jotai ruokaa?" hän kysyy yllättäen. Keksi nopeasti jokin valhe, et voi syödä.
"No mulla ei nyt oo nälkä kun söin ennen ku tulit, mut sää voit kyl tilaa" vastaan hänelle. Aika hyvin, jos minulta kysytään.
"Okei, no sano sit jos sulle tulee nälkä" hän sanoo ja nousee sohvalta. Selvisin, jälleen kerran.

—————
Sanoja 491