𝚒𝚝 𝚊𝚕𝚕 𝚎𝚗𝚍𝚜 𝚑𝚎𝚛𝚎// 𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

13. "Kaikki on mustaa"

Tanssiminen oli ihan kivaa, ei se ollut niin paha kuin kuvittelin. Pääsin kuin pääsinkin tanssimaan Veetin kanssa muutamaan otteeseen, häntä se ei kuitenkaan kiinnostanut samalla tavalla kuin minua.

Olen kävelemässä poikien studiolle. He pyysivät minua sinne, mielummin kun menisin kotiin. En ymmärrä miten yhtäkkiä kaikkia kiinnostaa, kun aikaisemmin olin yksin ongelmieni kanssa.

Saavun studion pihaan ja kuulen vihellyksen ylhäältä. Siellä on Tommi, hän tiputtaa avaimet minulle ja saan kauniin kopin. Työnnän oikean avaimen lukkoon ja käännän, ovi aukeaa. Astun sisälle ja riisun ulkovaatteeni. Kävelen sitten sisälle studioon.

"Moii!" huudahdan, kun kävelen sisään huoneeseen.
"Moi!" kuulen vastauksia ympäri huonetta. Menen istumaan sohvalle. Jossain vaiheessa ilmeisesti nukahdan, olihan tänään toisaalta rankka päivä.

—————

Hän kävelee lähemmäs, samalla tavalla kuin eilen. En uskalla liikkua, tietäisipä mitä hän sitten tekisi, jos yrittäisin lähteä karkuun. Istun aivan paikallani tuijottaen noita pelottavia kasvoja. Tiedän tasan tarkkaan mitä hän on tekemässä. En edes jaksa enää estellä. Kuitenkin yritän huutaa, mutta hän ei kuuntele.
"Lopeta mä en halua!"
"Lopeta!"
"Oo kiltti ja lopeta!" ääneni alkaa hajoilla kun huudan. Hän ei vieläkään kuuntele, jatkaa vain.

Herään säpsähtäen ja nousen istumaan. Kaikki katsovat minua huolestuneena, voi saatana älä vaan sano, että olen huutanut täällä oikeasti. Nousen ylös sohvalta ja kävelen keittiöön, otan kaapista lasin ja täytän sen vedellä. Juon suunnilleen puolet vedestä ja kaadan loput viemäriin. Nostan hihaani hieman ja vedän sormeni arpien yli. Jotkut niistä ovat vielä hieman kosketusarkoja, mutta ei haittaa nyt. Jos olisin yksin voisin ottaa veitsen ja painaa sen vasten rannettani. En kuitenkaan voi tehdä niin, koska en ole yksin ja lupasin Joonakselle vähentää. Mikä sekin lupaus oli? Miksi tein niin? Tiedän ihan hyvin, että en voi lopettaa. Jos löytäisin täältä veitsen, voisin nopeasti tehdä muutaman viillon. Alan kaivamaan laatikoita. Ehkä pojat ajattelevat, että tarvitsen omaa aikaa. Löydän yhdestä laatikoista veitsen. Se on pieni, mutta kelpaa tähän. Nostan hihani uudelleen, painan veitsen kättäni vasten ja vedän. Olen kaivannut tätä tunnetta. Vedän vielä muutaman, viimeisen viillon kohdalla käteni lipsahtaa.
"Ai vittu" mumisen itsekseni. Tunnen, kuinka näköni alkaa sumentua ja päässä heittää. Nyt et pyörry. Kuitenkaan toiveeni ei toteudu ja kaadun maahan. Kaikki on mustaa.

—————
Sanoja: 346
Tää on taas vähän lyhyempi osa, mut toivottavasti tykkäätte!