𝚒𝚝 𝚊𝚕𝚕 𝚎𝚗𝚍𝚜 𝚑𝚎𝚛𝚎// 𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

6. "Haavoja ja naarmuja"

On perjantai-ilta. Ulkona on jo pimeää ja katuvalot ovat päällä. Kello on kai jotain 10, olen yksin. Istun sängylläni, ledini ovat punaisella.

Ensimmäinen kouluviikko on mennyt aika paskasti. Opettajat ovat kyselleet mustasta silmästäni ja olen selittänyt myös heille, että törmäsin oveen. Läksyjä ei ole tullut paljoa, onhan kuitenkin ensimmäinen viikko.

Muuhun elämääni liittyen, en ole syönyt mitään, en mitään kolmeen päivään. Olen ylpeä, tosi tervettä, tiedän mutta en voi mitään. Voisin lähteä lenkille, kuluttaisin lisää kaloreita. Nousen ylös sängyltä, ehkä hieman liian nopeasti, sillä näköni pimenee ja horjahdan takaisin sängylle. Ihan rauhassa nyt Julia.

—————

Olen vaihtanut treenivaatteet ja laitan vielä lenkkarit jalkaan. Otan taskuuni puhelimen, airpodien kotelon sekä avaimet. Joonas ei siis ole kotona, heillä on keikka. Blind Channel julkaisi tänään uuden biisin, Balboan. Aika bängeri, jos saan sanoa.

Astun rappukäytävään ja suljen oven. Tarkistan, että se on lukossa. Kävelen portaisiin ja kaivan taskustani puhelimeni. Laitan kuulokkeistani musiikkia.
I know that you like me
Kiss me with your eyes closed
Hate it when you fight me
Love it when I die slow

—————

Olen juossut jo noin kilometrin, vähän alkaa tulla paha olo. Tuntuu siltä, että oksennan ihan kohta. Pakko pysähtyä. Tasaan hengitystäni ja nojaan käsillä jalkoihini. Pyörryttää vähän, mutta en anna sen haitata. Otan puhelimen taskusta, Joonakselta viesti.
Joonas
Joonas: moi julkku
Joonas: miten menee
Minä: ihan hyvin täs
Minä: miten teil
Joonas: meil on ollu kiva ilta ollaa matkal takas
Minä: kiva
Minä: nähäänks me siis viä tänää
Joonas: luultavasti
Joonas: ooks syöny
Minä: joo oon
Joonas: hyvä, nähää

Joo vitut mitään syönyt. Enkä kyllä nyt ajatellutkaan. Päätän laittaa puhelimen taskuun ja jatkaa matkaa, tai no kääntyä takaisin. Ehkä tämä nyt riittää tältä päivältä jos juoksen koko matkan takaisin.

Olen juossut muutaman sataa metriä. Alkaa taas hieman heikottaa, mutta päätän jatkaa. Jalkojeni toiminta ei pysy mieleni mukana. Ennen kuin huomaan sen niin kompastun jo omiin jalkoihini. Lennän maahan naamalleni, ai vittu. Makaan hetken maassa, sitten nousen ylöspäin katsomaan, että näkikö kukaan. Ei onneksi.

Nousen ylös ja puhdistan hieman vaatteitani. Kaikkialle sattuu. Lähden taas juoksemaan, en voi tämän takia lopettaa. Ei ole enää kuin puoli kilometriä matkaa.

—————

Saavun kotiin ja heitän tavarani jonnekkin. Kävelen vessaan, katson peiliin. Järkytyn hieman nähdessäni naamani. Haavoja ja naarmuja. Oikea poskeni on ihan verillä, liusuin kai vähän matkaa maata pitkin. Otan vanulappuja kaapista ja kostutan niitä. Alan puhdistamaan kasvojani. Perkele kun sattuu.

Olen saanut kasvoni hoidettua taas jotenkin elävän näköisiksi. Päätän mennä vaihtamaan vaatteet. Riisun treenivaatteeni ja nään käteni ja polveni. Nekin ovat täynnä haavoja. Verta valuu kaikkialta, jonka takia en pysty paikantamaan syvimpiä haavoja. Kävelen takaisin vessaan, vain alusvaatteet päälläni. Alan toistamaan samaa puhdistusoperaatiota.

—————
Sanoja: 431

Anteeks, tää on vähän huono kun tuli kiire kirjottaa loppuun, treenien takia. Mutta no, toivottavasti ees joku tykkää.<3