Mila
28.5 maanatai
6:20
"Milaaaaa heräääää"
"Mila on valitettavasti kuollut, pyydän teitä ystävällisesti painumaan vittuun hänen huoneestaan" ärisin ja vedin peittoni korvieni yli.
"Mila"
"Nyt" Zach jatkoi esittäen yhtäkkiä vakavaa.
"Luuseri, ulos mun huoneesta" sanoin ja hän hyppäsi jalkojeni päälle.
"au" mumisin hiljaa.
"Sinä hevonen tapoit mut"
"Oo hiljaa ja nouse"
"Sun isäs käski mut herättää sut"
"Ai sinut? Niiku sä voisit mut herätää" naureskelin.
"Katotaanko?" Hän kysyi ja nousi sängyltäni.
"Toki toki" vastasin itsevarmana ettei hän saisi minua ylös sängystä. Hän kumartui ylleni ja suuteli. Innokkaasti.
"Jos sä luulet että toi saa mut ylös sä aliarvioit mun voiman ja yliarvioit sun taidot" sanoin viimein vedettyäni pois.
"Helkkari" hän sanoi ja otti kädestäni kiinni vetäen minut alas sängystäni.
"Nyt nouse" hän sanoi.
"en"
"Jonah!! Se ei nouse!" Hän huusi käveltyyän ovelleni. Hihitin hiljaa kaksimielisenä.
"Ujostuttaako?" kommentoin
"Mila! Nouse!" Kuulin alakerrasta Jonahin äänen.
"En!" Huusin ja istuin lattialleni.
"Älä pistä mua tulemaan sinne!" Isäni huusi uudestaan vakavempana.
"Mä en menetä siinä mitää jos sä tuut tänne!" Huusin ja kuulin askelia portaissa.
"Uuuu sä kuolet" Zach virnisteli.
"Mila" isäni sanoi kävellen sisään huoneeseeni.
"Nouse"
"Miks te ootte nii addiktoituneita muhun? Rauhottukaa" sanoin sarkastisesti.
Jonah otti käsivarrestani kiinni ja nosti minut jaloilleni.
"Miten susta tuli noi vahva, pitkula?" Kysyin löyden häntä leikillä mahan.
"Pue päälles" hän sanoi -olin yövaatteissani- ja käveli Zachin kanssa ulos huoneestani.
Huokaisin ja laahustin vaatekaapilleni kuoleman väsyneenä. Pengoin vaatteita kunnes löysin jotkut menevät.
"Mila!" Kuulin Jonahin huutavan alakerrasta.
"MITÄ" huusin hammasharja suussani.
"Sun pittää lähtä pysäkille!" Hän jatkoi huutamistaan portaista.
"Mä oesen HAMPAITA" huusin sylkäistyäni lavuaariin.
"Tule!" Hän jatkoi huutamista. Hana oli ollut kokoajan päällä ja kun katsoin uudestaan lavuaariin tunsin jo lattian kostuvan.
"paskapaskapaskapaska" lavuaari oli ollut tukossa joten vesi oli valunut lattialle lavuaarin täyttyessä.
"Mila mikä kestä- Mitä sä oot tehny!?" Jonah asteli vessaani nähden lattian veden peitossa ja minut hammasharja kädessä, täysin yhtä hämmentyneenä.
"Laita se hana kiinni!" Hän huusi ensimmäisenä asian mitä en ollut tajunnut tehdä.
"voi helvetti mila miten sä pystyt tähän" hän sanoi vetäen kylppärin maton viemärin päältä että vesi pääsisi sinne.
"Mitä- ohohohoooo" Zach käveli vessaani.
"Mitä sä oot tehny" hän naureskeli.
"Oo hiljaa" löin häntä käsivarteen ja laskin hammasharjani lavuaarin päälle.
"ei hyvä luoja, Mila lähe kouluu mä korjaan tän Corbynin kanssa" Isäni sanoi ja hiippailin märillä sukillani huoneeseeni.
Otin reppuni lattiasta ja kiiruhdin alakertaan vaihtamatta sukkiani jolloin jätin selvät jäljet lattialle.
"Corbyn sua tarvitaan ylhäällä" sanoin samalla nopeasti vetäen kenkiä jalkaan.
"Okei?" Hän vastasi ja nousi sohvalta.
Kiiruhdin nopeasti ulos hieman naureskellen itselleni ja tilanteelle. Toivoin poikien kuitenkin saavan hommat korjattua.
Kävelin pysäkille toivoen ettei Noelilla alkaisi samaan aikaan. Onneksi ei, tai sitten hän oli vain myöhässä. Bussin saavuttua hyppäsin kyytiin ja suuntasin muitten luo. Kaikki oli taas normaalina. Minä ja Jemy olimme sopineet välimme ja pystyimme kaikki keskustelemaan kaikesta pitkästä aikaa. Toki Noel painoi mieltäni.
Vietämme myös viikonloppuna Zachin syntymäpäivä juhlat joita pojat eivät pystyneet suunnittelemaan viikoksi kiireiden takia.
15:10
Voi vitun vittu.
Ajattelin samalla kun istuin päivän viimeisen luokan perällä. Hidastelin etten näkisi Noelia, tai hänen ystäviään. Kaikki muut oppilaat olivat jo lähteneet joten aivan yksin luokassa pakkaamatta reppuani.
"Marais, tunti on loppu" musiikin opettajani sanoi nostamatta katsettaan papereista. Koko lopputunti oli ollut pelkkää teoriaa, jihuu.
"Mä tiedän, kuhan vaan.. nautiskelen viimeisiä päiviä kaikin siemauksi" sanoin sarkastisesti, mutta en ollut varma saiko opettaja siitä kiinni.
"Mila, hopi hopi" Noel kurkkasi ovesta.
"Vitun saatana" mumisin nousten penkiltäni ja tunkien tavarani reppuun.
Helvettiperkele vihasin Noelia sydämmeni pohjasta. En pystynyt sietämään häntä. Vaikka yritin.
"Milaaa, sua ootetaan" Noel kurkkasi taas ovesta ja katosi taas jonnekin. Mitä hän oli mennyt juonimaan. Heitin reppuni agressiivisesti selkääni ja lähdin kävelemään ovea kohti.
"Huomiseen Mila" opettajani sanoi, kun avasin oven.
"Joo toki" mumisin ja kävelin ulos nähden Noelin ja hänen typerät ystävänsä juttelemassa tyhjällä käytävällä. Olin kävelemässä heidän ohi huomaamattomasti kunnes minut pysäytettiin
"Milaaa!" Noel sanoi iloisena.
"Mhhh.." mumisin hiljaa, epämukavana.
"Muistakko sä nää? Chris, Jay-" Noel alkoi esittelemään kaveripiiriään kunnes keskeytin hänet.
"Joo tietenki, miten mä voisin unohtaa. Tehän kaajoitte mut asvaltille, kun mulla oli kepit" nyt oli heidän vuoro olla epämukavana.
"Ookei... eipä muistella vanhoja" Noel sanoi ottaen minua olkapäistäni kiinni ja kääntäen minut hänen kanssaan ovelle päin.
"Muistellaampas nyt vähän" sanoin kääntyen hänen kavereita kohti uudestaan.
"Jos oikein muistan.. sä huusit mulle 'vitun huora' sä kutsuit mua lutkaksi jaa.. sä huusit 'helvetin roskakasa' " osotin osaa heistä vuorotellen saaden heidät potemaan huonoa omatuntoa.
"Ja no te muut haukuitte mua säälittävillä, tylsissä, normaaleilla haukkumanimillä" sanoin huokaisten ja lähdin oville päin jättäen heidät hiljaisiksi. Oli tarkoitus laittaa kaappiini vielä pari kirjaa, mutta en tahtonut jäädä hidastelemaan Noelin luokse.
"Oota nyt Mila eks sä haluu tulla meijän kans samaa matkaa?" Hän sanoi otettuaan minut kiinni.
"Saattaa tulla yllätyksenä sun pienille aivoille, en helvetissä" vastasin ja jatkoin matkaa oville.
"Voinko ees minä?" Hän kysyi vilkaisten nopeasti ystäviiään, jotka oli valmis jättämään vuokseni.
"mmm... et helvetissä" sanoin ja kävelin ulos.
"Cmoon Mila! Älä esitä hankalaa" taas koko vitun päivä oli perseellään. Noel pilasi joka helvetin päivän, vittu saatana.
Ignoorasin hänet ja jatkoin matkaa ulos ja viimein hän jätti minut rauhaan.
Soitin isälleni voisiko hän kenties tulla hakemaan minut ja luojan kiitos, hän ei ollut palverissa.
Odotin koulun pihalla kunnes näin mustan tutun auton ajavan eteeni, tien varteen.
"Taas sä myöhästyit bussista! Tää peli ei vetele! Sun oitää ottaa enemmän vastuuta ja lähtä sieltä luokasta nopeampaa! Se ei voi olla niin hankalaa!" Sain ihanat huudot matkalla, joita olin innolla odottanut.
Huokaisin vain ja katselin ulos ikkunasta väsyneenä. Jonah raivosi vieressäni, mutta en jaksanut kiinnittää huomiota siihen. Joten.. ignoorasin hänet.
________________________
Olin tivolissa ja heilutin ihmisille kättä mutta sit se laite pysäytettii ja sit tuli häpeä. Kuis teilä menee?