Mila
25.5 perjantai
12:30
"Mitä asiaa" Jemy kysyi avattuaan ovensa.
"Anna anteeks! Mä en kestä tätä enää! Mä en pärjää ilman sua! Tuu takas!" Anelin polvillani hänen kuistillaan.
"Päivää Mila"
"Päivää Corbyn"
"Cmoon ne muut on ku kojootteja ja mä viaton lammas! Jos sä oot vielä huomenna pois koulusta hyppään katolta!" Jatkoin anelemista.
"Sä sanoit että mä pilasin itteni!" Jemy nosti ääntään.
"Ja se oli väärin! Mä oon pahoillani!" Nousin viimein jaloilleni.
"Ja sinä! Senkin kiimanen paskiainen! Kuinka sä kehtaat!" Kävelin Corbyniä kohti talon sisälle. Hieman toivoen etteivät Jemyn perheenjäsenet olisi kotona.
"Mila rauhotu, siihen tarvitaan kaks ihmistä" Jemy veti minut takaisin luokseen.
"niimpä, rauhotu" Corbyn toisti.
"Ole sinä hiljaa" sanoin Corbynille ja käännyin Jemyä kohti
"Cmoon antaisit anteeks mä en kestä enää tätä piinaa" huokaisin.
"Mä tulin koulusta tänne saakka ja otan mun iskältä raivarit niskaan"jatkoin
"Se oli mulkku veto sulta, emmäkää tuominnut sua ku sä vedit pillereitä tuntemattomien kanssa" Jemy sanoi.
"Mä tiedän! Ja mä tiiän että mä tein virheen nii voidaanko me vaan unohtaa tää?" Huokaisin.
"Mä en tiiä Mila" Jemy sanoi ja annoin hänelle anelevan katseen. "....Okei" Jemy huokaisi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Hallelujah
"Tää ei tuu tapahtuu uudestaan!" sanoin iloisena.
"Paras ois" Jemy vastasi.
"Tahoks sä jäähä tänne vai meeks sä kouluu?"
"Meen varmaa kouluun, millon sä tuut takas?" Kysyin.
"Huomenna" Jemy vastasi samalla kun Corbyn istui sohvalla hänen takanaan olohuoneessa.
"Mun täytyy lähtä että mä kerkeen seuraavaan bussii"
"Joo nähää huomenna"
"Moro!"
Ja lähdin bussipysäkille odottamaan bussia joka tulisi parin minuutin päästä.
15:55
Pakkasin reppuani koulupäivän kuluttua yksin luokassa sillä olin viimeinen hidastelija. Koko päivä oli ollut perseestä, Jemyn anteeksi antoa lukuun ottamatta ja olin hermoromahduksen partaalla. Vaikka mikään ei ollut mennyt niin sanotusti huonosti, olin vihainen ja allapäin syyttä.
Laahustin käytävälle opettajan ohi masentuneena. Käytävillä oli enää vain ne kaikista hitaimmat ja ne ketkä olivat jääneet seurustelemaan ystäviensä kanssa.
Kipaisin vessassa ja käytävät olivat tyhjiä ja äänettömiä kun tulin takaisin. Kuulin juoksu askelia takaani, mutta en kiinnittänyt huomiota.
Askeleet tulivat minua kohti jolloin käännyin ja näin Noelin.
"Mennäänkö samaa matkaa" hän kysyi hieman hengästyneenä.
"Ei" vastasin kylmästi ja laitoin kirjani kaappiin.
"Cmoon me jäähään samalla pysäkillä"
"Mä tiedän, viimeks sinä ja sun kaverit kaajoitte mut" Sanoin pamauttaen kaappini kiinni ja lähtien ulko-oville päin.
"Cmoon Mila"
"Enkö mä just sanonu ei?" Kysyin kääntyen ympäri.
"Eli sä voit tulla mun kanssa kirjastoon koulun jälkeen, mutta mä en voi istua sun vieressä bussissa?" Noel kysyi hämmentyneenä.
"Kyllä"
"Mä en tajua naisten logiikkaa" kuulin hänen mumisevan.
"No sä oot ärsyttäny mua vaikka kuinka kauan ja nyt sä suutelet mua? Mä en ymmärrä sun logiikkaa" sanoin kääntyen takaisin oville päin.
"Joten voitko jättää mut nyt vaan rauhaan?" Kysyin väsyneenä.
"En" Noel vastasi
"Luuseri"
"Ite oot"
"Enkä oo"
"Ootpas"
"Ole hiljaa" Lopetin tarmokkaan keskustelun avatessani ulko-oven
"Jätä mut nyt rauhaan mua alkaa turhauttaan" sanoin kävellessäni koulun portaita pihalla alas josta näin bussin jo kirmaavan pois.
"katos nyt, sun bussi meni, mä voisin tilata uberin" Noel vinkkasi silmäänsä.
"Mm.. ei kiitos, mun iskä tulee hakemaan mut" sanoin vetäen puhelimeni taskusta ja etsien hänet yhteistiedoistani.
"Niin Mila?"
"Mä missasin mun bussin, tuu hakemaa"
Sanoin tuntien Noelin silmät minussa
"En mä pääse, me ollaan menossa kokouskeen, tilaa uber"
"Cmoon nyt" huokaisin.
"Sori nyt vaa, koita olla ees joskus ajoissa"
Jonka jälkeen painoin punaista ja laitoin puhelimeni taskuun pettyneenä. Helkkari en aijo astua ton kanssa samaan autoon.
"Sitä minäki"
"Joten nyt mä tilaan meile auton ja ollaan kummatki ilosia" hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Mä en pidä susta! Jätä mut jo rauhaan" Sanoin raivostuen ja tönäisten häntä kauemmas, jonka jälkeen kävelin bussipysäkin penkille.
"Okei rauhotu" hän sanoi kävellen luokseni.
"Mee sinä sillä sun uberilla mä ootan toista bussia" sanoin.
"Miks sä et tykkää ubereista?" Hän kysyi.
"Koska mä en tunne niitä ihmisä! Puolet niistä on vanhoja miehiä ja mä joudun antaa niile mun osotteen!" Vastasin väsyneenä ja turhautuneena kaikkeen.
"Okei, rauhotu pt2" hän sanoi.
"Voitko jo mennä?" Kysyin ärsyyntyneenä.
"En"
"Miksi sinä et tajua! Sulla ei oo kuulo- tai aivo-ongelmaa! Mikä siinä on että sä et voi jättää mua rauhaan!" Jatkoin huutamista nousten penkiltä ja kävellen lähemmäs.
"Mikä sulla on? Rauhotu" hän naurahti.
"Mikä mulla- miks sä et voi jättää mua rauhaan" olin todellakin hermoromahduksen partaalla tässä vaiheessa.
"Mikä sulla on? Miks sä vihaat mua nii paljon" hän kysyi. Tosissaan.
"Miks sä vihaat- tiiätkö jos sä et tiiä sitä ite nii sulla tosiaan on aivo-ongelma enkä mä aijo alkaa selittämään sitä sulle" vastasin väsyneenä ja istuin penkille taas kerran.
"Cmoon mila"
"Hys oo nyt vaa hiljaa" sanoin hiljaa ja hän istui penkin toiseen päähän.
Istuin penkillä mahdollisimman kaukana Noelista. Istuimme samalla penkillä kummatkin hiljaa kuunnes bussi tuli.
Hyppäsin nopeasti bussiin, istuin jollekkin penklle ja laitoin laukkuni viereeni viestitäkseni Noelille etten halua hänen istuvan vieressäni. Joka ei aijemmalla sadalla kerralla selvästi mennyt jakeluun.
Hän istui minua takana oleville penkeille.
"Haluukko tulla meile?" Hän kysyi nojaten selkänojaani.
Päätin ignoorata hänet 100% joten vedin puhelimeni taskustani ja aloin selata sitä.
"ai nytkö sä ignooraat mut?" Hän kysyi enkä vastannut mitään.
"Ahaa okei onko tää joku teijän tyttöjen salainen homma saada mitä te haluutte?" Hän jatkoi.
Koko matkan Noel raivostutti minua samlla kun ignoorasin hänet ja perillä hyppäsin pois bussista ja lähdin todella nopeaa. Nopeasti hän kuitenkin kiiruhti vierelleni.
Perkele.
"Mitä asiaa" kysyin alkaen ärsyyntyä hänen olemassa olostaan.
"Ei mitää, aattelin vaa tulla sun kanssa samaa matkaa" hän vastasi.
"Ok" luovutin yrittämättä edes tapella hänen kanssaan. Kävelin hiljaa koko matkan talolleni, Noel vieressäni selvästi nauttien jokaisesta piinaavasta seknuntista.
Käännyin pihalleni nopeasti ja juoksin ovelleni.
"Moikka!" Kuulin hänen huutavan ennenkun paiskasin oven kiinni.
Läsähdin lattialle pidätellen säälittäviä, turhia kyyneleitä. Istuin hetken yksin eteisessä niiskuttamassa kunnes nousin ylös ja kävelin keittiön pöydän ääreen.
Pojat olivat vielä kokouksessa vaikka tulisivat varmaan ihan kohta-
"Me tultiin!" Kuulin oven aukenevan.
"Ostettii mansikoita!"
Laskin pääni käsiini ja levähdin siinä.
"Päivää Mila" Corbyn sanoi nostaen vitsikkäästi hattuaan.
"Turpa kii" mumisin.
"Mila Marais miten sä kehtaat" Isäni vitsaili jostain syystä hyvällä tuulella. Mitä tää nyt on olevinaa.
"Olkaa hiljaa!" Sanoin ärsyyntyneenä.
"Relax mikä on?" Isäni jatkoi kävellessään keittiöön, samalla syöden mansikoita.
"Ei mikää" vastaisn.
"Miten sä mila taa myöhästyit bussista?" Daniel kysyi eteisestä.
"Ei oo sun asia!" Jatkoin samalla äänen sävyllä.
"Ei tartte Mila olla noi narttumainen" Jack sanoi selvästi vitsailen.
"Anteeks mitä?" Nostin pääni käsistäni kääntäen katseeni häneen.
"Ei tartte olla noi narttumaine" hän toisti hitaampaa.
"anteeks mitä?" Toistin itsekkin hitaampaa.
"Kyllä sä kuulit" hän virnisti samalla kun muut katsoivat vierestä kuin elokuvaa.
"Miks sä mua kutsuit?"
"Ei. Tartte. Olla. Noin. Narttumainen"
"Narttumainen? Kutsuitko sä mua narttumaiseksi?"
"Kyllä"
"Narttumaisesksi? Narttumaiseksi? Narttumaiseksi?"
"Kyllä, kyllä kutsuin"
"Etkä kutsu! Mulla on menkat!" Huusin täysiä.
"Sun ei tarttenu kertoa tota!" Jack huusi ällötyksen vallassa.
"Cmoon Mila!" Jonah sanoi laskien mansikkansa pöydälle.
"Miks sä kerroit!" Zach kiljui.
"Hyiiii" Corbyn kommentoi.
"Hyvä luojA" Daniel huusi kaaoksen keskeltä.
"RAUHOTTUKAA!" Huusin hiljentäen kaikki.
"Mun mielestä se on epäreilua että naiset saa joka kuukausi käyttäytyä hullusti" Jack jatkoi väittelemistään.
"Epäreilua? Epäreilua? Haluatko sä että sun vaginasta vuotaa 1000 litraa verta päivässä samalla kun sun kamalat krampit saa sut hulluksi!? Haluatko sä saada hermoromahduksia pienimmistäki mokista ja tunkea tampOONEJA REIKÄÄS JOKA TOINEN TUNTI?! Mä alotin mun päivän mun omassa verilammikossa, haluatko sä lopettaa sun päivän samallai?" Vastasin.
"En..." Jack vastasi hiljaa samalla kun muut katsoivat vierestä.
"Hyiii tätäkö varten sä käytät tamppooneja!?" Zach huusi.
"Taisit juuri ratkaista pulman, sherlock" sanoin sarkastisesti.
"Pahoittelut, mutta mä joudun mennä yläkertaan vetämään lääkkeitä" sanoin nousten penkiltäni ja sunnatem yläkertaan.
"Onnee.." Jack mumisi hiljaa.
____________________
Moi kaikki🤪😊💘