Mila
23.5 keskiviikko
9:30
"Voi vittu nyt taas"
Nousin väsyneenä ylös, tajuten että tällä hetkellä bussini olisi hurisemassa koululle, ystäväni sen kyydissä, luultavasti nauramassa minulle.
Nousin laiskasti ylös ja suuntasin suihkuun. Pesin itseni väsyneesti tietäen, että kohta olisi aika lähteä pysäkille-
"Mila!" tuttu ääni kuului huoneestani.
"Omg mä oon suihkussa hus hus" sanoin vessastani, onnellisena että höyry oli peittänyt suihkukaapin lasin.
"Taas myöhässä!" Jonah huusi.
"Älä jaksa" mumisin pyörittäen silmiäni.
"Miten tää voi olla mahollista?! Kaks päivää putkeen myöhässä! Tajuutko sä että tää vaikuttaa sun todistukseen!" Isäni huuteli.
"Okei et kai sä tyhmä oo? Koulu loppuu tyylii melkei viikon päästä" sanoin.
"Älä oo noi tiukkis"
"No aivan sama vaikka loppuuki! Sun täytyy oppia ottamaan vastuuta ja kasvamaan aikuiseksi" Hän jatkoi.
"Kasva ite aikuiseksi" mumisin.
"Mä heitän sut koululle, lähetään vartissa" hän sanoi ja kuulin hänen kävelevän pois huoneestani.
Laitoin kuuman veden pois päältä. Avasin oven ja otin saunatakkini naulasta. Kävelin huoneeseeni ja etsin sopivat vaatteet vaatekappistani. Sain valittua vaatteet joihin kuului ainoastaan farkut ja t-paita.
Laitoin reppuuni oikeat kirjat ottaen eiliset pois ja suuntasin alakertaan. Jonah seisoi eteisessä takki päällään katsellen rannekelloaan.
"Lähetään" hän sanoi nostaen katseensa.
"Joo" huokaisin ja otin keittiöstä omenan mukaan.
Kello oli 9:55 lähtiesämme joten myöhästyminen oli varmaa.
"Mä en ymmärrä miten sä valot niin pitkään!" Jonah paasosi matkalla samalla kun söin omenaa.
"En mä valvo pitkään, mä nukun pikään" tiuskaisin. Kello oli 10:15 kun isäni parkkeerasi auton koulun pihalle.
"Jos sä vielä huomenna nukut po-"
"Okei nähdään!" paiskasin oven kiinni ja kävelin koulua kohti.
Koko piha olit -yllätys, yllätys- tyhjä. Avasin ovet käytäville ainoastaan kuullen omat kenkäni.
Kävelin hissukseni yläkertaan luokkaani.
"Sori kun myöhästyin!" Sanoin nopeasti ooettakalle, kävellen Lukaksen ja Ethanin luo.
"Missä Jeremy on?" Kysyin laskien repun alas.
"Sairas" Lukas mumisi ja hymyilin itsekseni.
"Onko Jemy koulussa?" Kysyin nostaen katseeni poikiin suunnitelmastani..
"Ei, eikä se ei luultavasti nauti sun seurasta"
"Sähän kuitenki sanoit että hän pilasi ittensä" Ethan sanoi.
"Totta, hyvä pointti" Sanoin kääntyen suunnitelmani puoleen.
"Se vaa lipsahti"
13:00
Biologian tuntia oli enään 15 minuuttia jäljellä. Noel istui takanani eikä lopettanut paperin palojen heittelemistä. Kun vihdoin sain tarpeekseni nousin ylös ja sanoin käyväni vessassa.
Kävelin ulos luokasta ja nojasin seinään. Tuskin olin ollut Noelin kanssa missään tekemisissä. En ymmärtänyt mitä hän halusi.
Kuulin oven avautuvan ja Noel käveli ulos. Olin kävelemässä pois kunnes hän otti kädestäni kiinni ja veti hänen luokseen.
"Irti musta" tiuskaisin ja vedin käteni takaisin.
"Mitä sä haluat" kysyin laittaen käteni puuskaan.
"Kyllä sä tiedät" hän virnisti.
"Ei mitään hajua" nojasin seinään ja hän käveli eteeni laittaen kätensä pääni yläpuolelle.
"Cmoon sä oot spesiaali" Noel sanoi.
"Vaikka kuinka imarreltu mä olen, mä en tiiä mitä sä haluat" sanoin.
"Sä oot mukava" hän sanoi.
"Sä et" sanoin kunnes hän nojautui... ja nojautui.
"Rakkaudestahan ne hevosetkin potkii"
Hän kuiskasi.
"Itseasiassa tolla opetetaan lapsille raiskauskulttuuria" sanoin ja hän nojautui.. ja nojautui... ja suuteli.
"Hyi helvetti sä oot täys klisee" tönäisin hänet pois pyyhkien suutani ällötyksen vallassa.
"Cmoon Mila" hän sanoi kävellen lähemmäs.
"Miks sä teit noin" hämmentyneenä naurahdin kuinka tyhmä aasi edessäni oli.
"Kyllä säki halusit"
"Ei kiitos, mulla on poikaystävä jolta mä saan kaikki.. tuohon liittyvät asiat. Mä en edes tunne sua!" sanoin ajatellen kuinka tyhmä hän oli.
"Ainoo asia mitä mä susta tiedän on että sä kohtelet mua kuin paskaa joten pysy musta kaukana" sanoin ja kellot soivat.
"No tutustutaan! Koulun jälkeen kirjastolla" hän sanoi ja lähdin kävelemään luokkaan.
"Ei kiitos!" Huusin hänen perään.
Suljin oven ja hain reppuni.
Seuraavalla tunnilla kävin läpi mitä juuri oli tapahtunut. Noel suuteli minua. Ei sitä voi edes kutsua suudelmaksi, enemminkin naamojen läimäyttäminen yhteen. Tietenkin heti työnsin hänet pois. Mitä sanon Zachille? Kerronko edes hänelle? Aivoni olivat räjähtämäisillään.
Tunnin loputtia etsin Alexin ja muut.
"Miten teijän päivä on mennyt? Mullaki hyvin, Noel suuteli mua" sanoin kaikki nopeasti, tuskin tajusin itsekkään mitä sanoin.
"MITÄ?" Alex huusi.
"Hyvin, kiitos kysymästä" Lukas vastasi hiljaa.
"Oota... mitä?!" Hän vihdoin reagoi.
"No-el suu- te-li mi-nu-a" tavutin ja Cloe kulmat kurtistuivat.
"Suuteli?! Miksi?!" Ethan huusi.
"Mitä helvettiä".
"Mitä tapahtu?!" Cloe sanoi.
"Se oli härnänny mua koko tunnin, sit mä menin luokan ulkopuolelle ja se tuli myös ja sit mä kysyin mikä sen ongelma on sit se suuteli" puhuin nopeasti, itsekkin vieläkin hämmentyneenä.
"Se on täys kusinaama" Alex sanoi.
"Eiku häh?! Miks se tekis noin?! Tässä ei oo mitää järkeä!" Ethan heitti kätensä ilmaan.
"Mä en tiedä" huokaisin.
"Mä sanoin sille että tuskin mä tunnen sua ja sit se sano jotain tutustumisesta ja että tavataan kirjastolla koulun jälkee" sanoin.
"Voi hyvä luoja" Lukas sanoi.
"Ethän sä mene?" Cloe kysyi.
".... en?" Vastasin epävarmasti.
"Mila sä et voi mennä! Sun täytyy pitää puolias! Näyt sille että se ei omista sua!" Hän jatkoi.
"No anteeks!" Sanoin.
"Mua kiinnostaa miks se yhtäkkiä tykkää musta" jatkoin todellakin kiinnostuneena.
"Mee sitten mutta sä pilaat sun maineen" Ethan sanoi katsoen puhelimeensa.
"Anteeks mutta minkä maineen? Oon aika varma että se on ollu pilalla jo aika kauan"
Kellot soivat ja tunti alkoi.
14:05
Mietin kävellessäni yksin käytäviä pitkin, että kannaattako kirjastoon mennä? Olisiko fiksumpaa mennä Jemyn luokse sopimaan asiat? Toisaalta huonot päätökset kuuluivat luonteeseeni joten päätin mennä -vain hieman-kiinnostuneena näkemään Noelia.
Kävelin kirjastoon ja etsin häntä hetken kunnes löysin hänet kirjaston perältä, hyllyjen takaa, pöydän äärestä.
"Päivää.." sanoin ottaen reppuni selästä ja saaden hänen huomion puhelimestaansa.
"Hyvää päivää Mila, kuinka päiväsi on sujunut?" Noel sanoi luuserimaisesti laskien puhelimensa pöydälle, nojaten kokonaan tuoliinaa.
"Miks sä 'suutelit' mua" suoraan asiaan.
"Koska.. mmmm mä tykkään susta" hän sanoi hymyillen ärsyttävästi.
"En usko"
"Cmoon anna mulle mahdollisuus" hän jatkoi selvästi sarkastisesti, mutta silti tarkoittaen sitä.
"Mulla on poikaystävä" naurahdin.
"Kuka muka? Cloe?" Hän kysyi ilmeillen.
"Joo todellakin ja me myös eilen oltiin sängyssä. Me rikottiin se" sanoin nyt selvästi vitsaillen.
"Cmoon kerro kenen kanssa" hän jatkoi.
"Zach" vastasi viimein.
"Mutta mitä se sua kiinnostaa? Mä en oo millään tavalla kiinnostunu susta joten tää on täyttä ajan hukkaa" jatkoin.
"Oota vaan, viikon päästä me ollaan jo yhessä ja sä tanssit mun kanssa tanssiaisissa" hän sanoi liian itsevarmana.
"Unta näet"
Noel jatkoi huvittavia yrityksiään ja jankutuksiaan ja itse jatkoin hänen torjumista, koska en ollut kiinnostunut hänestä tippaakaan. Tippaakaan. En senttiäkään. En yhtään. En edes milliä. Turha luulo.
Hän oli keskellä selittämistään kuinka hurmaa minut kunnes puhelimeni värisi.
"Sekuntti" sanoin vastaten puheluun isältäni.
"Missä meet?"
"Kirjastossa, kirjastossa" huokaisin vilkaiseten noelia.
"Tuut sit viimestään kuudelta kotii"
"Mhhh" mumisin hieman ärsyyntyneenä, muistutuksesta kuinka tiukkaa elämäni oli ja lopetin puhelun.
Laitoin puhelimeni takaisin takataskuun ja jatkoin Noelin sadun kuuntelemista.
"Ja näin mä sut viettelen" hän sanoi hiljentyen.
"Aika vahva suunnitelma" kommentoin.
"eikö?" Hän vastasi ja nosti jalkansa pöydälle. Haistoin itserakkauden hänestä.
"Mutta ei kiitos" sanoin ottaen reppuni maasta ja nousten penkiltä.
"Cmoon Mila miks?" Hän kysyi pysyen paikallaan.
"Mmmm... sä oot.. miten mä sanoisin tän hienosti... täynnä itteäs?" Vastasin hieman sarkastisesti.
"Enkä oo. Mä oon itse varma, sunki pitäs" Noel vastasi.
"Just okei mä lähen nyt" sanoin ja heitin reppuni selkään.
"Huomiseen" hän sanoi kun lähdin kävelemään poispäin.
Kello oli 15:50. Seuraava bussi tulisi 10minuutin päästä joten istuin bussipysäkillä olevilla penkeillä odottamassa.
16:35
"Päivää kaikki!" Huusin kävellen sisään ja potkien kengät jaloistani. Laskin avaimet pöydälle ja kävelin keittiöön.
"Missä sä oot ollu?" Jonah kysyi pöydästä samalla kun Daniel teki hellan ääressä ruokaa.
"Niimpä" Zach huusi sohvalta.
"Kirjast- voi helvetti" sanoin kunnes muistin että minun oli tarkoitus mennä Jemyn luokse.
"Älä kiroile"
"Mila Marais kirjastossa? Varmaan" Zach kommentoi.
"Mikä mättää?" Daniel kysyi.
"Ei mikään" huokaisin ja läsähdin pöydän ääreen hieman väsyneenä.
"No Noel suuteli mua tänään" okei mutta kuka kertoo isällensä, poikaystävälle ja... Danielille että suuteli jotain poikaa. Moksin pahasti.
"Kuka?"
"Mitä"
"No sepä mukavaa"
Ovat mitä isäni, poikaystäväni ja Daniel sanoivat tässä järjestyksessä. Eikä Daniel ollut edes sarkastinen.
Jonahin kylmä suojelevainen katse oli lukittautunut minuun samalla kun Zachin pää nousi sohva tyynyjen takaa. Daniel keskittyi vain lihapulliinsa.
"Mitä?"
"Kuka?"
Olivat sanat mitkä taas kaikuivat korvissani, mutta vain kylmempinä ja jäykempinä. Katsoin heitä hetken kunnes naurahdin.
"Tekö oikeesti uskoitte! Mitä mitä" sanoi yrittäen peitellä mokaani.
Jonah vaikutti hieman hämmentyneenä ensin kunnes ymmärsin jekkuni.
"Mä jo huolestuin" Hän sanoi ja Zach vieläkin tuijotti minua kysyvä ilme kasvoillaan. Tiesin että joutuisin selittämään tämän myöhemmin hänelle.
"Siihen ei olis syytä, mun täytyy mennä.... lukemaan kokeisiin" sanoin ja nousin nopeasti ylös ja lähdin pakenemaan epämukavaa tilannetta.
"Mila ruoka olis just valmis!" Daniel huusi perääni kun juoksi ylös.
"Jätä mulle jääkaappiin!" Huusin takasin ja juoksin huoneeseeni.
"Paskapaskapaskapaska-" kaaduin sängylleni kädet kasvoillani.
"Kuka on Noel" Zach tuli ovesta sisään.
"Mmm... kuoma?" Vastasin epävarmasti.
"Nyt ei oo aikaa sun vitseille, miks sä suutelit sitä" hän sanoi kävellen lähemmäs..
"Anteeks nyt vaan mutta enkö mä sanonut että hän suuteli minua? Mä en missään vaiheessa halunnut suudella sitä" vastasin nousten sängyltä hänen eteensä.
"Miten mä voin luottaa suhun?" Hän kysyi.
"Sun täytyy"
"Miks se ees suuteli sua!"
"MÄ en tiedä! Enkä mä myöskään tiiä miks sä teet tästä niin ison asian" huokaisin.
"No koska mä oon sun poikaystävä!" Hän huusi. Perkele. Nostin käteni nopeasti suuni ympärille ja katsoin ovea kohti toivoen ettei kukaan kuullut.
"Miks sä huusit?!" Kuiskasin.
"En minä tiedä!" Hän vastasi.
"Jos me jäädään kiinni nii tää on sun syytä" sanoi kävellen hitaasti ovelle ja Corbyn juoksi yhtäkkiä huoneeseeni
"Tajuatteko te että kaikki ois voinu kuulla ton!" Corbyn sanoi hiljaisella äänellä.
"Älä kerro mulle miten elää elämäni!" Zach tiuskaisi takaisin
"Hiljaa tyhmät äyssit!" Tiuskaisin ja kuulin askelien tulevan yläkertaan. Piru.
"Mikä torikokous täälä on?" Jonah kurkkasi huoneeseeni.
"Mh.. Za- Zach kiusaa mua!" Huusin ja osoitin äys- Zachia jolla oli petetty ilme kasvoillaan.
"Se kutsu mua ty- tyhmäks äyssiks!" Jatkoin ennen kuin kukaan kerkesi sanoa mitään.
"Anteeks mitä?" Zach sanoi laittaen kätenä rinnallensa sattuneena.
"Zach! Ei nii saa tehä!" Isäni vaikutti hämmentyneeltä.
"Noku en mä-"
"Pyyä nyt anteeks milalta" isäni jatkoi.
Zach katsoi minuun ja Jonahiin kunnes ärähti ja avasi suutaan:
"Anteeks Mila kun mä kutsuin sua tyhmäksi äyssiksi"
"No saat anteeksi" hymyilin kädet selän takanani.
"Hyvä, nyt mä toivon että me voidaan jättää tää taaksemme"
"Hyvä luoja te ootte niiku sisaruket" isäni sanoi kävellessään huoneeseensa.
Sisarukset.
Yökkäsin.
"Hyvä luoja"
"Mikä teitä vaivaa" Corbyn inisi.
"Oo hiljaa" sanoin.
"Voitko nyt lähtä ulos mun huoneesta" sanoin ja Corbyn ja Zach olivat kävelemässä pois.
"Et sinä" sanoin ja vedin Zachin takaisin laittaen oven kiinni.
"Nyt sun pitää luottaa muhun, mä en suudellu sitä koiraa enkä myöskään halunnut" sanoin ja Zach heikosti pyöräytti silmiään ja huokaisi.
"Okei mä luotan suhu"
"Luojan kiitos"
"Jos sä annat mulle jalka hieronnan" huokaisin ja istuin sängylleni.
"Oke sit"
Zachn meni makuulleen sängylleni nostaen jalkansa syliini.
Siinä tais olla loppu päivä.
___________________________
Moikka kaikki pitkästä aikaa taas kerran☺️🤪