Mila
Tiistai 22.5
10:30
Siristin silmiäni valolle joka paistoi ikkunastani. Makasin hetken paikallani silmät hieman kuivina eilisestä säälittävästä menkka märinästä.
Käännyin kelloani päin Loganin takki ja huppari vielä päällä, sillä olin nukahtanut kaappini penkomisen jälkee.
'10:35'
VOi vitunpaskapaskapaskapaska
Hyppäsin nopeasti ylös sängyltäni kiireessä, 2 ja puoli tuntia myöhässä. Varmasti jälki-istuntoon. Jipii!
Ryntäsin vaatekaappiini ja vaihdoin housuni sinisiin reikäfarkkuihin. Pidätin hupparin päälläni sillä ajattelin että se saa kelvata.
En ollut tehnyt mitään läksyjä mutta ei voi mitään. Otin reppuni ja kaadoin eilisen koulupäivän kirjat pois tunkien sinne tämän päivän kirjat.
Miksi kukaan ei herättänyt?!
Ryntäsin alakertaan ja koko talo oli hiljainen, mikä oli epänormaalia. Pöydällä lehtien päällä oli lappu jonka luultavasti joku pojista oli jättänyt siihe.
Aamulla tuli kiireitä tullaan vasta 12:40☺︎♡ -Daniel ja muut luuserit
Vedin penkin pöydän äärestä hyllyn luokse, minkä päällä puhelimeni oli. Avasin sen ja katsoin bussi aikataulut koululleni. Seuraava lähtisi 30 minuutin päästä joten päätin mennä sillä.
Kaaduin sohvalle ja laitoin netflixin päälle, vielä väsyneenä.
11:30
Avasin silmäni ja katsoin kelloa.
VOi vitunpaskapaskapaskapaskapaska
Olin nukahtanut helvetin sohvalle. Nousin nopeasti ylös sulkien tv n joka oli pyörinyt taustalla.
Ryntäsin takaisin puhelimeni luo ja katsoin aikataulut uudestaan. Seuraava bussi lähti tasalta. Päätin etten tällä kertaa nukahtaisi joten otin kupin kaapista ja kaadoin itselleni kahvia sujauttaen puhelimeni taskuun. Hieman kylmää, kitkerää.. pahaa.
Kaajoin kahvit lavuaariin ja istuin pöydän ääreen. Selasin puhelinta pitkästä aikaa, saaden mielihyvää pelkästään muiden kuvien tykkäämisestä.
11:45
Pääsin vihdoin lähtemään, heitin Loganin antaman takin päälleni ja kengät vedin jalkaan. Vein puhelimeni kaapin päälle, otin reppuni lattialta ja lähdin kiiruhtamaan pysäkille.
Bussin saavuttua hyppäsin kyytiin ja katsoin rannekellosta mikä olisi seuraava tuntini... Matikka.
Perillä hyppäsin kyydistä ja juoksin koulu rakennukseen. Juoksin portaita ylös suunnaten kiireellä matikan luokkaan, koko koulu tuntui täysin tyhjältä sillä kaikki olivat luokissaan. Oli hiljaista ja tuntui niin kuin koko koulussa ei olisi yhtään ihmistä.
Päästyäni matikaluokan eteen avasin oven ja kävelin sisään keskeyttäen tunnin.
"Sori ku myöhästyin" katsoin lattiaan tietäen että kaikkien katseet olivat minussa.
"Marais.... Istu alas ja ota kirjat esille"
Kävelin nopeasti luokan perälle jossa Lukas ja Alex varmaan hirnuivat minulle.
"Moi Marais" Alex kuiskasi pidätellen hymyään.
"Turpa kii" hymyilin istuen alas ja kaivoin repustani kirjat... Joita ei ollut sielä.
Syvä huokaus karkasi huuliltani ja nojasin taakse.
"Yleensä kouluun tullaan ajoissa" Lukas kommentoi.
" 'Yleensä kouluun tullaan ajoissa' " Toistin sarkastisesti kimeällä äänellä.
Yritin keskittyä tuntiin mutta piirtelin ja kirjoitin mielummin pöytään.
12:30
Kellot vihdoin soivat ja tunti loppui.
"Mitä tapahtui Mila?" Lukas kysyi pakatessaan reppuaan.
"nukahin, nukahin uudestaan sohvalle ja heräsin" vastasin ja nostin repun tuoliltani.
"Noi voi tapahtuu ainoostaa sulle" Alex sanoi ja suuntasimme ulos luokasta.
Etsimme muut ja kerroin heillekkin mitä olikaan päässyt käymään.
"Kiva takki" Jeremy kehui säkkituoliltaan. Istuimme taas kerran kaikki kirjastossa säkkituoleilla miettimässä elämän suuria kysymyksiä.
"Kiitos kiitos"
"Mistä sait?" Hän heitti pommikysymyksen.
"En tiiä.. Jostai vaa" vastasin yrittäen olla tekemättä asioita kiusalliseksi tuomalla kuolleen ihmisen keskusteluun. :3
"Jemy miten menee Corbynin kanssa" kysyin puskista.
"Hyvin kai" hän vastasi taas punastuen.
"Mikä homma että sä aina punastut ku se tulee esille keskusteluissa?" kysyin ihmeissäni.
"Niillä on meneillään jotai, mutta se ei kerro mulle" Alex virnisti.
"Ehkä ne teki sen" Cloe vitsaili mutta Jemy katsoi vain alas tekemättä mitään katsekontaktia kenenkään kanssa.
"Ei voi" suuni loksahti auki.
"Sä et oo tosissas Jemy" Lukas sanoi ja Jemy ei vastannut mitenkään.
Kaikki olimme hämmästyneitä. En tiennyt miten reagoida.
"Mi- mitä tapahtui" kysyin rikkoen hiljaisuuden.
"Emmä tiiä.." Jemy mumisi hiljaa katsellen käsiään.
"Sähän oot 15" Alex sanoi.
"Jep"
"Ja se 19"
"Mhh.." Jemy mumisi myöntevästi.
"Tässäpä uutiset" Cloe huokaisi.
"Sähän suostuit siihen? Suahan ei pakotettu mihinkää? Jos nii mä voin kyllä katkasta sen niskat" Sanoin toivoen että Corbynillä olisi ollut edes hieman aivoja.
"Ei kai..." Jemy sanoi taas hiljaan, huolestuttaen minut. Kai?!
"kai?" Kysyin ihmeissäni.
"Eihän sua pakotettu mihinkää"
"No ei tietenkää hullu" Jemy nosti hieman katsettaan.
"Mä olin vaan vähän paineen alla" hän jatkoi.
"Ei se kiimanen teini osaa selvästikkää hillitä itteään" viittasin Corbyniin ärsyyntyneenä ja nojasin säkkituoliini käyden tilannetta läpi päässäni.
"Jemy ei sun ois tarttenu tehä sitä ja pilata ittees" sanoin laittaen käteni hänen olkapäälleen.
"Anteeks mitä? Mäkö pilasin itteni?" Hän kysyi ottaen itteensä mitä juuri sanoin.
"Ei Jemy e- en mä sitä tarkottanu" koitin ottaa takaisin kaiken sanomani.
"No sä sanoit sen aika selvästäi, kiitos Mila" Jemy sanoi ja nousi ylös ja käveli pois ottaen reppunsa mukanaan.
Kaikki olivat hiljaa ja yritin vain miettiä mitä oli juuri käynyt ja mitä olin mennyt sanomaan..
"Sepä lähti käsistä" Cloe kommentoi hieman naurahtaen.
"painu vittuu" sanoin nousten myös ylös ja lähtien Jemyn perään katsomatta muita.
"Mitä mä tein?" kuulin vielä Cloen äänen ennen kuin olin jo kaukana heistä yrittäen löytää Jemyä jostain.
Kävelin ympäri koulua löytämättä häntä lunnes kellot soivat.
Vittu
Suuntasin fysiikan luokkaan missä kuuluisi olla myös Lukas. Pian käytävät olivat taas kerran tyhjät, mutta en jaksanut millään mennä luokkaan. Laahustin todella hitaasti hiljaisilla tyhjillä käytävillä huonolla tuulella.
Kävelin vessaan ja istuin lattialle. Seinät ja peilit olivat täynnä tusseilla sutaistuja piirroksia ja lauseita.
Lutka
Huora
Koulu täynnä huoria
Olet kaunis
Kävin läpi lausahduksia joista osat olivat lainauksia kuuluisuuksilta. Lalulujen sanoja. Lyhyitä masentavia surullisia runoja.
Remember when we used to talk everyday
Im not mad. Im hurt.
I dont know what love is anymore
Naurahdin dramaattisille teini angstisille runoille joita 7- luokkalaiset olivat tuhertaneet. Jatkoin lausahduksien lukemiasta ja vedin reppustani tussin ja sorruin itsekkin kirjoittamaan jotain mustalla tussilla.
Vitun rööpelin palikat
Mitkä nyt pyörivät päässäni.
"Mila!" kuulin yhtäkkiä koputuksen vessan ovessa joka sai minut sätkähtämään.
"Ooks sä sielä?" tuttu ääni toisti.
"Öhöm ei oo Mila" madalsin ääntäni tahtomatta tulla ulos vessasta.
"Okei mä en oo Jeremy, ns idiootti" Lukas sanoi.
"HEi jeremy ei oo idiootti se on.. omanlaatuinen" puolustelin.
"Tuu nyt ulos sieltä etkä jätä mua yksin tuolle tunnille!" Lukas kiljui oven takaa.
"En ikinä" laitoin käteni ristiin ja nostin leukani nenäkkäänä.
"Älä jaksa" Lukas sanoi ja huokaisin nousten ylös.
"En varmasti mene tunnille" sanoin avaten oven ja lähtien kävelemään pois päin.
"Mun kamat on sielä!" Lukas sanoi.
"rauhotu, haetaan ne vaikka tunnin jälkee aiva sama ei mua kiinnosta" avasin oven josta pääsi yläkerran aluaan.
Lukas vihdoin suostui jäämään kanssani pois tunnilta ja istuimme tyhjille sohville.
"Kuinkakoha vihane Jemy mulle on" sanoin vähän huolissani.
"Kyllä se leppyy, ei se osaa olla kauaa vihanen" Lukas yrittii lohduttaa.
"Joo varmaa"
"ja Jonah ei vieläkää anna mun puhelinta niikun kohta lyön sitä lapiolla päähän" jatkoin valittamistani.
Juttelimme Jemystä jonkun aikaa kunnes päätin antaa Lukaksellekkin huomiota
"Mutta miten sulla menee? Sä oot hengailu Jeremyn kanssa enemmän ku yleensä" huokaisin vihdoin antaen Lukaksellekkin huomiota.
"Mi- miten nii?" hän kysyi punastuen.
"Miks sä punastut?" kysyin tietäen heti että jotain oli meneillään.
"Enkä" hän sanoi ja katsoi alas.
"joopas, miksi sä punastut?" jatkoin kyselyä.
"En mä punastu" hän jatkoi, mutta luultavasti osasin jo aistia mitä oli meneillään.
"Sinä. Ja. Jeremy"
"EI, Ei, ei tietenkää" hän alkoi heti kiistämään kaiken mahdollisen
"Vaan?!"
"Musta tuntuu että mä tykkään siitä" kuulin hänen sanovan todella hiljaa samalla katsellen omia käsiään ja punastuen vielä enemmän.
"Mitä?!" kysyin juuri ennen kun kellot soivat ja kuulimme luokkien ovien jo avautuvan.
"Kellot soi!" Lukas huusi yrittäen päästä pois tilanteesta.
Nosimme ylös ja Lukas oli kävelemässä takaisin luokkaan.
"Lukas! Sun täytyy kertoo" sanoin ja Lukas kääntyi punaisin poskin minua kohti.
"Mila mä oon ihastunu siihen" hän vastasi kädet taskuissaan.
"M i t ä" sanoin kunnes oppilaita alkoi valumaan sohvien luokse.
"Et kerro kellekkää" hän sainoi hiljaa kävellen luokseni.
"Mitä ihmettä! Jeremy?! Se jonka käsi joskus juuttu nutella purkkiin?!" kysyin ihmeissäni.
"no niin!'' hän sanoi samalla kun lähdimme kävelemään luonaan hakemaan hänen tavaroita.
Lukas lupasi kertoa vielä lisää ihastuksestaan.
Oli ruokavälitunti enkä vieläkään löytänyt Jemyä mistään. Missä helvetissä se voi olla? Kävelin ympäri koulua kunnes oletin hänen vain lähteneen kotiin tai muuta vastaavaa.
Viimeinen tunti meni rennosti jonka jälkeen pääsin - luojan kiitos - kotiin.
Kävelin bussipysäkkiä kohti ärsyyntyneenä sillä ajattelin päivän mokaani. Olin luuseri.
Laahustin bussiin ja läsähdin penkille katsoen ulos ikkunasta. Mietin kuinka Jemy vihasi minua enkä tienyt miten korjata asiat. Olin raivoissani itselleni.
Pian olin jo kotona missä olivat myös kaikki pojat.
"Mila miks sä et aamulla-" Jonah aloitti.
"Vieri helvettiin" sanoin samalla kun potkin kenkiäni pois jaloistani.
"Anteeks mitä?" hän kysyi.
"pyöri kauas sun inisyjen kanssa" sanoin kääntyen portaissa suoraan häntä kohti jonka jälkeen jatkoin huoneeseeni raivokasta kiiruhtamista.
"Ja sinä olet likanen saasta" sanoin Corbynille joka käveli minua vastaan yläkerrasta. Nopeasti menin huoneeseeni jättäen Corbynin hämmentyneenä portaisiin.
Heitin reppuni lattialle ja pamautin oven kiinni jonka jälkeen hyppäsin sängylleni ja menin peittoni alle. Makasin paikallani vihaisena koko maailmalle ja itselleni. En tahtonut puhua kellekkään.
Mutta kuulin koputuksen ovessani.
"Sisään..." sanoin ärsyyntyneenä ja oveni aukesi.
"Mitä asiaa?" tiuskaisin katsomatta kuka huoneeseeni asteli.
"kuis hurisee?" kuulin Zachin tutun äänen ja nostin katseeni.
"mahtavasti" huokaisin sarkastisesti tietäen että Zach kuitenkin paransi mieltäni pelkästään olemallaan lähelläni.
"Tahoks sä seuraa?" Zach kysyi käyden läpi kaikkia kirjoja pöydälläni.
"Ei kiitos" sanoin ja käännyin seinää vasten, selkäni Zachia kohti.
"No jos sä kerran tahot.." Zach sanoi ignooraten kokonaan vastaukseni ja laittoi kirjani pöydälleni. Hän kömpi sängylleni ja otti minut kauhaan.
"Tyhmä" mumisin hiljaa katsoen valkoista seinääni.
"Mäki sua" hän sanoi ja nousin vähän antaen suukon poskelleni.
''Jemy on vihane mulle" sanoin vihdoin.
"No?" Zach kysyi.
"No mä sanoin että se- itse asiassa mä en voi kertoo, mutta se kuitenki on vihane" huokaisin tietäen että jos mainitsisin asiasta Zachille hän menisi huutelemaan Corbynille josta tulisi toinen isompi myrsky.
"Voitko sä tehä asialle jotai?" Zach kysyi pitäen kätensä tiukasti ympärilläni
"No huomenna varmaa" sanoin ja kännyin Zachia vasten.
Olimme hetken hiljaa. Katselimme toistemme silmiin. Olimme luusereita teinileffasta.
"Sun täytyy nukkua" Zach rikkoi mukavan hiljaisuuden.
"Eikä" sanoin päästäen hymyn kasvoilleni.
"Sä vaikutat väsyneeltä" Hän jatkoi
"en oo"
"silmät kiinni" hän nosti kätensä ja koitti laskea luomiani.
"Lopeta" naurahdin ottaen hänen kätensä ja laittaen sen takaisin omalle vyötärölleni.
"nuku" hän sanoi yrittäen pidättäen pokkansa, joka ei onnistunut. Pieni hymy silti livahti hänen huulillensa.
"et sä kerro mulle mitä tehä" sanoin hymyillen.
"Enkö?" hän kysyi ja annoin nopean pienen suukon hänen huulillensa.
"Et" sanoin hymyillen.
Zach nojautui lähemmäs ja suuteli.
Makasimme siinä jutellen ja naureskelle Zachin kanssa kunnes nukahdin..
——————————
:3