Mila
Maanantai 21.5
6:00
"MILA"
Kuulin Zachin äänen ja nousin suoraan istumaan väsyneenä, silmät vielä kiinni.
"Jonah käski herättää sut" Daniel sanoi ja kuulin askelien menevän alakertaan.
"Eikö Zach just herättäny mut?" kysyin hämmentyneenä samalla kun siristin silmiäni, kirkas valo loisti kattolampustani.
"Joo mutta Zach halus huutaa" Daniel istui pöytäni ääreen.
"Okei mut voitko laittaa ton lampun kiinni" kysyin haukotellen ja kaaduin takaisin sängylleni.
"Miks? Sä kuiteski nukahat" Daniel katsoi vanhoja huonoja piirroksiani jotka olivat lojuneet pöydälläni jo kauan.
"Mä en tykkää siitä se on ärsyttävä, äläkä kato niitä ne on roskaa" sanoin vierien mahalleni.
"Mun pitää varmistaa että sä pysyt hereillä, joten..... en" Daniel sanoi samalla kun suljin silmäni.
"No aiva sama vaikka nukahan" inisin.
"Nouse ylös nii sammuta" Daniel sanoi.
"Sammutaaaa ähägdlslssääää" ärisin nukahtamisen partaalla.
"nouse ylös" hän toisti.
"EN! nyt sammuta se" sanoin hiljentämällä ääntäni kokoajan enemmän ja enemmän, todella väsyneenä.
"Miks? Nouse vaa ylös nii saat sammutettua sen"
"Idiootti sammuta se. Jos mä nousisin ei ois järkee enää sammuttaa sitä" mumisin liian väsyneenä selittää miksi.
"No?" hän jatkoi rasittavaa kyselyä joka ajoi minut levottomaksi ja ärsyyntyneeksi.
"Mä oisin sit aivan virkee enkä haluais sammuttaa niitä!!" raivostuin.
"Sä pilaat mun aamun senki munapää" hiljensin taas ääntäni.
"Mila nouse ylös äläkä jaksa nimitellä" Daniel huokaisi siistien pöytääni.
"Puupää"
"Mila"
"Tollo"
"Mila"
"Jakorasia" nauroin itsekseni haukkumanimelleni.
"Okei sitte" kuulin danielin kävelemän lähemmäs. Hän otti kädestäni kiinni ja veti minut alas sänggystä.
"Ihmisten täytyy lopeetta tuon tekeminen!" sanoin ärtyneenä hieroen päätäni joka oli taas kolahtanut pöydän kulmaan.
"Nouse nyt ylös laiskiainen, aamupala on pöydässä" Daniel käveli ovelle ja meni alakertaan muiden seuraksi.
Nousin ärtyneenä ylös ja avasin verhot. Taivas oli harmaa eikä auringosta ollut kuuloakaan. Näytti niinkuin minä hetkenä hyvänsä voisi sataa.
Käveli vaatekaapilleni ja valitsin sieltä normaalit mustat farkut ja harmaan hupparin. Puin ne päälle ja otin vielä kaapistani hyllyltä valkoisen pipon jonka laitoin päähäni.
Otin reppuni oveni vierestä ja suuntasin alakertaan haistaen pekonin tuoksun.
Katsoin nopeasti seinäkelloa kello oli vasta 6:40. Mitä vittua.
"Mmmmm.... Miten te muka ootte jo hereillä" Kysyin hämmentyneen pojilta.
"Ei me ollakkaan, tää on sun mielikuvitusta huuuuUUuhuuuu" Zach heilutteli käsiään naamansa ympärillä saaden minut naureskelemaan.
"Zach älä pelottele Milaa, Mila me ei olla sun mielikuvitusta ja mä herätin muut koska me ei olla ikinä oltu hereillä ku sä oot lähteny kouluu" Jonah sanoi pöydän äärestä nostamatta katsettaan lehdestä.
"Selvä..." sanoin kävellessäni pöytään. Katselin ruokia edessäni mutta en ottanut mitään.
"Mikä vikana? Daniel teki ne" jonah sanoi katsoen minua ja sitten ruokia.
"Ei tee mieli mitää mua väsyttää" haukottelin ja venyttelin käsiäni pääni yläpuolella.
"kiitos teidän, mä oisin voinut nukkua pitempäänki" käänsin katseeni Danieliin.
12:30
"Mitä meijän kuuluu tehä?" katsoin suunitelmaa.
Oli käsityön kaksoitunti jonka Ethan, Jeremy sekä Lukas viettivät kanssani.
"Mitä nää tarkottaa?" Jeremy kysyi kääntäen päätänsä paperille ja osoittaen jotain kohtaa siitä.
"No tuossa ainaki lukee lisää 30 senttiä" Lukas alotti.
"Mutta mihin?" hän jatkoi hämmentyneenä.
"Luuserit, mitä te viimeks teitte kun piti tehä suunnitelmat?" Ethan kysyi kävellen ympäri luokkaa.
"Ei mitään joten me vaa aateltii et tehtäis samallaiset ku sä" vastasin vieläkin katsellen hänen suunnitelmaa.
"Me ollaan tekemässä kelloja" Ethan kertoi.
"No millasen sä tästä teet?" Katsoin Ethanin suunnitelmaa.
"Normaalin ympyrä kellon" Ethan vastasi.
"Siinähän on se suunnitelma mitä sä oot kokoajan kattonu, Mila" hän jatkoi.
"Joo tylsää. Mä keksin ite jonku" sanoin ja istuin pöydän ääreen. Katselin huonetta läpi yrittäen löytää jotain inspiraatiota kunnes silmäni laskeutuivat maalauspalettiin.
"Voinko mä tehä maalauspaletin?" kysyin Ethanilta joka piirsi jo puuhunsa jotain
"Ei Mila, me tehdään vieläkin kellot" hän sanoi nostamatta katsettaan.
"No ei vaan maalauspaletti kellon. Sellasen siistin" nojasin pöytään väsyneenä miettien minne Lukas ja Jeremy olivat piiloutuneet.
"No mikset vois mut sun pittää suunnitella se" Ethan sanoi.
"No eikä tartte" sanoin aloittaen huonosti suunniteltun työni.
15:10
Juoksin bussipöysäkille toivoen etten myöhästyisi, mutta näin bussin lähtevän juuri pysäkiltä.
"Voi helvetti" en omistanut puhelinta hetkellä joten en tiennyt mitä tehdä.
Istuin väsyneenä ulkona oleville portaille. Koko koulun piha oli jo melkein tyhjä. Kaikki olivat joko tunnilla tai matkalla kotiin. Olin päättänyt etten helvetissä kävelisi kotiin sillä voisin yhtä hyvin odottaa muiden tuntien loppuvan ja mennä heidän kanssaan sammalla bussilla.
Nousin ylös ja kävelin kirjastoon jossa olin ollut ainoastaan jos oli pakko käydä, mutta muuten en ollut viettänyt sekunttiakaan ylimääräistä aikaani sielä.
Kävelin sisään ja liikenteen melut lakkasivat ja hiljaisuus laski.
Kävelin käytäviä pitkin etsien musiikki kirjoja jos niissä lukisi jotain tästä kuuluisasta AC/DC stä.
15:40
Olin lukemassa AC/DC n koko ura kirjaa kunnes kellot soivat. Laitoin kirjan takaisin hyllyyn ja kiiruhdin ulos.
Näin bussin olevan jo ulkona, mutta kaikki oppilaat olivat luultavasti vielä sisällä.
Ihmisiä alkoi valua ulos koulusta ja vihdoin näin Alexin, Jemyn ja muiden tutut kasvot.
"Mä oon ottanu teitä varmaa tuhat vuotta missä te olitte" sanoin kävellessäni heidän luokse.
"Tunnilla...? Mitä sä täälä teet eikö sulla jo loppunu koulu?" Cloe kysyi.
"Joo, mutta mä myöhästyin bussista nii mä päätin oottaa teitä" sanoin samalla kun kaikki laahustimme bussipysäkille päin.
"No sepä mukavaa" Alex sanoi.
Hyppäsimme bussiin ja kerroin myös muille mitä eilen treffien jälkeen tapahtui.
Kun vihdoin pääsin kotiin pojat istuivat pöydän ääressä syömässä.
"Eikö sulla loppunu koulu aikoja sitte? Miks sä näin myöhään tulit?" Jonah kysyi kun kävelin keittiöön.
"Mä myöhästyin bussista" tiputin reppuni lattialle ja istuin pöydän ääreen.
"Taas?" Jack kysyi.
"Miten nii taas? Viimeks mä myöhästyin muistaakseni mmm.. 5 vuotta sitte?" otin lasangettea lautaselleni ja nostin katseeni muihin tehden katsekontaktin Zachin kanssa, joka sai minut hymyilemään.
Pojat kertoivat toisilleensa biisi ideoista samalla kun itse pelleilin Zachin kanssa.
21:00
Makasin sängyssäni katsellen mekkoa joka roikkui kaapissani. Jännitin hieman tanseja kyllä, mutta luultavasti turhaan. Nousin ylös ja kävelin kaapilleni nostaen punaisen mekon käsiini ja kävellen pitkän peilin eteen. Asetin mekon eeteni kuvitellen miltä näyttäisin se päällä. En halunnut kuitenkaan vielä koittaa sitä.
Vein mekkoni takaisin ja päätin käydä kaappiani pitkästä aikaa vähän tarkemmin läpi.
Löysin jäätävsti roinaa ja hukassa olleita tavaroita. Myös aurinkolasit jotka olivat minulla kun tulin tänne.
Olin laittamassa tavaroita melkein takaisin kunnes löysin korin jossa oli........ Loganin ostama takki minulle ja Zachin antama koru.
Hyvä luoja olin kamala ihminen.
Howerboard oli myös lojunut komeroni lattialla ja Jackin antama lauta oli alakerrassa.
En osannut edes pitää lahjoistani huolta.
Korin alla oli ruskea pahvilaatikko. Nostin laatikon lattialle ja avasin sen. Sisällä oli Loganilta saatu huppari ja kamera.
Joudun vielä helvettiin.
Olin kamalasti sanottuna ehkä jopa unohtanut kameran...? Tai en unohtanut, mutta se ei ollut kyllä käynyt mielessäkään.
Päätin kerranki pidättää tunteeni sisällä ja yritin olla märisemättä muistoille, mutta miten pääsi käymäänkään, seuraavaksi vollotin sänkyni pohjalla hänen huppari ja häneltä saamani takki päällä sekä kamera käsissäni.
——————
Moi kaikki🥴