///
Heiii ja hyvää viikonloppua! Tän kanssa on ollu vähän hiljasempaa, mutta nyt kun sain Jamin valmiiksi (!!!) keskityn kokonaan tähän, jotta saisin täl loppuun jo toivottavasti tän vuoden puolella. Työt on vieny aikaa ja jaksamista nyt aika paljon, mutta kyllä tää tästä!
Seuraava luku tulee jo vähän nopeemmin, ootte ihan best <3
///
Kun mä maanantai-aamuna kävelin bussipysäkiltä kohti koulua, mun mahassa kiersi. Melkein koko viikonlopun mä olin miettinyt Jamin kohtaamista ja sitä, suostuisiko se edes istumaan mun vieressä.
Patrick toki oli antanut mulle muuta ajateltavaa. Olin ollut niillä koko perjantain ja olisin mieluusti ollut lauantain ja sunnuntainkin, mutta me käytiin Jannen ja Jarkon kanssa Kiteellä ostamassa mulle uusia koulukirjoja ja moikkaamassa Tuukkaa.
Nyt se nojaili koulun tiiliseinään pyöritellen puhelinta käsissään. Sillä ei ollut pipoa päässää, ja tuuli heitteli sen hiuksia minne sattui. Ne hipo sen ohimoita ja poskipäitä ja mä olin pakahtua; niin hyvältä se näytti.
Seisahduin sen eteen ja se kohotti katseensa puhelimesta. Sen huulille syttyi hymy kun se kallisti päätään ja työns puhelimensa takin taskuun. "Onkos Suomen historia hallussa?"
Mä hymähdin ja pudistelin päätäni. "No ei. En edes avannut viikonloppuna kirjaa kun oli niin paljon muuta mietittävää."
"Ai niinku mä?"
Kyllä.
"Hitot sun kanssa. Jamia mä mietin. Ja ihan vähän sua", selitin kun se avasi ulko-oven ja päästi mut ekana sisään.
"Jaa muka ihan vähän vaan?" Se kysyi kulmat koholla ja mä mulkaisin sitä mutten voinut peittää hymyäni. "Okei, ehkä vähän enemmän kuin ihan vähän."
Se myhäili vähän turhankin tyytyväisen näköisenä mutta pysyi hiljaa. Me oltiin koulussa, joka oli sille ehkä epämieluisin mahdollinen paikka. Vaikka se ei siitä puhunutkaan, se ahdistui muiden paheksuvista katseista ja kuiskimisesta.
Kun Markus Haikala käveli meitä vastaan käytävällä, mä huomasin miten Patrickin koko olemus jännittyi. Sen leukalinja kiristyi, olkapäät jännitty ja katse nauliutu tiukasti eteenpäin. Se ei antanu Markukselle tilaisuutta iskeä kiinni.
Markus kohotti kulmiaan nähdessään meidät yhdessä, mutta melko pian sen ilme muuttui hämmästyneestä paheksuvaksi. Mun teki mieli näyttää sille keskisormea mutta jätin sen kuitenkin välistä. Olin riidellyt jo ihan tarpeeks.
Kun Markus oli mennyt menojaan, mä kännyin katsomaan Patrickia. Sen vähäinenkin rentous oli poissa, ja se piti katseensa viistosti maassa. Musta tuntu pahalta sen puolesta, ja astuin askeleen lähemmäs sitä. Mun käsivarsi kosketti sen kättä ja se käänty kattomaan mua. Sen ilme pehmeni aavistuksen ennen kuin me mentiin hissan luokkaan.
Jami ei istunut omalla paikallaan mun vieressä. Se istui Matiaksen vieressä luokan toisella puolella, muttei katsonut sitäkään. Se tuijotti pöydällä lepääviä käsiään ja näytti siltä, että oli valmis juoksemaan luokasta ulos hetkenä minä hyvänsä.
Hetkeksi mä jähmetyin ja tuijotin sitä, mutta se ei edes nostanut katsettaan. Matias istui sen vieressä ja vilkuili sitä melkein koko ajan. Ei se sitä avonaista hissankirjaa edes katsonut.
Lopulta Patrick tarttu kevyesti mun käsivarteen ja veti mut mukaansa. Mä annoin sen ohjata mut istumaan ja se istu ite mun viereen. "Tuunko mä teille koulun jälkeen?" Se kysyi hiljaa ja mä käännyin kattomaan sitä. Se tarkkaili mua tulkitsematon ilme kasvoillaan ja mä nyökkäsin. "Joo. Kiitos."
Se hymyili hiljaa ja mä käännyin vilkasemaan Jamia. Se katto mua. Mua ja Patrickia. Kun se kohtas mun katseen, se kääns päänsä ikkunaa kohti. Sen mustelmat oli haalistuneet jonkin verran, mutta huulen halkio näytti yhä aika pahalta. Mun sisintä kylmäsi kun se katsoi ikkunaan ja näytti niin surulliselta. Kumpa mä voisin vain mennä sen luokse, halata sitä ja sanoa etten mä enää pettäisi sitä. Sanoisin että mä olin täällä jos se vaan halusi puhua.
Ritva saapui luokkaan ja komensi kaikkia ottamaan tietokoneet esille. Mä en jaksanut stressata kokeesta liikaa kun epäilin kuitenkin pääseväni läpi. Mun kone ei meinannut taaskaan käynnistyä ja Patrick työnsi oman koneensa laturin seinään.
Kun mun kone vihdoinkin käynnistyi, Ritva kirjoitti esseen aiheen taululle.
Perustele, mitkä olivat Suomen historian viisi tärkeintä kohtaa?
Ei helvetti. Mä tuijotin aihetta suu auki ja Patrick kohotti kulmiaan ennen kuin alkoi jo kirjoittamaan. Miten se pystyi?
***
Mä sain esseeni valmiiksi ennen Patrickia koska en osannut mitään ja menin luokan ulkopuolelle oottamaan sitä. Selailin hajamielisena puhelintani, kun ovi avautui ja Jami astui ulos. Sen silmät nauliutu muhun ja mä nousin saman tien istumaan.
"Jami-"
"Ei kun mä jatkan tästä matkaani. Sä ootat jotain aivan muuta kuin mua", se mutisi ja kiirehti kohti portaikkoa, mutta mä juoksin sen kiinni.
"Ei kun hitto oota. Se että mä oon Patrickin kanssa, ei tarkota ettei mulla ois aikaa sulle", sanoin ja tartuin sitä käsivarresta. Se pysähtyi, mutta mä aistin sen kireyden, kun se käänty kattomaan mua. "Niinhän tässä jo kävi. Ja kiva että sä nykyään oikein oot sen kanssa."
Mä nielasin mutta pakotin itteni katsomaan Jamia silmiin. "Niin kävi, mutta sä et tiedäkään kuinka paljon mä kadun sitä. Mä olin humalassa, jos se vaikuttaa yhtään mihinkään. Oon vaan niin älyttömän pahoillani että mä aiheutin tän. Ja mä tarkotin että mä ja Patrick ollaan kavereita."
Jami kääns päätään aavistuksen sivuttain ja katto mun ohi käytävään. "Noh, et sä mua lyöny."
Mä hengähdin helpottuneena, mutta en uskaltanut vielä halata sitä. Se tarttui kiinni kyynärpäistään ja nielaisi. "Ja kun sä kerroit Matiakselle mitä mulle oli käyny-"
"En mä kertonu tarkkaan, tosi ympäripyöreesti vaan. Ja tein sen vaan sen takia etten halunnu että sä oot yksin", kiirehdin sanomaan ja Jami kohotti käsiään. "Rauha. Mä olin sanomassa että se oli hyvä veto, mutta toivon ettet sä jatkossa puhu Matiakselle mun jutuista. Me... me päätettiin että ollaan tästä edespäin vaan ja ainoastaan kavereita eikä mitään epämääräistä paskaa."
"Ootko sä mulle vielä vihanen?" Kysyin ja se kohautti olkiaan. "Mä oon ihan helvetin huolissani susta kun sä liikut Patrickin seurassa. Kai sä ymmärrät mitä se on tehny ja millanen se osaa olla?"
Mä nielasin. "Mä... mä en usko että se teki sen. Tiiän että tää kuulostaa vaan tosi sinisilmäseltä, mutta mä oon tosissani. Ja se on muuttunu."
Jami huokasi syvään ja pudisteli päätään. Se näytti pettyneeltä. "Anteeks vaan mutta sitä sä just oot. Sinisilmänen. Sellasia Helenit ja Haikalat on; ne hurmaa sut, saa sut uskomaan kaiken mitä ne sanoo ja kääntymään muuta maailmaa vastaan. Just tän takia mä kehotin sua ja Lailaa pysymään kaukana niistä."
Mä katsoin Jamia ja pudistelin päätäni. "Hei mä osaan tehä ite omat päätökseni ja muodostaa mielipiteeni, okei?"
Se kohotti kulmiaan ja naurahti kuivasti. "Just niin. On kuitenkin eri asia, mikä niihin vaikuttaa."
Miks ihmeessä Jami ei voinut uskoa että mä aidosti viihdyin Patrickin kanssa? "Miks sun on niin hiton vaikee hyväksyä että mä viihdyn sen seurassa?"
Jami pudisteli epäuskoisena päätään ja kaivoi tupakka-askin taskustaan. "Älä tuu sitten itkemään kun huomaat että se vaan leikkii sun kanssa."
Voi jumalauta nyt. Mun sisällä alkoi kiehua ihan todella. Luokan ovi avautui mutta mä en kattonu sinne päin. "Sä sanoit mulle joskus että mun ei pidä verrata omia entisiä suhteitani muiden suhteisiin. Älä säkään siis tee sitä, kun nyt ei ole edes puhe mistään parisuhteesta. Se että sun ja Matiaksen juttu meni vituiks ei kerro musta ja Patrickista mitään."
Jami kohautti olkiaan. "Joo ihan sama, tää oli tässä. Adios ja hyvää loppuelämää."
Mitä paskaa? Jami työnsi tupakan suuhunsa, kääntyi kannoillaan ja lähti. Noin vain. Mä olin jo lähdössä sen perään kun joku tarttu mua käsivarresta. "Älä mee. Se lähti koska se tietää että ois seuraavaks sanonu jotain mitä katuu myöhemmin."
Mä käännyin kattomaan Matiasta, ja se laski irti mun kädestä. Tarkemmin katottuna se näytti kamalalta. Sen silmien ympärillä oli tummat rinkulat, sen leuassa kasvoi parin päivän sänki ja sen yleensä siististi laitetut hiukset sojotti aivan mihin sattuu. "Selviääks se?"
"Jami selviää varmaan aina. Meistä muista ei voi aina olla niin varma", sen ääni hiipui loppua kohden ja se katsoi kohti portaikkoa, jonne Jami oli kadonnut.
Sillä hetkellä Matias sai mun kaikki sympatiat. Mä olin ite usuttanut sen liian nopeesti liian lähelle Jamia, jolloin Jami oli ratkassut tilanteen työntämällä sen yhä kauemmas. Mun olis vaan pitäny ymmärtää, ettei Jami ollut vielä valmis kohtaamaan Matiasta sillä tavalla.
"Miten teillä meni viime viikolla?" Mä kysyin ja Matias kohautti olkiaan ja käänsi katseensa takas muhun. Musta tuntu ettei se edes nähny mua, vaan oman päänsä sisälle. "En nyt oikein tiiä. Menin hakemaan sitä ja se kyllä tuli kyytiin, muttei halunnut puhua. Mulle se oli okei, kunhan se vaan pysy poissa himastaan. Viikonloppuna se sitten sano että arvosti mun apua, mutta meiän pitäis lopettaa tää. Mä kysyin että mikä vitun 'tää', ja se vastas että säätäminen. Se haluu mennä eteenpäin."
Voi vitun vitun vittu. Miten kaikki pystyi menemään pikajunalla näin pahasti päin persettä. Matias oli oikeassa; Jami selvisi aina jotenkin, mutta ihmiset sen ympärillä eivät. Ei se toki Jamin vika ollut, mutta mua harmitti Matiaksen puolesta.
Luokan ovi kävi jälleen, ja Matias vilkaisi sen suuntaan. Sen ilme valahti saman tien ja se haroi hiuksiaan. "Joo tota, moikka. Nähään joskus."
Mä tiesin jo kuka ovella oli ennen kuin käännyin ympäri. Patrick käveli mua kohti kassi olallaan ja kurtisti kulmiaan nähdessään mun ilmeen ja Matiaksen portaikkoon häviävän selän. Kun se saapu mun kohdalle, mä halusin vaan kaatua sen syliin ja jäädä siihen.
"Kaikki okei?" Se kysyi kulmat syvemmässä kurtussa kun mä laskin katseeni sen silmistä. Pudistelin päätäni ja se kiersi käsivartensa mun olkapäille kun me lähdettiin pois koulusta.
***
Kun se seisoi meiän keittiössä ja laittoi kahvinpuruja suodatinpussiin, mä katoin sen selkää. Sen lapaluut, olkapäät ja käsivarsien muodot erottu hyvin ohuen paidan läpi ja sen hiukset kihartu aavistuksen niskassa. Jos mä osaisin piirtää, haluisin piirtää sen.
Se oli humahtanut mun elämään ikävästi just sillä hetkellä, kun mulle ja Jamille puhkesi kunnon riita. Bussissa Patrick oli rauhotellut mua ja sanonut että todennäköisesti Jami tartteisi vaan vähän tilaa ja aikaa. Se sano myös että Matias oli puhunut ihan paskaa; kukaan ei selviäisi kaikesta, ei yksin.
Laila ei tiennyt mun ja Jamin välirikosta. Koeviikko oli muutenkin erottanut meiät kolme, ja pari tuntia sitten se oli kysynyt ryhmächatissä, jos me mentäisiin joihinkin pikkujouluihin viikonloppuna. Jami oli vastannut lyhyesti että sillä ei ollut fiilistä ja mä sanonut ettei mulla ollut aikaa. Mua inhotti valehdella Lailalle, mutta selittäisin ja hyvittäisin sille vielä kaiken. Totuushan oli että nyt mä halusin vaan olla yksin. Yksin Patrickin kanssa.
"Tiitäkö mikä on parhain makuyhistelmä ikinä?" Patrick kysyi ja kääntyi pois kahvinkeittimen luonta. Mä kohotin kulmiani ja kallistin päätäni. "No anna tulla."
"Kaakao ja kahvi", se selitti ja seisahtu mun eteen. Mä nojasin selkääni keittiön pöytään ja kurtisti kulmiani. "Höh, mä ootin jotain super eksoottista."
Patrick kohotti kulmiaan, siirsi kätensä mun lantion molemmin puolin ja nojasi käsillään pöytään. Se virnisti ja hipas nenällään mun nenänpäätä. "Hittoon kaikki super eksoottinen. Kaakao ja kahvi toimii aina."
Mä kohotin käteni ja kuljetin sormeani sen huulien ääriviivoja myöten. Sen aamuinen kireys oli poissa ja se suukotti mun sormenpäätä.
"Okei no ehkä mä voin maistaa sitä. Mutta jos se on pahaa niin sä saat luvan kokeilla laittaa mansikkahilloa munakkaan sekaan", mä sanoin ja Patrick nojautu kauemmas. "Hyi helvetti."
"Älä viiti, se on hyvää", mutisin ja nostin kädet sen kaulan molemmin puolin. "Ja se on eksoottista."
"Se on oksettavan kuulosta", Patrick mutis ja mä vedin sitä lähemmäs. "Äh, älä viiti. Nyt sä puhut liikaa."
Patrick kohotti kulmiaan ja pysäytti liikkeensä muutaman sentin päähän mun kasvoista. "Mä luulin että sä tykkäät kuunnella kun mä puhun?"
"Hitto mä tykkään muustakin", kurtistin kulmiani ja vihdoinkin se suuteli mua.
Mä pidin ihan liikaa siitä tunteesta, kun sen huulet liikku mun huulia vasten ja se painautu ihan lähelle. Mä pidin ihan liikaa siitä, miltä sen hiukset tuntu mun sormissa ja mä pidin aivan liikaa sen olkapäistä. Ne tuntu lujilta ja vahvoilta mun käsien alla kun mä vedin sitä vielä lähemmäs. Sen kädet liuku pöydältä mun lantiolle enkä mä voinut muuta kuin hymyillä sen huulia vasten ja antaa ihastuksen hyristä mun sisällä.
Ja eniten mä pidin siitä, miten se rentoutui. Sen hartiat eivät olleet jännittyneet eikä se miettinyt koko ajan miten päin sen piti olla. Se vaan oli siinä mua vasten ja mä nautin siitä kaikesta mitä se sai mussa aikaan.
Kun avain kääntyi lukossa ja ovi avautui Patrick vetäyty kauemmas musta, mutta Jarkko näytti silti siltä että halusi kadota maan alle. "Helvetti, Paulan huone on yläkerrassa. Menkää sinne imemään toistenne sielut ulos."
Mä kohotin kulmiani ja näytin sille keskisormea. Patrick hymyili ja laski kätensä takaisin pöydälle. "No mites on, saanko mä imeä sun sielun ulos?"
"Kuulostaa ihan älyttömän romanttiselta", huomautin ja kohotin kulmiani. Siirryin pois Patrickin käsien välistä ja kävelin jääkaapille.
"Otatko sä kahvia?" Huusin Jarkolle joka raahautui keittiöön vilkuillen Patrickia. Patrick kääntyi ympäri ja nosti kätensä rinnalle ristiin.
Jarkko käveli sen ohi suoraan kahvinkeittimen luo. "Voin mä ottaa. Onks jääkaapissa mitään syötävää?"
"Etkö sä aatellu ees tervehtiä Patrickia?" Kysyin ja Jarkko kohotti kulmiaan. "Se helvetti oli tervehys."
Muljautin silmiäni ja Patrcik näytti huvittuneelta. Jarkko kaatoi itselleen kahvia, otti jääkaapista jogurtin ja pakeni yläkertaan.
Mä käännyin katsomaan Patrickia samalla kun otin kaksi muumimukia laatikosta. "Sori. Jarkko unohtaa käytöstavat aina välillä."
Patrick kaatoi omaan kuppiinsa kahvia ja pudisteli päätään. "Anna sille armoa. Se käy läpi just sitä teini-iän pahinta myllerrystä."
Patrick osui tietämättään ihan hiton oikeeseen. "Totta."
"Missä teillä on kaakaojauhe?" Se kysyi ja mä kohotin kulmiani. "Siis sä oot tosissas sen kaakaokahvin kaa?"
Patrick nyökkäsi ja nojasi keittiön saarekkeeseen. "Joo joo. Se toimii aina."
Mä pudistelin epäuskoisena päätäni ja avasin yhden yläkaapeista. "Tässä on. Mä en silti usko että se voi olla mitenkään tajunnanräjäyttävää."
Patrick kaatoi maitoa toiseen mukiin ja laittoi sen mikroon. "Hei, sä et voi sanoa noin jos itse syöt mansikkahilloa munakkaassa."
"Se kuulostaa ällöttävältä mutta on hyvää, usko pois", selitin mutta Patrick vain pudisteli päätään niin että sen hiukset meinas mennä ihan sekasin. Se ja sen leijonanharja.
Kun mikro piippasi, Patrick otti mukinsa siihen, sekoitti siihen kaakaota ja kaatoi sen kahvin sekaan. Sitten se otti lusikan pöydältä ja sekoitti sitä. Kaakaon ja kahvin sekoitus kuulosti kieltämättä ihan hyvältä.
Mä kaadoin maitoa oman kahvini sekaan ja me istuttiin pöydän ääreen. Patrick pyöritteli appelsiinia käsissään ja katsahti ulos ikkunasta. Pakkanen oli noussut pari astetta ja pimeys alkoi saapua joka päivä edellistä aikaisemmin.
"Mikä koe sulla on huomenna?" Se kysyi ja kääns katseensa takas muhun.
"Mulla on vaan äikän vastausteksti, entä sulla?" Kysyin ja keihästin salaattia haarukkaani. Patrick nyökkäsi ja joi kahvikaakaotaan. "Matikan koe."
"Eiks sun pitäis olla kotona laskemassa?" Kysyin ja Patrick kohotti kulmiaan. "Ai sä haluut että mä lähen pois?"
"Ei ei en", kiirehdin sanomaan ennen kuin huomasin ilkikurisen virneen sen kasvoilla. "Hiton draamakuningatar", mutisin ja Patrick kohotti kulmiaan. "Ei kun mä vaan varmistin ettet sä oo ihan heti ajamassa mua pois täältä."
Kohotin kulmiani ja nojasin tuolissani taaksepäin. "Oot kelju."
Patrick kallisti päätään ja nojautui pöydän yli lähemmäs mua. "Tykkäät kuitenkin."
"Älä oo niin varma", tokaisin ja nojauduin eteenpäin. Nappasin sen mukin ja nostin sen huulilleni. Se maistui hieman suklaiselta kahvilta, ja Patrick tarkkaili mun ilmeitä tarkasti. "No miltä maistuu?"
"Okei, on tää aika hyvää", myönsin ja Patrick näytti omahyväiseltä. "Mähän sanoin. Sun kannattais uskoa mua."
Niin varmaan kannattaisi. "Ehkäpä."
Mun takaraivossa mä kuulin Jamin sanat. Että Patrick vaan leikitteli mulla. Tietenkään mä en uskonut sitä, mutta Jami oli yksinkertaisesti se ihminen, johon mä Mäntylaaksossa luotin ihan helvetisti.
"Mitä sä mietit?" Patrick kysyi ja mä katsoin sitä. "Jamia, mutta mä aattelin oottaa jonkin aikaa ennen kuin meen taas puhumaan sille."
Patrick nyökkäsi ja nojautui taaksepäin. "Mitä se sano kun se näki mut sun seurassa?"
Mietin miten ilmaisisin asian mahdollisimman kauniisti. "No siis eihän se siitä innostunut, mutta en mä sen tahdon mukaan elä."
Patrick nyökkäsi vaisuna ja laski katseensa mukiinsa. Mua inhotti kun se poti huonoa omatuntoa. Siirryin istumaan sen puolelle pöytää. "Hei älä oo masis. Mä en tee päätöksiäni sen mielipiteiden mukasesti vaan ihan ite. Ja mä haluan olla sun kanssa, okei?"
"Kyllä mä ymmärrän mutta en mä silti haluu tulla sun ja sun frendien väliin", se sanoi ja mä olin jo avaamassa suuni, mutta sitten se jatkoi. "Mutta samaan aikan mä oon itsekäs ja haluun viettää aikaa sun kanssa, joten niin mä aion jatkossakin tehdä."
Kun se sanoi niin ja nosti katseensa muhun, mun sisin oli pakahtua. Mä halusin sekä Jamin että Patrickin mun elämään, ja Jami sais luvan hyväksyä sen.
***
Me maattiin mun sängyssä vierekkäin ja Patrickin sormet piirteli kuvioita mun käsivarteen. Sen sormet pysähty mun ranteelle ja se suukotti sitä. "Mä en oo muuten vieläkään pyytäny sulta anteeks."
Kurtistin kulmiani ja käännyin kattomaan sitä. Sen sivuprofiili piirty terävänä mun ruskeaa seinää vasten ja se käänty sitten kattomaan mua. "Mistä sun pitäis pyytää anteeks?"
"Siitä miten inhottava mä olin kun me tavattiin ekan kerran siellä bussipysäkillä", se sanoi ja jostain syystä mua hymyilytti. "No en mäkään mitenkään erityisen ystävällinen ollu."
Patrick naurahti pehmeesti ja laski mun käden poskelleen. "Et ehkä mutta olit hiton söpö kun seisoit sateessa farkkutakki päällä, tupakka huulessa ja viinapullo kädessä."
Mä pukkasin sitä kylkeen mutta painauduin vähän lähemmäs sitä. Mun sisällä läikehti jokin tosi lämmin ja kaikki tuntu vaan tosi hyvälle.
"Mä en kyllä sillon tuntenu itteeni kamalan söpöks", huomautin ja siirsin käteni Patrickin rintakehälle. Oli ihan hullua, että tää kaikki tuntu jotenkin tosi luontevalta ja rennolta. Patrick suukotti mun rystysiä vuorotellen ja sen toinen käsi silitti mun selkää. "No mutta söpö sä olit. Mutta sillon mua kyllä vitutti aika paljon vähän kaikki niin en osannu olla sullekaan kauheen mukava."
"Miks sä sillon ees tulit Markukselle?" Kysyin ja Patrick huokas syvään. Sen rintakehä liikku tasasesti mun posken alla ja se pujotti sormensa mun sormien lomaan. "Mun piti tuua Iirolle viinaa portille, mutta se ei vastannu puhelimeensa. Mun harkintakyky jotenkin petti kun aattelin että veisin pullon Jamille ja se voisi antaa sen Iirolle. Se nimittäin seisoskeli yksin siinä pihalla aika lähellä portteja ja mä tiesin että sillä ei olis kiinnostusta huutaa Haikaloita paikalle.
Kaikki ei sitten menny ihan putkeen. Mä ehdin jo puhumaan Jamille ja antamaan sille sen pullon kun Matias tuli jostain kun joku vitun torpedo ja tönäs mut vittuun siitä. Oon aika varma että se suuttu enemmän siitä että mä puhuin Jamille kun siitä että olin siellä."
Mä puristin Patrickin kättä. "Se on mahollista. Niiden kahen suhde kuulostaa aika tosi monimutkaselta."
Patrick kohotti kulmiaan ja katto mun kattoa, jossa jouluvalot risteili. "Mm. Jami teki kuitenkin ihan hitosti hyvää Matiakselle. Se rauhotti sitä tosi paljon. On sääli että niitten jutun piti päättyä niin hiton inhottavasti."
Mä nyökkäsin ja ummistin hetkeks silmät. Voisinpa mä vaan jäädä siihen. Silti mun sisällä oli vielä pieni möykky mikä mun piti saada oksentaa ulos. "Jami sano mulle tänään että sä vaan leikit mun kanssa."
Patrick oli hetken hiljaa ja sen sormet pysähty mun alaselälle. Mun sisintä ahdisti hetken aikaa ennen kuin se avasi suunsa. "Jami muistaa mut varmaan paremmin niiltä ajoilta kun mä olin ite niin hukassa etten ees tienny olevani hukassa. Sillon mä oikeesti leikin ihmisillä miten sattuu. Jami on vaan huolissaan susta, mutta mä vannon sulle etten mä todellakaan leiki sun kanssa. Oon nimittäin aika ihastunu."
Voi luoja. Mä vedin käteni sen kädestä ja siirsin sen Patrickin poskelle. Sen hymykuopat syveni kun mä siirryin suutelemaan sitä ja kierähdin sen päälle. Se piti käsiään mun selällä ja kun mä irrottauduin sen huulista hengittämään, se painoi viipyileviä suudelmia mun suupieleen, poskille, leualle ja kaulalle.
"Mä oon myös", myönsin ja painoin pääni sen olkapäälle. Se upotti sormensa mun hiuksiin ja hymyili hiljaa. "Oon mä vieläkin vähän hukassa mutta nyt mä sentään tiedostan sen."
"Ehkä mä löyän sut", mutisin ja se piti musta vähän tiukemmin kiinni.
"Ehkä."
Me maattiin siinä aika kauan ennen kuin mun puhelimen värinä häiritsi sitä hetkeä. Se saattoi olla jotain tärkeää joten kurottauduin ottamaan sen mun yöpöydältä. Mun kulmat kohos kun mä näin soittajan nimen.
Jami.
Painoin vihreää luuria ja Patrick kieputteli mun hiuksia etusormensa ympärille. "Moi?" Mun ääni tais täristä aavistuksen kun ootin vastausta.
"Ootko sä Patrickin kaa?" Mä kuulin Jamin hiljaisen äänen ja kurtistin kulmiani. Mä en ollu nyt todellakaan millään saarnatuulella. Vilkaisin Patrickia mun alapuolella ja nielaisin. "Joo. Mutta mä en jaksa riidellä täs-"
"En mä oo riitelemässä. Mulla ei vaan oo sen numeroa ja... no siis Sebastian on täällä", Jami mutis ja mä jouduin laittamaan ääniä kovemmalle jotta kuulisin sen. Lopulta mä päätin laittaa koko puhelun kaiuttimeen. "Mitä? Miks? Missä?"
"Mutsin luona. Mä tulin hakemaan tavaroita kun se pyrki sisään. Se... se selitti jotain Johanneksen veloista mutta vittu se on ollu kuolleena jo melkein neljä kuukautta. Nyt se raivoo tuolla mutsille ja mä mietin että jos Patrick vois tulla hakemaan sen vittuun täältä. Pelkään että se alkaa paskomaan paikkoja ihan just. En voi puhuu enempää kun se luulee että soitan kytät."
Patrickin kulmat oli kurtistuneet kun se kohottautu kyynärpäidensä varaan. "Me... me tullaan", mutisin ja kierähdin pois Patrickin sylistä. Illan fiilis oli muuttunut kerta heitolla.