Mila
Mä heräsin Zachin vierestä. Mun silmät heti täytty kyyneleillä kun muistot eilisetä palas mun mieleen.
Zach oli kietonu sen kädet mun ympärille ja siinä oli erittäin hyvä olla. Mä yritin nousta että mä pääsisin mun huoneeseen koska mä halusin hakea sen kameran minkä Logan oli luvannu mulle.
Mä olin nousemassa kunnes Zach otti musta kiinni ja veti mut sen viereen. "Minne sä oot menossa?" Se kysy.
"Mun pitää tehä tänään asioita" mä sanoin kattoen Zachiä silmiin. "Eikö me vaan voida itkee kahestaan sängyssä?" "Houkuttelee mutta mulla on tekemistä" mä sanoin. "Ees 15 minuuttia?" Zach kysy. "Okei jos on pakko" mä sanoin.
Mä makasin Zachin kainalossa jossa oli kyllä hyvä olla mutta mun piti hakee se kamera.
"Okei Zach nyt on menny 15 suunnilleen" mä sanoin ja nousin seisomaan. "Ääähh...." Zach mumisi.
Mä kävelin alakertaan ja kertaakaan mä en menny pyörällä vaan oli fiksu ja tilasin uberin.
Mä pääsin vihdoin ja viimein Loganin talolle joka toi muistoja mieleen ja kyyneliä mun silmiin. Mä pyyhin mun kyyneleet nopeesti ja kiipesin sen aidan yli.
Mä testasin taas sitä ovea mutta se oli taas lukossa. Mä menin parvekkeen kautta sisään ja Loganin huoneeseen.
Mä löysin sen yöpöydän kaapista sen kameran ja siinä oli kirje jossa luki: Milalle💕
Kyyneleet vaan tuli mun silmistä. Mä vaan itkin ja kaajuin Loganin sängylle. Sen peti vielä tuoksu siltä ja musta tuntu että mä itkin mun silmistä kaikki kyyneleet vaikka ne ei loppunu.
Mä oon hirveen iso varas joten mä kävelin Loganin vaatekaapille. Yhessä oli taas kirje jossa luki: Mila mä tunnen sut paremmin kun sä tiiätkään mut no saat tän jos nii haluut ;)
Pieni hymy kasvo mun naamalle samalla kun mä luin sitä lappua. Kyyneelt valu mun silmistä.
Mä otin sen hupparin hengarista ja kävelin hiljaa alakertaan että mun ei tarvis mennä parvekkeen kautta.
Kukaan onneks ei ollu alakerrassa joten mä pääsin helposti ulos.
Mä tilasin uberin ja parin minuutin päästä se oli jo perillä. Mä hyppäsin sen kyyttiin ja se ajo mut poikien talolle.
Mä kävelin sisään mun kameran kanssa.
Mä menin mun huoneeseen ja kaajuin sängylle. Mä vaan itkin ja itkin kunnes mä muistin että mä en ollu katton Loganin viimestä vlogia.
Mä itkin koko sen vlogin ajan hymy mun suulla ja nauroin sen vitseille kunnes se alko puhumaan sen sairaudesta.
Eli Logang mulla on huonoja uutisia... en tiiä ootteko huomannu mutta mun energia on ollu poissa lähi päivinä ehkä jopa viikkoina ja siihen on syy. Mulla on sairaus..... Jota on aika mahoton parnataa. Se ei leviä älkää huoliko ja tosiaan siinä on aika pienet mahdollisuukset että mä selviäisin siitä leikkauksesta joka mulle tullaan tekemään. Joten Logang tää tulee olemaan mitä luultavammin mun viimenen vlogi ellen mä selvii siitä leikkauksesta kuka tietää? Mutta mä tahon nyt sanoo että mun elämä on ollu vuoristorataa. Välillä on huonoja hetkiä ja välillä on hyviä hetkiä. Niitä hyviä hetkiä on ehdottomasti enemmän esim se kun mä tapasin kaikki mun kaverit, mä tapasin why don't we pojat, mä sain tehä niiden kanssa parhaan biisin ikinä help me help you, se kun mä tapasin Jonahin lapsen Milan, se kun mä ostin tän kauniin talon ja kaks mun parasta kaveria muutti mun kanssa tänne, mä ostin Kongin ja Pancakein, me perustettiin maailman suurin m&g Dubaiin ja paljon muuta. Mä oon kaikesta kiitollinen ja mä saan vaan kiittää teitä. Teitä jotka katotte mun vlogeja joka päivä. Ilman teitä mun elämä ei ois ollu lähellekkään yhtä siistii kun se oli. Kiitos Logang että te ootte ollu tällä matkalla mukana mä tiedän että mulla jäi varmasti paaaaljon asioita sanomatta mutta kiitos kaikesta, mä rakastan joka ikistä teistä. Logan Paul kiittää ja kuittaa.
Mä kuuntelin kun se puhu. Mun silmät oli muuttunu vesiputouksiksi tässä vaiheessa. Mä vaan makasin sängyssä ja itkin.
Mä en tienny mitä tehä. Mä en halunnu syödä, käydä suihkussa, huolehtia mun hygieniasta. Mä halusin vaan maata sängyssä ja itkeä.
Mutta mä silti halusin vaihtaa mun vaatteet rennompiin vaatteisiin. Mä laahustin mun vaatekaapille ja pengoin sieltä mustat koripallo shortsit ja pitkän mustan t paidan.
Mä kävelin takas mun sängylle ja makasin siinä itkien.
Kaikki oli haikeeta ja surullista. Kaikki oli hankalaa ja masentavaa. Mä selasin ig stä Loganin vanhoja kuvia samalla kun mä märisin.
Mun koko päivä meni siinä ja nukkuessa.
~~~~~
Oli menny kolme päivää. 13.00 ja mä heräsin. Mä en oo sosiaalisoitunu mitenkään eikä kukaan muukaan täälä talossa oo. Kaikki on vaan ollu niitten omissa huoneissa eikä sanonu sanaakaan.
Mä oon ainoastaan käyny myös alakerrassa laittamassa Jaxille ruokaa, vettä ja vaihtanu sen hiekat.
Mä en oo syöny melkeinpä mitään pelkästän juonu vettä ja pari leipää.
Mä nousin vihdoin ja viimein mun sängystä kyyneleet silmissä masentuneena. Mä raahauduin alakertaan ja lösähdin väsyneenä sohvalle Jaxin viereen.
Mä laitoin tv n päälle ja katoin mitä sieltä tulee. Mä katoin simpsoneita kaks tuntia kunnes mä kuulin kun joku käveli portaita alas.
Mä katoin ylös ja näin kun Jonah käveli vesipullon kanssa alakertaan.
Mä jatkoin tv n kattoamistä ja se tuli istumaan mun jalkapäähän. Mä siis makasin sohvalla.
"Sun kanttis syyä" Jonah sano. "Ei oo nälkä.." mä vastasin. "Sä et oo syöny kolmeen päivään kyllä sulla pitäs olla" Jonah sano. "Jotain oikeeta ruokaa" Jonah jatko. "Ei tee mieli" mä sanoin.
Jonah otti sen puhelimen sen taskusta ja selas sitä samalla kun mä katoin telkkaria. "Mä tilasin sulle ruokaa" Jonah sano ja mä pyöritin sille vaan silmiä.
Mä hetken päästä nukahin sohvalle...
Sori et tää tuli myöhässä ja on aika lyhyt mutta illal tulee oikeeseen aikaan mä lupaan sen :))