Elias oli tullut siihen tulokseen, että Brooks Myers vihasi häntä. Mikä ärsytti häntä suunnattomasti.
Kuluneilla viikoilla Eliaksen ja Brooksin välille oli muotoutunut jonkinlainen rutiini. Brooks ei koskaan näyttänyt kovin ilahtuneelta nähdessään Eliaksen odottamassa häntä kentällä, mutta oli alistunut kohtaloonsa ja päästänyt tämän reviirilleen. He treenasivat lähinnä hiljaisuudessa, mutta joinain ohikiitävinä hetkinä, kun Elias onnistui murtamaan tiensä Brooksin kivikovan kuoren sisäpuolelle, saattoi toinen poika jopa härnätä häntä takaisin. Nämä hetket olivat harvoja, mutta Elias oli oppinut nauttimaan niistä. Hallin seinien ulkopuolella Brooks kuitenkin leijui ympäriinsä kuin pahantuulinen haamu ja vältteli Eliasta kuin ruttoa.
Elias tiesi, ettei Brooks ollut idiootti, vaikka tämän käytös antoikin olettaa niin. Hän ei voinut olla. Oli urheilijoita, joiden pääkallon sisäpuolella ei tapahtunut mitään. He olivat luoteja, jotka laukaisivat itsensä siihen suuntaan mihin heidät tähdättiin sen enempää asiaa harkitsematta. Sitten oli pelintekijöitä. Elias oli istuskellut pitkinä, unettomina öinä sängyllään ja katsellut nauhoituksia Oakridge Ottersien edellisten kausien peleistä ja tullut siihen lopputulokseen, että Brooks Myers ei ollut luoti.
Hän oli ase.
Ja vaikka Brooks käyttäytyi kuin 6-vuotias lapsi, joka ei halunnut jakaa lelujaan, Brooksin oli täytynyt tajuta, ettei joukkueella ollut mitään mahdollisuutta voittaa mestaruutta, elleivät he kaksi tehneet yhteistyötä. Eliaskin tiesi sen, vaikka oli treenannut joukkueen kanssa vasta pari viikkoa. Tajusi Brooks sen tai ei, se jäi nähtäväksi.
Pukukopissa oli säpinää. Edustusjoukkuelaiset norkoilivat odottelemassa valmentaja Silvaa ja apuvalmentajia paikalle julistamaan kauden kokoonpanon.
"Mitä yhteistä on luomuviljelijällä ja homolla?" Kenneth kysyi ja tirskui jo valmiiksi.
Elias huokaisi sisäisesti.
"Kenny? Ihanko tosi?" Diego pudisti päätään, mutta hymyili.
"Älä nyt. Tämä on hyvä juttu."
"Epäilen suuresti."
"On on. Kysy nyt."
"Kerro sitten."
"No kumpikin kylvää siemenensä paskaan."
Pojat nauroivat. Koska tuollaisille vitseille oli pakko nauraa, jos ei halunnut leimaantua tosikoksi. Kenneth Brewer oli yksi niistä urheilijoista, joilla ei ollut omaa peliälyä. Kenneth Brewer vain sattui olemaan vielä nopeampi jaloistaan, kuin suustaan ja ansaitsi sillä peliaikaa. Elias vilkaisi Brooksia. Tämä oli syventynyt puhelimeensa.
"Okei pojat!" Valmentaja Silva astui kopin ovesta perässään apuvalmentajat ja joukkueenjohtaja. "Katsotaas sitten vähän seuraavan vuoden kokoonpanoja."
Nauru hiljeni ja kopissa oli hiljaista. Pojat kunnioittavat Silvaa.
"Ensimmäisen ketjun hyökkääjinä Brooks Myers, Elias Somerset ja Kenneth Brewer. Puolustajina Diego Chavez ja Jake Hunt."
"Mitähän vittua!" Andrew sinkosi ylös penkiltä.
"Herra Callahan on hyvä ja istuu alas ja pitää leipäläpensä kiinni", valmentaja Silva keskeytti nostamatta katsetta pitelemästään paperinipusta. Osa pojista nauroi. Andrew istui sadatellen alas penkille ja kääntyi sitten kuiskuttamaan kiivaasti vieressään istuvan Brooksin kanssa, joka näytti siltä, että oli juuri puraissut palan sitruunasta.
Valmentaja esitteli loput ketjut. Pukukoppi oli täyttynyt äänekkäällä puheensorinalla.
"En lopettanut vielä. Brooks jatkaa kapteenina tulevalla kaudella", Silva sanoi ja nosti pään papereista. He jakoivat Brooksin kanssa katseen, joka vaikutti lähes hellältä. Pukukoppi täyttyi huudoista ja vihellyksistä. Brooks painoi päänsä, mutta Elias näki, että tämä hymyili. Se oli hyvä hymy.
"Elias Somerset toimii varakapteenina."
Brooksin pää napsahti ylös kuin joku olisi kiskaissut narusta. Tummat silmät olivat terävät ja arvioivat.
Valmentaja oli tarjonnut kapteenin roolia hänelle. Ei siksi, että se olisi viisasta, vaan siksi, että Jackson Somerset oli vaatinut sitä. Brooks oli viisain valinta. Eliaksella oli enemmän kokemusta johtotehtävistä ja korkealla tasolla pelaamista, mutta hän ei tuntenut joukkuetta. Kukaan ei kunnioittaisi häntä, jos hän varastaisi tittelin. Isänsä pettymykseksi Elias oli kieltäytynyt tehtävästä. Keskustelu oli ollut lyhyt ja jäätävä.
"Kiitos luottamuksesta", Elias sanoi. Valmentaja nyökkäsi hänelle.
"Hyvä homma. Eiköhän aleta sitten paiskia töitä, että saamme tänä vuonna pokaalin kotiin."
Kun Silva poistui pukukopista, Andrew lähti perään vastustaen kovaäänisesti siirtoa.
Itse harjoitukset etenivät tavanomaisella kaavalla. Brooks ja Elias keskittyivät harjoitusten aikana enemmän toistensa härnäämiseen kuin itse tekniikoiden hiomiseen.
Treenien lopussa Silva laittoi heidät pelaamaan 5vs5-pelejä.
Väsymys ja kerääntyvät maitohapot saivat pojista kilpailunhaluisia ja epätoivoisia. Kiekottomien turhautuminen ja kasvava ärsyyntyneisyys oli havaittavissa jokaisella kerralla, kun Elias sai kiekon livautettua heidän ulottuviltaan.
Harjoituksiin oli helppo uppoutua.
Elias luisteli kohti maalialuetta ja tarkkaili maalivahtia. Odotti, että tämä liikkuisi. Hän kaarsi ja odotti taas. Kun maalivahti viimein liikahti hieman oikealle, Elias valmistautui iskemään kiekon vastakkaiseen suuntaan. Hän ehti nähdä jonkin vilahtavan luistimensa välissä, ennen kuin romahti vauhdista vatsalleen ja liukui jään pinnalla kunnes tömähti vasten kaukalon seinämää. Valmentaja puhalsi aggressiivisesti pilliin ja peli pysähtyi.
"Jumalauta, Andrew!"
"Sori. Pelin huumaa", Andrew levitti kätensä esittäen viatonta.
Elias makasi hetken vatsallaan viileällä jäällä ennen kuin kääntyi ympäri. Oikeasta ranteesta levisi terävä kipu. Andrew luisteli laiskasti Eliaksen ympäri.
"Parempi katsoa vähän eteen, eikö?" Andrew sylkäisi jäälle ja luisteli pois virnistellen.
Valmentaja Silva pysähtyi Eliaksen vierelle. Adrenaliini oli saanut veren jyskyttämään korvissa. Elias kiipesi ensin polville ja sitten ylös. Jokainen impulssi hänen kehossaan vaati häntä syöksymään pojan perään ja pyyhkimään virneen tämän naamalta. Elias hengitti raskaasti sisään.
"Näytä."
Elias riisui hanskan ja ojensi käden valmentajalle. Silva käänteli sitä hitaasti eri asentoihin ja Elias puri hammasta kivun kiivetessä ylös käsivartta.
"Sattuuko?"
"Ei", Elias valehteli.
"Ei näyttäisi olevan murtunut."
"Ei se ole niin paha."
"No ei, mutta parempi käydä näyttämässä sitä", Silva taputti Eliasta selälle. "Jätä loppulämmöt tekemättä ja käy laittamassa ensiavuksi vähän jäitä tuohon."
Valmentaja luisteli kohti Andrew:ta, joka notkui kaukalon laidalla naureskelemassa Brooksille ja muutamalle muulle joukkuelaiselle.
"Callahan! Sinä lähdet suihkuun."
"Ja mistä syystä? Se oli vahinko. Äijä luisteli mailaani."
"Älä sinä lässytä siinä. Kyllä minulla on silmät päässä. Tällä kaudella en katsele näitä sinun temppujasi."
Andrew on avaamassa suutaan, mutta Silva torjui tämän käden heilautuksella.
"Mitä minä juuri sanoin? Sitä minäkin."
Andrew mulkaisi Eliasta. Elias näytti tälle keskisormea.
Brooks tuijotti Eliasta jään halki. Katse oli niin välinpitämätön ja alentuva, että Elias hädintuskin kuuli muita joukkuelaisia ympärillään.
Elias ja Andrew painuivat perätysten pukukoppiin kumpikin tahollaan kiehuen. Kipu ranteessa yltyi yltymistään, syke jyskytti jatkuvana muistutuksena ihon alla. Elias tuijotti pojan vaalean ruskean tukan peittämää takaraivoa ja yritti muistuttaa itselleen, että hänen oli vain kestettävä. Taklaus oli ollut kosto siitä, että Andrew oli menettänyt paikkansa ensimmäisessä ketjussa. Siitä, että Eliaksesta oli tehty varakapteeni.
Andrew oli tulenarka ja kuumakalle. Sillä oli etunsa kentällä. Samoissa tallenteissa, joissa Brooks teki maaleja maalin perään, Andrew syöksyi keinoja kaihtamatta niiden kaikkien päälle, jotka yrittivät estää tätä.
Elias paiskasi kypärän penkille. Andrew romahti toiselle puolelle koppia ja pyyhki naamaansa pyyhkeellä.
"Ensi kerralla, kohtaa minut naamatusten ja katsotaan mitä tapahtuu."
"Mitä jos menisit itkemään isukillesi?"
He eivät vaihtaneet enää sanaakaan.
Noin kymmenen minuutin kuluttua loput joukkuelaiset alkoivat yksi kerrallaan valua pukukoppiin hikisinä ja janoisina. Viimeisenä paikalle saapui Silva. Harmaantuva mies hakkasi kansiolla pukukopin seinää. Elias oli käynyt suihkussa ja sitoi nyt rannetta tukisiteellä. Iho oli alkanut muuttua sinertäväksi.
"Minulla on vielä yksi ilmoitusasia, ennen kuin lopetamme", Silva yskäisi. "Uusi kausi on alkamassa pian ja meidän on oltava valmiita. Haluan herätellä teitä kesän jäljiltä ja olen järjestänyt sen kunniaksi meille harjoitusottelun perjantaiksi Saint Sebastiania vastaan."
Poikien keskuudessa syntyi välittömästi äänekästä keskustelua.
"Kyseessä on näytösottelu. En halua nähdä minkään muun kuin verkon heiluvan kentällä. Katson sinua, Andrew."
"Jos ne vittuilevat meille, vittuilen takaisin."
Silva huokaisi. "Ottakaa se harjoituksena. Saint Sebastian on kova, mutta oikea vastus herättämään teidät kesäloman jäljiltä. Osa teistä on vielä kesäkunnossa. En sano nimiä, mutta tiedätte, keitä olette. Mutta siinä kaikki tältä erää. Hyvää työtä kaikilta, paitsi Callahanilta. Sinä käyt hermoilleni."
Andrew mutisi jotain Brooksille posket punaisina.
"Ja käykää suihkussa!"