Slow motions

Chapter 22

Wattpad kieltäytyy taas yhteistyöstä, eikä jätä kappaleiden väliin useampaa välilyöntiä, vaikka niin määrään, joten olen pahoillani, että kaikki on tyhmästi yhdessä pötkössä. :-( Toivottavasti kuitenkin nautitte!

- ailanlapsenlapsi

Olen ollut monta kertaa lähellä laittaa Raguelille viestiä. Ylpeyteni ei kuitenkaan anna periksi, sillä Raguelkaan ei ole vaivautunut laittamaan mitään sitten meidän yöllisen keskustelumme. 

Huomenna on jo perjantai ja olen... En nyt huolestunut, mutta sillä tavalla hermostunut, kun en tiedä onko hän edelleen kiinnostunut tapaamaan. Vähän väliä mieleeni palaa, kuinka tämä sama jännitys myllersi vatsassani keskustellessani Jamesin kanssa. En kuitenkaan anna niille ajatuksille valtaa. Haluan päästä niistä vihdoin eroon.

Olen myös yrittänyt estää itseäni innostumasta liikaa Raguelin takia ja nyt kun hänestä ei ole kuulunut, vaikka meidän oli tarkoitus tavata huomenna, tiedän tehneeni sen hyvästä syystä. Ei miehiin voi luottaa.

Raguelista ei kuulunut tänäänkään mitään. Alan jo suuttua, vaikka minun pitäisi olla välinpitämätön. Omapa on menetyksensä... Mutta silti, miksi kukaan haluaa tehdä näin inhottavasti. Voisinhan minäkin tietysti laittaa viestiä... Mutta ei. Hän ehdotti tapaamista, joten saa myös itse ottaa yhteyttä.

Arthurkin huomasi koulussa kireyteni ja ihmetteli sitä kovaan ääneen. En kuitenkaan halunnut kertoa hänelle todellista syytä, etenkään, kun James istui Arthurin toisella puolella palattuaan vihdoin vuoden vaihteen jälkeen takaisin kouluun. Jamesin läsnäolo ei ollut omiaan lievittämään hermostuneisuuttani. James oli taas adoptoinut saman kylmän asenteensa minua kohtaan, joka hänellä oli aluksi tänne muuttaessaan. Se sai oloni hiukan syylliseksi, sekä erittäin levottomaksi, sillä ne harvat kerrat kun katseemme kohtasivat, oli hänen katseensa kylmä, kuin jäätä. Hänen kulmansa tuntuivat jumittuneen kurttuun... Ei sillä, että olisin katsellut.

Illalla, kun olen jo luopunut ajatuksesta, että tapaisin Raguelin tänään, puhelimeni piippaa viestin merkiksi.

En odottanut sen olevan enää Raguelilta, joten sydämeni lähtee kummalliseen laukkaan nähdessäni lähettäjän. Avaan viestin kiireissäni kömpelöin sormin. Viesti ei kuitenkaan ollut likimainkaan sitä, mitä olin odottanut. Otaksuin saavani vähintäänkin pahoittelut, että hänen täytyi perua tämänpäiväinen, mutta sen sijaan viestissä lukee vain osoite, joka sijaitsee Red deerissä, lähellä baaria, jossa kävimme aiemmin.

"Pitääkö mun tulla sinne?" Kysyn, sillä viesti ei anna minkäänlaisia vastauksia.

Odotan viisi minuuttia, sitten viisitoista ja kun neljäkymmentäviisi minuuttia on kulunut ja kello alkaa lähestyä puolta seitsemää, minä päätän lähteä.

Äiti kuulee minun kahistelevan ulkovaatteita päälleni ja tulee kyselemään, minne olen lähdössä. Mietin hetken kerronko totuuden hämärästä tyypistä, jonka tapasin isällä käydessäni - en ole edelleenkään maininnut baarireissuani, joten tarinaa olisi kaunisteltava - vai sanonko meneväni Nellien luo.

Minut täyttää kuitenkin syyllisyydentunne miettiessäni jälkimmäistä vaihtoehtoa, joten päätän kertoa totuuden, vaikka tiedän sen olevan se hankalampi vaihtoehto. Vedän henkeä ja valmistaudun taisteluun.

"Menen yhden tyypin luo käymään, jonka tapasin iskällä ollessa."

"Mikä se semmonen tyyppi on? Missä sä sen tapasit?"

Yritän pysyä rauhallisena. "Se on semmonen jäbä, jonka tapasin, ku kävin kaupungilla." Tiedän, että selitykseni on puuttellinen, sillä kuka oikeasti tapaa jonkun vain kulkiessaan kaupungilla. Äiti näkee selvästi selitykseni läpi ja ilmeilee epäilevästi.