Slow motions

Chapter 20

Ciao bella! Ihanaa, että eksyit taas lukemaan tarinaani! Kiitos hirveästi sekä uusille, että vanhemmille lukijoille ja ennen kaikkea kiitos kaikille tähdittäjille!

Semmonen pieni ilmoitusasia, et muutin Sashan saksan opiskelun ranskaan, koska päätin vihdoin, että tarina sijoittuu Kanadaan ja siellä ranska on toinen virallinen kieli. On siis paljon loogisempaa, että Sasha ja Arthur opiskelee yhdessä ranskaa. Päädyin valitsemaan Kanadan, sillä oon koko ajan ajatellu ilmaston olevan verrattavissa Suomeen, ja Kanada on samoilla leveyspiireillä. Toki Kanada on niin iso valtio, että siellä on eri ilmastotyyppi eri alueilla, minkä... Okei mun sisäinen maantieteen opiskelija alkaa päästä vauhtiin. Säästän teidät siltä.

On kulunu 18 päivää siitä, ku sanoin Jamesille ne sanat. Se pyys mua kahville ja me mentiin siihen ihanaan tunnelmalliseen kahvilaan lähikaupungissa, jossa on tällä hetkellä tosi söpöt joulukoristeet. Täysin väärä miljöö pudottaa pommi. "Ois parempi, et me ei enää tapailla."

Mä oon antanu Jamesille anteeksi. Kaiken. Mut se ei tarkota, et mä haluaisin enää olla sen kanssa tekemisissä.

Olin varma, et tää olis helpompaa. Et menis pari päivää ja pystyisin unohtamaan Jamesin. Koska tää on se, mitä halusin, haluan edelleen. Annan anteeksi ja jatkan elämääni ilman sitä. Mut nää 18 päivää on ollu täyttä kidutusta. Ikävöin kaikkea sitä, mitä meillä oli ja kaikkea sitä, mitä meistä ois voinu tulla. Mut mä en kadu. En kadu sitä, että tein niinku jokaisen itseään kunnioittavan naisen kuuluisi. Ansaitsen parempaa käytöstä, parempaa kohtelua. Eri asia sitten, milloin sitä on luvassa. Tai minkä näköisessä paketissa. Jameshan on aivan hemmetin kuum... Äh, hitot Jamesista.

Mä voin saada sen kaiken ja enemmänkin jonkun toisen kanssa. Jonkun, joka kunnioittaa mun päätöksiä ja on mun luottamuksen arvonen.

Sitä ennen on kuitenki selvittävä tästä koeviikosta. Mulla oli tänään eka koe, joka sattumoisin oli tietenkin matematiikkaa. Koulu ei oo nyt jaksanu innostaa, ku on muuta mielessä, ni käytin mun vähäisen energian omasta mielestäni fiksusti: luin niihin kokeisiin, jossa voisin oikeasti menestyä, enkä lukenut matikkaa ollenkaan, kun siitä ei kuitenkaan olisi ollut mainittavaa hyötyä.

Siellä kokeessa olin kyllä sitä mieltä, että ois kuitenki pitäny harjotella. Mut paskat siitä. Kunhan selviin näistä pakollisista matikan kursseista, mun ei enää tarvi uhrata aikaani mokomaan.

Huomenna on ranskan koe ja sitten mulla on yksi vapaapäivä ennen äidinkielen ja psykologian kokeita. Ja sitten on joulu! Vihdoin!

Vietän aina joulun äidin kanssa kahdestaan, mutta se on juuri siksi mun vuoden yksi kohokohta. Meillä on aina samat herkulliset ruoat ja vaan nautitaan toistemme seurasta, pipareista, glögistä, lahjoista ja perinteisistä joulun tv-ohjelmista.

Nuorempana, silloin kun vielä kävin säännöllisemmin isäni luona, minulla oli tapana viettää joulu äidin kanssa ja uusi vuosi isän kanssa. Minusta tuntuu, että nyt on aika uudistaa se perinne. En ole antanut isälleni anteeksi, en lähimainkaan, mutta kaipaan toisiin ympyröihin. En minä sinne kuitenkaan isää mene tapaamaan. Haluan irrotella, mennä baariin ja tuntea saman kuin aiemmin meidän käydessä porukalla baarissa Jamesin ja... Äh, taas James.

No joka tapauksessa hyvällä tuurilla en edes pahemmin joudu näkemään isääni käydessäni hänen luonaan, koska hän on hyvin suurella todennäköisyydellä kännissä baarissa. Menen sinne illalla ja lähden itse baariin, tulen takaisin nukkumaan ja lähden aamulla. Olen valmis lähestymään isääni, sillä minulla ei ole muutakaan vaihtoehtoa, jos todella haluan toteuttaa suunnitelmani baareilusta uutena vuotena. Minulla ei ole ketään muuta, jonka luo mennä yöksi, enkä todellakaan pyydä äitiäni tulemaan 25km hakemaan minua keskellä yötä baarista. En aio juoda paljon, en pidä siitä, mutta en silti voi pyytää sitä äidiltäni. Voisin ehkä pyytää Arthuria tai Nellietä kuskikseni ja seurakseni, mutta jostain syystä haluan mennä yksin. En tiedä miksi, koska aiemmin olin aivan liikaa yksin. Vihasin sitä, kärsin siitä. Mutta ehkä päässäni on nyt vain liikaa asioita. Ehkä haluan vain todistaa, että voin pitää hauskaa ilman Jamesiakin. En tiedä.