•Taehyung on normaali nuori poika, joka joutuu lähtemään kesän aikana Seouliin aivan yksin. Hän ei ole ollut koskaan ennen tässä kyseisessä kaupungissa. Siellä hän kuitenkin tapaa erään pojan joka muuttaa hänen elämänsä aivan täysin. Matkassa tulee...
Lento ei ollut pitkä, siksi näin koko matkan turhana. Juna kun olisi ollut monta kertaa mukavempi, autoimme lentoemännän kanssa Jungkookin takaisin pyörätuolilleen istumaan. Olimme istuneet erillaisissa paikoissa Jungkookin pyörätuolin ongelman takia.
Työnsin Jungkookia pitkin Busanin lentokenttää, yritimme löytää ulospääsyä. Tunsin kuinka puhelimeni alkoi soimaan, kaivoin sen taskusta ja huomasin äitini soittavan.
_______________________________________ Puheku
Äiti: moi kulta! Tota Teo oli tilannut limusiinin tähän koneen viereen mut teitä ei oikein näy missään, missä olette?
Taehyung: tultii jo ajat sitte ulos koneesta...
Äiti: no voi hitto...
"Sano niille että tulee taksilla..ei ole aikaa venata" Teo inisi taustalla.
Taehyung: tullaa taksilla..
Äiti: olin juuri sanomassa, mä lähetän sulle osotteen..
Löysimme ulospääsyn, astuimme pois lentokentältä. Busanissa oli vähän lämpimämpi kuin mun kotikylässä. Johtuu varmasti siitä kun nyt olemme paljon etelämmässä.
Täällä tällä hetkellä sää näyttää +18 eli paljon parempaa kuin omassa kylässäni jossa on luntakin maassa.
Vilkutin taksille jotta he tajuisivat tulla luoksemme, pian joku sieltä kiirehtikin. Reipas mies tuli ulos taksista ja otti ensimmäisenä laukkumme takakonttiin. Nostin taas Jungkookin istumaan penkille ja menin tämän jälkeen itsekin. Kuski vielä laittoi pyörätuolin taakse jonka jälkeen tuli istumaan paikalleensa.
"Terve pojat, minne matka" hän kysyi, mä vaan näytin tälle viestin jonka äiti lähetti.
Matka oli hiljainen ja kiusallinen, enenkuin saavuimme valtavan talon luokse.
"Ootteko te nyt aivan oikeassa osoiteessa, tää näyttää aika kalliil-"
"Ollaa me" vastasin, avasin turvavyön ja ojensin rahat kuskille. Kun auto pysähtyi mä avasin oven ja riensin heti auttamaan Jungkookia. Kuski tuli suu ammollaan ulos autosta ja jähmettyi hetkeksi paikalleen katsomaan suurta rakennusta.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Pyöräytin vaan turhautuneena silmiäni.
"Haluuks sä avata tän takakontin et saan mun poikayst-"
"Kaverin" tuttu ääni puhui päälleni, käänsin katseeni ja huomasin Teon juuri tulleen ulos limusiinistä.
Vitun pelle..
Kuski riensi apuun, hän otti pyörätuolin pois takakontista ja mä avasin sen.
"Mites Jungkook pääsee pyörätuolinsa kanssa rakennuksee ku noin isot portaat" Teo mainitsi.
