Is it dangerous? •Taekook• 🇫🇮

34. Mä en luovuta.

                   ~Kim Taehyung~

Oli kulunut viikko, joka ilta kun menin nukkumaan ajattelin vain Jungkookia ja hänen historiaansa. En pystynyt olla ajattelematta sitä kuinka paska elämä hänellä on ollut. Eniten mua jäi vaivamaan hänen äiti. Oliko hän sittenkään kuollut? Mut jos se ei olisi niin miks hän ei olis ottanut yhteyttä poikaansa. Mun teki niin pahasti mieli tonkia ja penkoa kaikki mahdollinen tieto tuon perheestä. Tiesin sen että Jungkook oli kotoisin Busanista.

Kotona istuin koulupöytäni ääressä, pimeässä huoneessa. Yiritin selata tietokoneelta jos löytäisin minkäänlaisia tietoja, mutta turhaan. Kuulen kun oveeni koputetaan.

"Sisää" sanoin, luulin aluksi äitini tulleen mutta se olikin Jungkook.

"Mitä sä teet?" Hän kysyy kun huomaa koneeni ruudussa monta välilehteä ja täynnä Jungkookin nimeä. Äkkiä pamautan koneeni läpän kiinni ja käännyn ympäri tuolilla.

"En mitää" pudistin päätäni ja nousin seisomaan.

"Miks googlasit mun nimeä?" Tuo kysyi. Päätin vaan painaa huulemme yhteen, Jungkook vastasi suudelmaan mutta irrotti kuitenkin aika nopeasti.

"Kerro mulle mitä teit?" Hän jatkoi, liu'utin käteni niskani taakse ja raavin sitä.

"Mä... Yritän ettiä tietoa sun äidistä.. jos se onkin elossa, entä jos se ei olekkaan kuollut" sanoin.

"Mä oon yrittäny jo, mitään ei löydy..." Hän vastasi.

"Ei täs oo järkee.. miks poliisitkaan ei tiedä mistään mitää, tää on niii outoo.." sanoin ja kävelin sängylleni, istahdin siihen.

"Oot söpö ku autat, mut ei sun tarvii.. äiti on jo menehtynyt ja mikään ei tuo sitä takasin" Jungkook sanoi.

"Mut-"

"Pliis älä eti tyhmää tietoo mistää googlesta" hän jatkoi.

"Mut Jungkook-"

"Oo kiltti.." poika sanoi ja istui vierelleni.

"Okei" mumisin.

Ja mähän en tasantarkkaan luovuta.

Tartuin Jungkookia kädestä ja hymyilin tuolle "voit luottaa muhun" sanoin. Jungkook käänsi katseen muhun ja hymyili myös "mä luotan aina suhun" hän vastasi. Oliko hänen pakko sanoa noin, koska olin sata varma että aijon ottaa kaikesta selkoa ja mun oli pakko valehdella nyt koska en tiedä mitä kävis jos sanoisin että "joo mä aijon ottaa selvää mitä äidilles kävi".

"Mulla on viikonloppuna äitin kanssa paljon tekemistä, kun se haluu siivota koko asunnon putipuhtaaks.. nii en pysty näkemään sillon" sanoin.

"Joo ei se mitää.. voin hengailla Yoongin ja Jiminin kanssa" hän vastasi hiukan pettyneenä. Nojasin päätäni häntä vasten.

"Jungkook" kuiskasin.

"No?" Hän sanoi ja silitti kämmentäni.

"Missä sä oikein asut tällä hetkellä?" Kysyin.

"Enkö oo kertonu.. mä asun opiskelija asunnossa" hän sanoi, nyökkäsin vaan pienesti. Huomasin Jungkookin nousevan seisomaan, hän antoi suukon poskelleni.

"Mä lähen nyt, nähää huomen koulussa" poika sanoi ja lähti kohti oveani.

"Odota!" Vastasin ja ponnahdin ylös sängystä, otin poikaa kädestä ja katsoin tätä suoraan silmiin.

"Miks tulit alunperinkään tänne?" Kysyin.

"Ei mitää tärkeetä" hän hymyili, irrotti otteen kädestäni ja lähti. Hetken seisoin huoneeni oven edessä, kuulin kun ulko-ovi meni kiinni. Mene sen perään, suutele häntä.
Älä mene...KYLLÄ NYT MENET JA KERROT ETTÄ RAKASTAT HÄNTÄ!
Äkkiä juoksin ulko-ovelle ja laitoin nopeasti jotkut kengät, juoksin Jungkookin perään.