Unohda eilinen

LUKU 10

A/N: toivottavasti ootte viihtyny tän parissa!? en tiiä varotinko jo, että tää kirja sisältää väkivaltaa, päihteitä ja seksiä, mutta joo, nyt on sanottu ni tiiätte lol XD

-----

LUKU 10

KONSTA

"Pitäsköhän mun treenata enemmän ja ryypätä vähemmän?" Henkka mietti, kun me salitreenin jälkeen seisoskeltiin pukuhuoneilla.

Vilkaisin kaveriani pikaisesti ja nostin kasvoilleni kevyen hymyn samalla kun ravistelin protskumössöjä oman kaappini luona. Kieltämättä Henkka oli koko kesän lähinnä vaan juopotellut, joten mä olin saanut treenailla itsekseni.

Vankilassa oli ollut se hyvä puoli, ettei ollut voinut dokata, joten oli tullut käytyä ihan kunnolla salilla. Meillä oli kuitenkin mennyt välillä aika lujaa Henkan kanssa ennen mun vankilakeissiä.

"Niin no, en mä tiiä, eiks se naisten perässä juokseminen baarissa käy melkein treenistä?" heitin ja hörppäsin pullosta.

"Turpa kiinni", Henkka virnisti ja mä naurahdin, kunnes kiskoin hionneen t-paidan päältäni. "Sitä paitsi, jos saan tarkentaa, niin ne naiset juoksee mun perässä eikä toisinpäin", Henkka jatkoi ja mä pyöritin päätäni vetäen sitten puhtaan paidan päälleni.

"Niin varmaan, kovat on puheet", vastasin naljaillen ja istuin penkille vetämään kengät jalkaani. Henkka irvisti mulle ja veti paidan päältään.

"Sä et vaan osaa iskee naisia ja sua harmittaa", Henkka aloitti härnäämisensä ja mä pyöritin päätäni. "Luulis, että tytöt tykkäis tollasista pahoista linnakundeista", jätkä jatkoi virnistäen ja mä kohotin kulmiani jotenkin kyllästyneenä.

"Sehän onkin vitun fiksua mennä heti ekana kertomaan, että on ollu lusimassa", lausahdun vieressäni olevalle kaverilleni ja heitin takin niskaani. Nousin ylös penkiltä ihan valmiina lähtemään, mutta Henkalla vaihteeksi kesti, se vaan istuskeli siinä.

"Miksei?"

Mä huokasin samalla kun työnsin kädet takin taskuihin. Henkalla oli selvästi vaikeuksia tehdä monta asiaa samaan aikaan.

"Yritä nyt, sä oot ihan saatanan hidas", hoputin jaksamatta jauhaa Henkan lempiaiheesta, eli naisista, enää sen enempää. Henkka vaan naureskeli.

Ovi kävi ja joku nuori jätkä lampsi sisälle. Se katsahti meitä, ensin kerran, ja sitten uudelleen. Tai Henkkaa se katsoi, se katsoi sen tatuointeja, kyllä mä tiesin. Henkalla oli kaulassaan hakaristi ja rintakehässä suomileijona, eikä se jälkimmäinen niinkään varmaan herättänyt huomiota, mutta se kaulatatuointi sai ihmiset tuijottamaan. Kyllä mä olin nähnyt.

"Mitä vittua katot?" Henkka kysyi siltä kundilta tosi varoittavasti ja ehkä juuri täysi-ikäisyyteen päässyt jäbä siirsi katseensa nopeasti pois.

"En mitään."

Henkka tuijotti tyyppiä hetken tosi tiiviisti, ennen kuin viimein sai kiskottua puhtaan paidan päälleen. Mä olin kiitollinen, että se antoi olla.

Lopulta Henkka siirtyi kenkiensä kimppuun ja mä nojauduin huokaisten vasten seinää, kun se vaan jumalauta oli niin hidas.

Syyskuinen torstai oli tosi raikas meidän viimein päästessä pihalle salin ovista. Henkka käveli mun kanssa samaa matkaa vähän aikaa, ennen kuin kääntyi sille suunnalle, jossa asui. Moikkasin jätkän ja vilkaisin sitten kännykkääni, joka näytti kellon olevan lähellä neljää iltapäivällä.

Tällä viikolla töitä oli taas ollut aika vähän ja mä olin tänäänkin päässyt lähtemään jo ennen kahta. Tietysti mä tekisin mieluusti enemmänkin tunteja, mutta ei mahtanut mitään, kyllä Jesse mulle tarjosi sen verran töitä kun pystyi. Mietteliäänä kävin lukemassa Moonan laittamat WhatsApp-viestit, joissa se selitti jotain siitä, että oli käynyt ostamassa mutsille synttärilahjaksi jonkun lahjakortin. Systeri otti äidin viisikymppiset jotenkin ihan hirmu tosissaan. Eikä siinä mitään, ihan sympaattista. Tosin sellainen Moona juuri olikin, se oli aina ollut.