•Taehyung on normaali nuori poika, joka joutuu lähtemään kesän aikana Seouliin aivan yksin. Hän ei ole ollut koskaan ennen tässä kyseisessä kaupungissa. Siellä hän kuitenkin tapaa erään pojan joka muuttaa hänen elämänsä aivan täysin. Matkassa tulee...
Istuimme junassakin aivan hiljaa, kädet vieläkin kiinni toisissaan. Katselin ikkunasta ulos maisemaa joka liikkui nopeasti ohitsemme. Tällä kertaa ei ollut mitään matkatavaroita vaivana kun ne kaikki jäivät hotellin ovien luokse, ehkä joku saa kivat vaatteet. Passit ja muut kummiskin löytyy taskuistamme, käänsin hitaasti katseen Yoongiin joka katsoi ohitseni ulos. Sen jälkeen siirsin katseen takasin ulos, tunnen hänen painavan päänsä mun olkapäälle.
"Oon pahoillani" kuiskasin tuolle.
"Mistä?" Hän kuiskasi.
"Et jouduit näkee tollasta... Sun ei olis pitänyt edes tulla sinne, nii sulle ei olis ees käyny mitää.. tää kaikki on mun syytä" sanoin ja tunsin taas kyyneleet silmissäni, olen jo kyllästynyt jatkuvaan pillitykseen.
Yoongi nostaa käsiämme ja suukottaa mun omaani.
"Tae... Ei se haittaa, mä en haluu sanoo tätä pahalla mut must tuntuu et sä oot vaa nyt turvassa ilman Jungkookia ja sekin tietää sen et sul ei ollu turvallist sen seurassa.. mä en tietenkää tiiä asiasta mitää mut uskon et tää on vaa parempi et tuut takas kotiin" hän sanoi.
"Mä tiedän... Oon silti pahoillani" kuiskasin ja pyyhin toisella kädellä kyyneleet pois poskiltani.
"Älä pyydä anteeks" hän kuiskaa ja tiukentaa hiukan otetta kädellään.
"V-voiks sä tulla tänää mun luo yöks?" Kysyin hiljaa ja hän vastasi "voin". En vaan halunnut olla tätä yötä yksin ja tiesin et ei myös Yoongikaan. En saanut jungkookia pois mielestäni, tiesin et en tulisi näkemään häntä pitkiin aikoihin en ehkä enään ikinä jos hän joutuu istumaan vankilassa tai jotain vastavaa.
-
Juna oli saapunut kotikyläämme, kello oli yhdeksän illalla. Äiti oli kuulemma isovanhemmilla kylässä viikon verran koska mummoni kunto on heikentynyt ja hän tarvitsee hiukan apua arjen askareissa. Kävelimme tuttuja teitä pitkin kotini luokse, emme oikein mitään sanonneet. Yoongi piti käsiään taskussa ja katsoi maata, toivoin et hän ei saanut mitään traumoja tuosta mitä tapahtui.
"Yoongi..." Kuiskasin ja pysähdyin, huomasin tuon myös pysähtyvän noin metrin päähän musta ja kääntyvän katsomaan mua päin. Tunnen kuinka silmäni alkavat vuotamaan kyyneliä jälleen kerran, ei kauaa mennyt kun poika halasi mua.
Alotin taas saman operaation, en vaan koskaan tiennyt pyysinkö tarpeeksi anteeks tuolta "Oon edelleen pahoillani, entä jos sulle olis sattunu jotai ja kaikki olis ollu mun syytä" sanoin itkien, Yoongi kuitenki päätti naurahtaa. Irrottauduin halista ja katsoin häneen kummastuneena pyyhkien kyyneleet pois, itkuni katosi kuin tuhka tuuleen.
"Mun mielest toi oli aikamoine seikkailu, oon ilonen et kummallekkaan ei sattunu mitään" hän sanoi ja piti hellästi käsistäni kiinni, hymyilin pienesti.
"Ja älä pyydä enää anteeks, se on turhaa. Mä en oikeesti ikinä vois tosissaan olla sulle vihanen ja toi mikään ei ollu sun syytä, ymmärräks sä?" Hän jatkoi, mä nyökkäsin ennen kun jatkoimme matkaa.
Hetken päästä kotini häämötti, avasin oven ja päästin Yoongin ekana sisään. Menin perässä ja samantien keittiön, nappasin äitin viinapullon ja avasin sen, kulautin kurkusta kunnolla alas. Se polttava tunne valtasi kurkkuni ja sai mut yskimään. Yoongi tuli keittöön "tänne kans" hän sanoi ja otti pullon kädestäni.
"Musta tuntuu et nyt on hyvä hetki juoda ja kunnolla" mä tokaisin ja otin toisen huikan polttavaa viinaa.
-
Tunnin kuluttua olimme Yoongin kanssa aivan järkyttävässä kännissä, nauroimme ja kikatimme koko ajan jokaselle pikku asialle. Meitä nauratti koko päivän tilanne, emme osanneet enää pitää koko asiaa vakavana.
"Haha ja sit se ku se Namjoon osotti sillä aseella..." Sanoin nauraen ja sain samalla Yoonginkin nauramaan enemmän.
"Hahaha mä.. mä en saa henkeä" tuo sanoi kamalan naurun seasta, nauroimme vaan yltyi. Istuimme sohvalla ja viinapullo oli täysin tyhjillään. Olimme aika lähekkäin Yoongin kanssa, ponnahdin ylös "mä haluun musiikkia" sanoin innoissani ja kipitin kaijuttimen luokse, laitoin soimaan jotain hyvää musiikkia joka sai mut tanssi tuulelle. Pyöriskelin humaltuneena hitaasti ympäri, kunnes tunsin Yoongin halaavan mua takaalta päin. Viina oli saanut mut unohtamaan Jungkookin kokonaan. Tartuin pojan käsistä jotka ympäröivät mua, heiluimme hitaasti kunnes käännyin ympäri kietoen kädet tuon niskan taakse, hän puolestaan liu'utti kätensä lantiolleni.
"Oon ilone et oot siinä" kuiskasin ja katselin Yoongin tummia silmiä. Hän ei vastannut mitään vaan katsoi mua syvälle sieluun, hänen katseensa harhautui huulilleni. Huomasin tuon puraisevan hellästi omaa alahuultaan, katseeni jäi tuijottamaan myös tuon huulia. Päätin tarrautua kädellä Yoongin hiuksista kiinni ja vetää poikaa lähemmän mua, hellästi painan huulemme yhteen. Aluksi Yoongi ei vastannut suudelmaan, mutta ei edes sekuntia kauempaa kestänyt kun hän alkoi suudella mua takaisin. Suutelu kesti ja kesti, emme kumpikaan halunneet päästää irti. Olimme kännissä, emme tuskin edes tienneet mitä teimme juuri nyt. Mä menin aivan sekaisin joten tartuin tiukemmin tuon hiuksista ja suutelin intohimoisemmim kuten myös hän. Tunnen pojan viileiden käsien liukuvan paitani alle, lantiota pitkin hän liikutti käsiään ylemmäs. Hän kuitenkin liu'utti kädet takaisin alemmas, kunnes tarttui housujeni reunoista ja veti lähemmäs omaa kroppaansa, suutelu jatkui edelleen. Lähin työntämää poikaa seinää vasten, lopulta hänen selkänsä kosketti seinää. Yoongi kuitenki käänsi mut seinää vasten ja alkoi suudella kaulaani... Sen jälkeen hän liu'utti kätensä mun kohoumalle ja alkoi hieroa sitä.
"Ahh Jungkook.." sanoin sulkien silmäni.
"Jungkook?" Yoongi sanoi ja siirtyi kauemmas musta.
-----------
xJoanna
Hoppla! Dieses Bild entspricht nicht unseren inhaltlichen Richtlinien. Um mit dem Veröffentlichen fortfahren zu können, entferne es bitte oder lade ein anderes Bild hoch.
