Is it dangerous? •Taekook• 🇫🇮

7. Moi söpöliini.

"Wauh" kuiskaan hiljaa, irrotan otteenni pojan kädestä ja kävelen hiukan edellä. Lopulta päätän istahtaa tuolille.

"Tää on kaunis paikka, miten löysit tän" kysyin ja katsoin Jungkookiin joka tuli istumaan vierelleni. Hän vastasi "mun äiti toi mua tänne joskus ku olin pieni" poika hymyili.

Jälleen kerran Jungkookin puhelin alkoi soimaan, onko se sen pomo taas siellä soittamassa? Eikö tuo saa yhtään omaa rauhaa? Huomasin että tuo ei lähtenyt kauemmas vaan jäi viereeni "mun pomo taas" hän sanoi ja näytti nopeasti puhelimen näyttöä mulle, päätin vaa nyökätä. Jungkook vastasi puhelimeen "Namjoon!! Mä sanoin sulle eilen et..." Ärähtynyt ääni muuttui tuota pikaa pienen ulinan puoleen "selvä..." Hän katsoi muhun ja nousi ylös tuolista, käveli vähän kauemmas ja jäi puhumaan puhelimeen, häpeekö hän tosiaan noi paljon työtään? "Tiiäks et ei se oo nii helppoo... Mä tiiän et tarviit ne rahat nopee.. mä hommaan ne!" Poika huusi ja lopetti puhelun.

Hän käveli takaisin luokseni, romahti penkille istumaan ja hengitti syvään. Olin aivan hiljaa, en kehdannut sanoa mitään koska mulla ei ollut hajuakaan mistä oli kyse enkä usko että oisin voinut samaistua.

"Mun pomo tarvii rahaa sen elämä on aika perseil" tuo mumisi, olin edelleen hiljaa. Hän jatkoi "mun pitää hommata sille" käänsin katseen Jungkookiin huolestuneena.

"Mä en ymmärrä, miks sun pitää sun pomolle hankkia rahaa?" Kysyin hiljaa, Jungkook kallistaa päätään taakse päin "en mä oikeest oo missää marja kojus duunissa, en voi kertoo missä oon.. se on salasta" hän vastasi. Nousin ylös tuolista ja katsoin poikaan "etkai tee mitää laitonta" kysyin, hän pudisti samantien päätään sanomatta sanaakaan tai tekemättä mitään ilmettä. Kulmia kuristaen katsoin poikaan joka istui tuolilla pää kallistuneena "no toivottavasti saat jostai rahaa" sanoin hiljaa. Poika väänsi kasvoilleen väkisin hymyä.

"No tota pitäskö sun lähtee kotii, yritän loppupäivän miettii et kuinka saan rahaa" Jungkook sanoi, läimäytti kätensä yhteen ja nousi tuolilta.

"Ah.. okei" sanoin vähän pettyneenä, olisin halunnut olla vielä Jungkookin kanssa mut en kehtaa kysyä, hänellä on ilmeisesti tärkeää tekemistä.

Lähdimme kävelemään mun talon luokse jonne ei ollut pitkä matka. Emme oikein puhuneet mitään matkalla, en tiedä oliko tummatukkaisella kaikki kunnossa. Pysähdyin "ei sun tarvii saattaa mua, meen muutenki kaupan kautta koska täytyy ostaa ruokaa" sanoin Jungkookille. Hän pysähtyi kans ja kääntyi muhun päin "okei, umm mä ilmotan sulle millo voidaa nähä uudestaan" nyökkäsin ja lähdin kävelemään eri suuntaan, poika kummiskin tarttui ranteestani "hei millane työpäivä sul huomen on? Mitä teet huomen töis?" Hän kysyi yhtäkkiä. Käännyin katsomaan häneen päin ja vastasin "pääsen kokeilee kassalla olemista, mitenniin?" Yhtäkkiä hän halas mua ja sanoi "eikun kysyin vaa, haluun kysyy sun kuulumisias kans".

Hän irrottautui halista ja hymyili "noni moikka" Jungkook sanoi ja lähti kävelemään pois päin. Vilkutin tuolle hymyhuulin, kunnes itsekin käännyin ja lähdin kohti kauppaan.

Kävelin vähän isommalle kaupalle joka on kauempana kodistani. Liukuovet avautuivat ja astuin sinne sisälle, viileä ilma tuntui mukavalta. Otin kauppakorin ja aloin lastata ruokaa siihen, päädyin kummiskin hiusväri osastolle. Katselin eri värejä pitkän aikaan, pitäisikö mun värjätä hiukset vai antaa olla luonnollisena. Olin pitkän aikaan halunnut vaaleat hiukset, ehkä olisin ollut valmis tekemään muutoksen hiuksissani. Päätin loppujen lopuks ottaa vaalean hiusvärin. Kävelin kassalle ja maksoin ostokseni.

-

Kotiin päästyä kello oli jo kuusi iltapäivästä, mulla oli armoton nälkä joten päätin valmistaa uunipizzaa ja sillä aikaa kun se lämpenee värjäisin hiukseni. Kerroin samalla Yoongille hiustenvärjäys operaatiostani, hän oli aivan innoissaan ja pyysi mua laittamaan heti kuva kun pääsisin ulos suihkusta.