I Want To Feel Your Love ~ L.S

Luku 53.

Seuraava lauantai oli tullut aivan liian nopeasti. Se oli tietenkin hyvä juttu, mutta aika tuntui kuluvan aivan liian nopeasti. Muutenkin, yleensä viikonloput olivat hyviä juttuja, mutta tämä oli poikkeus.

"Mä haluan sut takaisin tänne", puhuin puhelimeen.

"Mäkin haluan sinne, mutta sä tiedät, että mun täytyy olla täällä", Harry kertoi rauhallisesti.

Tiesin sen varsin hyvin, mutta tämä tuntui silti aivan kauhealta. Harry oli monien tuntien ajomatkan päässä minusta. Asia ei olisi niin erikoinen, jos hänen seuransa olisi eri.

"Miksi sun täytyi matkustaa sinne asti jonkun ihmisen syntymäpäiville, jota sä et edes tunne?"

"Louis oikeasti rauhoitu nyt. Lena on Jessican isosisko. Tottakai hän haluaa juhlia hänen kanssaan", hän korotti ääntään, sillä taustalla kuului melua.

"Niin, mutta mun kysymys oli, miksi sun täytyy olla siellä?" tiuskaisin.

"Sä olit itse paikalla, kun Jessica pyysi ja mun täytyy nyt lepytellä häntä, koska mä olen ollut niin paljon sun kanssa."

"Saat luvan lepytellä muakin tuplasti enemmän", valitin sarkastisesti.

Kuulin tutun naurahduksen puhelimestani ja pystyin vain kuvittelemaan ne syvät hymykuopat hänen poskillaan tällä hetkellä. Kunpa näkisin ne pian uudestaan.

"Se käy", Harry lupasi.

Kuulin taustalta taas huutoa ja joku selvästi kutsui häntä. Äänen korkeudesta oli helppo arvata, kuka henkilö oli. Huokaisin pienesti, että Harry ei kuulisi turhautumistani. Hän huusi henkilölle takaisin, mutta en kerennyt kuulemaan koko lausetta, koska tuo mykisti puhelun hetkeksi.

"Mun täytyy nyt mennä. Ne juhlat alkaa tunnin päästä ja Jessica ei päästä mua sinne collareissa. Nähdään viimeistään ylihuomenna koulussa", Harry ilmoitti.

"Joo", sanoin ehkä liiankin tylysti ja lopetin puhelun.

Kaaduin sängylleni makaamaan ja hieroin kasvojani tympääntyneenä sulkien silmäni. Kuulin jälleen ärsyttävän ja kovaäänisen seinäkelloni tikittävän oveni yläpuolella. Yleensä en edes kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tällä hetkellä minua ärsytti pienikin asia ympärilläni.

Kuulin askeleita käytävältä, joten avasin silmäni ja odotin hetken. Pian joku koputti hellästi oveeni ja avasi sen astuen sisään huoneeseeni. Katsoin blondia siskoani silmiä siristäen, sillä hänen kasvoillaan oli aneleva ilme.

"Mitä sä haluat tällä kertaa?" kysyin ärtyneenä.

"En varmaan enää mitään, kun sä olet heti noin ärsyttävä", Lottie sanoi ja oli poistumassa huoneestani.

"Hei, odota. Anteeksi. Mua vain häiritsee tämä Jessica juttu", kerroin hieman rauhallisemmin.

Siskoni pysähtyi ja kääntyi ympäri palaten takaisin huoneeseeni. Hän katsoi minua ymmärtäväisenä ja käveli sänkyni luo istuen sen reunalle.

"Miksi Harry ei jätä Jessicaa?" Lottie kysyi.

"Häntä pelottaa, että joku alkaisi epäilemään meidän läheisiä välejämme tai jotain. Harry ei luultavasti koskaan ole valmis tulemaan ulos kaapista", selostin.