I Want To Feel Your Love ~ L.S

Luku 24.

Makasin sängylläni puolikuolleena ärsyttävän herätyskellon soidessa taustalla. En enää koskaan halua juoda alkoholia. Enkä minä edes juonut paljoa. Yritin nousta ylös, mutta turhaan. Tunsin oksennuksen nousevan aina vain ylemmäs sisälläni, mitä enemmän itse nousin. Kaaduin takaisin sängylle ja huokaisin turhaantuneena. Miten ikinä selviäisin tästä päivästä koulussa? Ja miten edes pääsisin sinne? Autoni on keskellä metsää monien kilometrien päässä. Olisi pitänyt ajaa itse kotiin. En viitsisi pyytää edes Harrylta kyytiä, mutta en voi lintsatakaan jos haluan päästä pois siitä kirotusta lukiosta. Päätin vielä kerran nousta ja onnistuin siinä jollain ihmeellisellä tavalla. Eiliset vaatteeni lojuvat pitkin lattiaa, joten heitän ne oven vieressä olevaan koriin, josta äitini voisi ottaa ne siivouspäivänä. Puin puhtaat vaatteet päälleni ja menin alakertaan syömään. Se kauhea kaurapuuron haju leijaili nenäni edestä, joka sai minussa aikaan oksennusreaktion. Juoksin nopeasti vessaan ja päästin kaiken ulos. En nauti tästä ollenkaan.

"Kannattiko juoda niin paljon?" säikähdin ääntä, mutta en jaksanut kääntyä katsomaan puhujaa.

"Ole hiljaa", sanoin, kun joku käveli lähemmäs minua. Hajuveden tuoksu oli tuttu, joten tajusin henkilön olevan Lottie.

"Ehkä sun ei pitäisi mennä tänään kouluun", tuo sanoi ja käänsin vihdoin katseeni siskooni pahan olon mennessä ohi.

"Kyllä mä menen", ärähdin ja vaivalloisin askelin lähdin kohti alakertaa. Jos tällä kertaa pääsisin sinne asti. Äitini oli tuttuun tapaan lähtenyt töihin ja muut siskoni olivat jo koulussa. Kiitän luojaa siitä, että minulla alkaa koulu vasta kymmeneltä. Vaikka kello onkin vasta puoli yhdeksän minun täytyisi lähteä jo nyt kävelemään, sillä haluaisin hakea autoni ennen koulun alkua. Laitoin nopeasti kengät jalkaani ja takin päälleni. Astuin ulos kylmyyteen ja työnsin puhelimeni taskuuni. Lähdin reippain askelin kohti nuotiopaikkaa, jotta en varmasti myöhästyisi. En ehtinyt kävellä paljoa puhelimeni soidessa taskussani.

"Mitä nyt Harry?" kysyin tympääntyneenä, kun pääkipuni tuli takaisin.

"Mihin sä olet menossa?" tuo kysyi. Käännyin ympäri ja näin hänen katsovan minua ikkunastaan.

"Stalkkaatko sä mua?"

"Vastaa nyt vaan mun kysymykseen", hän sanoi ja olin varma, että jos ärsyttäisi häntä nyt, hän hyppäisi tuosta ikkunasta päälleni ja kuristaisi minut.

"Kouluun. Jos et satu muistamaan, niin mun auto on siellä vitun metsässä sun takia ja mä haluan hakea sen ennen koulua", kerroin. Kuulin tuon vetävän syvään henkeä, kuin rauhoitellakseen itseään.

"Louis mene kotiin tai sä jäädyt sinne", hän sanoi ja en ollut varma, että kuulinko hänen äänessään huolestuneisuutta.

"Mutta kun mä haluan hakea sen auton! Eikä täällä edes ole kylmä", valehtelin. Vaikka ei ollut edes pakkasta, tuuli oli todella kova ja ohut takkini ei auttanut asiaa yhtään.

"Saatana... Sä pääset mun kyydillä, käykö? Haetaan se sun auto sitten yhdessä koulun jälkeen", tuo oli paljon parempi ratkaisu, mutta tällä hetkellä minun teki vain mieli sanoa vastaan Harrylle.

"Kävisi se muuten, mutta Lottie lähti juuri kotoa ja mulla ei ole avaimia", ja se oli totta. Näin kuinka siskoni pyöräili nopeaa vauhtia poispäin. Harry huokaisi turhaantuneena ja pudisteli päätään ikkunan takana.

"No tule sitten vaikka meille", hän sanoi lopettaen puhelun ja lähti pois ikkunalta. Katselin hetken aikaa hieman ihmeissäni Harryn ikkunaan, mutta päätin kuitenkin kerrankin totella häntä ja kävelin suoraan sisälle.

Ihanaa ku en oo yli viikkoon julkassu mitään mut tänään tulee varmaan kaks tai kolme lukua sen takia ;)