"Voi vittu!" huusin luultavasti sadannen kerran viimeisen kymmenen minuutin sisään.
Istahdin kuistin portaille nojaten kyynärpäilläni polviini ja asetin pääni käsieni päälle. Huokaisin syvään ja katselin, kuinka juopuneet nuoret horjahtelivat pitkin pihaa puolelta toiselle.
Harrykin luultavasti horjuu tällä hetkellä Jessican kanssa makuuhuoneessa tai mikseipä vaikka vessassa, josta löysin heidät muhinoimasta. Ei hän voinut olla niin kännissä, joten tuo selvästi halusi tehdä niin vapaaehtoisesti. Ainakin hän tuntui nauttivan siitä. Emme edes ehtineet olla kauaa 'yhdessä', kun tuo tajuaakin tämän olleen virhe.
"Louis?" kuulin matalan tutun äänen takaani.
Nostin pääni ja näin huolestuneen ilmeen pojan kasvoilla. Tuo istui viereeni. En halunnut sanoa hänelle juuri nyt mitään. Halusin vain istua hetken hiljaa, jonka hän luultavasti tajusi, kun en vastannut.
"Onko kaikki kunnossa?" John kysyi hetken kuluttua.
Nojasin taas polviini haudaten kasvoni käsieni ja rintakehäni välissä olevaan rakoon. Yritin estää kyyneleiden tuloa, joka onnistui hyvin muutaman kovaäänisen nyyhkäyksen kanssa.
En haluaisi itkeä, etenkään puolitutun ihmisen seurassa. Eikä minulla olisi edes tarpeeksi hyvää syytä siihen. Tottakai Harry saa suudella tyttöystävänsä kanssa milloin vain. Sen katsominen silti sattuu, koska välillämme on jotain enemmän kuin ystävyyttä.
"On", vastasin ääni särkyen.
Kokoa itsesi Louis.
"Ei siltä näytä", John sanoi kuulostaen huolestuneelta.
Kohautin olkapäitäni ja yritin tasata hengitystäni. Hiljaisuus laskeutui taas välillemme, jos sitä edes voi laskea hiljaisuudeksi. Ympärilläni kuuluva puheen voimakas sorina ja pään räjäyttävä musiikki yhdistettynä ei ole hirveän hiljaista.
"Mä haluan Niallin ja Liamin tänne", kerroin yrittäen edelleen pidätellä itkuani.
"Mä löysin heidät vähän aikaa sitten takapihalta. Mennäänkö katsomaan, jos he olisivat vielä siellä?" John ehdotti.
Nyökkäsin ja nousin heikosti ylös. Menimme takaisin sisälle kävellen eteisen ja olohuoneen läpi suuren aukinaisen takaoven luokse. Pysähdyimme sen eteen ja tutkin katseellani koko takapihan läpi.
Olin jo menettää toivon ystävieni löytämisen suhteen, kunnes kuulin naurua vasemmalta. Pääni kääntyi automaattisesti äänen suuntaan. Näin tutun hiuspehkon ja melkein syöksyin ystäväni niskaan.
"Louis!" Liam sanoi innoissaan, mutta tuon hymy hyytyi nähdessään kasvoni.
"Mä haluan pois", anelin ja tunsin silmieni kostuvan.
Suuri ihmismäärä, joista noin 98% oli humalassa, ahdisti minua. Asiaa ei auttanut ollenkaan muistikuvat alle puoli tuntia sitten tapahtuneesta 'kohtauksesta' vessassa. Harryn kuuluisi suudella ja puristella minua, ei Jessicaa.
"Mikä hätänä Louis?", Liam kysyi huolissaan.
Pudistin päätäni ja halasin tuota. Hän kietoi vahvat kätensä ympärilleni ja nojasi päätään olkapäälleni. Huomasin sivusilmällä Johnin ilmestyneen viereemme.
"Mä vien sut kotiin", Liam kertoi, kun irrottauduimme toisistamme.
En halua kotiin. Harry asuu naapurissani. Jos hän yrittää saada yhteyttä minuun, tuo etsii tietenkin ensimmäisenä kotoani. Hän ei edes tiedä, että näin koko tapahtuman.
"Ei, Liam ole kiltti, ei ainakaan meille", anelin.
"Ei me voida ainakaan meille mennä", tuo ilmoitti ja loi naamalleen miettivän katseen.
YOU ARE READING
I Want To Feel Your Love ~ L.S
Fanfiction"Sä tulet vielä satuttamaan mua" "Mä tiedän" Harry ja Louis ovat tunteneet pienestä asti. He ovat aina olleet todella hyviä ystäviä, puolustaneet ja tukeneet toista. Pian heidän elämässään tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken. Tää on mun eka Larry t...
