Mystery Boy→ [VALMIS]

Luku 25.

-Yoongi
•
•
•
Katsoin silmät pyöreinä television näyttöä. Tämä ei voinut olla totta. En ollut ainoa, joka on hyvin hämmentynyt ja peloissaan, sekä vihainen nähdessään tuon henkilön näytössä. Hoseok ja Jimin tuijottivat näyttöä myös suut auki, mutta tiedän, että tuon nähtyä Jimin rikkoutuu jälleen. Minun täytyisi pysyä vahvana.
-Namjoon
•
•
•
Istuimme aivan rauhallisesti huoneessamme, kunnes Yoongi, Hoseok ja Jimin ryntää tänne. Katsomme Jinin ja Taehyungin kanssa poikia hämillämme. Jos pojat tuovat taas huonoja uutisia nirhaan heidät, sillä Jungkookin tapaus on vielä niin vaakalaudalla. Turhaa minä toivoin, sillä asia sai minut vihaiseksi.

-Hoseok
•
•
•
Juoksimme toisten poikien huoneeseen ja he katsoivat meitä hämmentyneesti. "Ette ikinä usko!!", Yoongi huudahti vihaisena. "Jos tuotte taas huonoja uutisia nirhaan teidät", Namjoon tuhahti turhautuneena. "Park vitun Roseanne elää!!", Jimin huusi todella raivoissaan ja jo nyt silmät kiiluen kyynelistä. Pojat tuijottivat meitä kauhistuneina, eivätkä saaneet suustaan mitään sanottavaa. Vihan liekit alkoivat palaa jokaisen meidän silmissämme.

-Yoongi
•
•
•
Olemme vain istuneet huoneessamme miettien. Hoseok meni toiseen huoneeseen muiden poikien kanssa ja se hieman satutti minua. Halusin olla hänen kanssaan. Kun Hoseok lähti pitämään "hauskaa", tuijotin vain sulkeutunutta ovea. Ei sitten Hoseok, en olisi halunnutkaan tulla mukaan. Kiitos kun kysyit. ((Huomaa sarkasmi))
"Mutta sinähän ammuit Roseannea", Jimin yhtäkkiä tokaisi ja katsoi minua. Nyökkäsin vaisusti ja pujahdin taas omiin ajatuksiini.

"Kuunteletko sinä?!", Jimin huudahti turhautuneena. Katsoin poikaa kysyvästi, että hän voisi toistaa. "Niin että lähdetäänkö jonnekin kävelemään?", Jimin kysyi ja nyökkäsin. Nousimme ylös lähteäksemme ulos.

Käveleskelemme Soulin puistoissa. Ilmasto on jo todella viileä, mutta onhan nyt jo marraskuu. Lunta ei satanut viimevuonna, jolloin olin vielä Roseannen asuntolassa. Nuo entis ajat saivat ällötyksen väreet kulkemaan kehossani.

-Jimin
•
•
•
Kävelemme täydessä hiljaisuudessa, mutta hiljaisuus ei ole häiritsevää. Kaupungissa ei liiku kirjaimellisesti muita, kuin me ja muutama lenkkeilijä. Se hieman hämmentää minua, mutta annan asian olla, enkä takerru siihen tiukasti.

Vastaani kävelee tummiin vaatteisiin pukeutunut nainen. Tuikotan tuota pitkään, sillä hän vaikuttaa tutulta. Nainen virnistää minulle, iskee silmää ja vetää taskustaan esille ruiskun, joka sisälsi sinistä ainetta. Kuulen Yoongin huutavan jotain, mutta ruisku painautuu kaulaani ja myrkky alkaa vaikuttaa kehooni. Rysähdän maahan hetkeksi.

"Jimin herää~", kuulen jonkun huhuilevan. Tuo ääni. "Jimin~", en voinut enään pitää silmiä kiinni, vaan raotan niitä. "Jungkook?", en voinut uskoa. Tuo edessäni oleva poika. "Miten olet elossa?", kysyn pojalta. "Seuraa minua~", Jungkook sanoi ja lähti kävelemään minusta pois päin. "Odota!", huudahdin ja lähdin juoksemaan hänen peräänsä. Hassua juoksin koko ajan, mutten koskaan saavuttanut häntä. Ilma ympärillämme oli sumuista, enkä tuntenut mitään muuta, kuin Kookien läsnä olon, joka ei kuitenkaan tuntunut aidolta. Olimme kaiken sumun keskellä kulkeutuneet sillalle, jossa muistan yrittäneeni itsemurhaa. "Jimin tule mukaani~", Jungkook puhui ja leijui sillalta alas käsi ojolla. "Jimin en halua olla yksin~. Tule takaisin luokseni~", poika sanoi ja en epäröinyt halusin takaisin Kookien luo.

-Yoongi
•
•
•
Joku myrkytti Jiminiä. Tuo nainen juoksi pois virnuillen, mutta se ei juuri nyt minua kiinnosta. Jimin puhuu outoja. Hän lähtee kävelemään pokkurassa. Hän liikkuu sillalle ja seuraa jotakin. Myrkky aiheuttaa ilmeisesti vainoharhoja. Kun tajuan minne Jimin suuntaa, lähden juoksemaan pojan perään. Jimin on astumassa n. 35m päässä minusta alas sillalta. Ei helvetti nyt on kiire. Juoksen niin nopeaa, kuin jaloistani pääsen. Yllätyin nopeudestani, mutta pelkään silti olevani liian hidas. Juuri kun Jimin on astumassa sillalta alas, tartun tuon vyötäröltä ja vedän poikaa itseäni kohti. "Päästä irti, haluan Kookien luo!!", Jimin huusi minulle kalpeana ja kyyneleet silmissä. Tiukensin vain otettani pojasta. Jimin alkoi hakata minua, mutta en aikonut päästää irti. Tämä poika on liian tärkeä minulle. En aijo menettää häntäkin. Kuulen joitakin ääniä tulossa tänne päin, mutta se ei ole nyt suuri murhe. Käännän Jiminin itseeni päin ja painan pojan suudelmaan, siinä toivossa, että hän heräisi.

-Jimin
•
•
•
Joku otti minusta kiinni. Ei haluan Kookien luo. Tämä henkilö kääntää minut ympäri ja pian tunnen huulet omillani. Herään aineista ja huomaan suutejian olevan Yoongi. Poika ei pidä silmiä kiinni, joten tiedän hänem vain auttavan minua. Kuitenkin todellisuus iskee minua takaraivoon. Petin Jungkookin, minä lupasin hänelle ja petin hänet. Eikä se ollut ainoa ongelma. Jotkut katselivat meitä.

Tämmönen tällä kertaa ja haluan kiitellä kaikkia kengästä kukkaruukkuun. Olen kiitollinen teille lukijoille ja kommentteja taas saa ja toivon että laitatte. Suuret kiitukset VkookGirl joka auttaa mua tarpeen tullen. Menkää lukemaan hänen tarinoitaan, jotka ovat ihania. Itse ainakin tyksin niistä. Ja __Taesbae__ jonka tarinat kannattaa käyä lukasemassa. Todella!!

Love Ya~