Mystery Boy→ [VALMIS]

Luku 18.

-Jungkook
•
•
•
Avaan silmäni ja siristelen niitä hetken, sillä valot ovat huoneessa päällä. Katsahdan viereeni, mutta Jimin on jo noussut. Momppaan itsekin sängystä ja vaihdan päivä vatteeni. Pesen hampaani, harjaan hiukseni ja menen aamupalalle, jossa pojat oletan olevan.
Avaan ruokalan oven ja näen poikien istuvan yhdessä pöydässä. Kävelen reippaasti poikien luo, sillä minulla on tänään hyvä päivä. Hymyilen pojille, mutta kukaan ei vastaa hymyyni. Pojat vaikuttavat surullisilta ja vaivaantuneilta. Hymähdän ja menen kokoamaan aamupalaa lautaselleni.

Haettuani aamupalan, lysähdän Taehyungin viereen. Hymyilen pojalle, mutta hän ei tietenkään näe sitä. Kukaan ei puhu mitään ja se alkaa häiritsemään minua. "Mikä nyt on? Onko joku kuollut?" Naurahdan, mutta muut menevät entistäkin totisemmiksi. "Hei oikeesti, mie en jaksais nyt tätä. Kertokaa mikä on, jos aijotte koko päivän mököttää", höpötän pojille, mutta sitten Namjoon ärähtää minulle, "Jungkook sinä menit helvetti tappamaan meidän managerin!!!!"
Katsoin Namjoonia ihmeissään. "Hyung~??" Kysyin, sillä en muistanut mitään. "SINÄ TAPOIT EILEN ILLALLA MEIDÄN MANAGERIMME SILLÄ RUOKAILU VEITSELLÄ!!!!" Namjoon huutaa minulle ja muistini alkaa rullata. Kyyneleet alkavat valua silmiäni pitkin poskille. Etsin katseellani Jiminiä, mutta hänkin katsoo surullisena käsiään. Huomaan hänen kämmenelleen tippuvan kyyneleen. Nousen pöydästä ja juoksen pois. Kompastuin kumminkin Hoseokin jalkaan ja nousen ähkien pikaisesta kivusta. Jatkan juoksuani nilkuttaen, sillä nyrjäytin mitä luultavammin nilkkani.

-Taehyung
•
•
•
Kuulin kuinka Namjoon huusi Kookielle. Kuulin myös sen, kun Jungkook kompastui ähkäisten maahan ja juoksi pois. Kuulo aistini on kehittynyt sokeutumiseni ansiosta. Lähden haparoiden Kookien perään. "Tarvitseeko apua?" Jimin kysyy niiskaisten. Pudistan päätäni ja jatkan matkaa. Tämä on meille kaikille rankkaa, mutta Jungkook kärsii kaikista eniten. Hän tuskin selviää tästä ilman mitään, sillä tappoihan hän ihmisen. Meidän bändimmekin kokonaisuuden kannalta tämä on katastrofi.

Hamuilen portaiden kaidetta, sillä hissillä en voi mennä. Vaivalloisesti päästyäni Kookien huoneiston oven eteen, koputan ovessa olevaan sumennettuun ikkunalasiin. "Menkää pois, olen vaarallinen", Jungkook huusi huoneestaan, mutta loppujen lopuksi tuli avaamaan oven.
Kookien silmät ovat aivan punaiset itkemisestä. Ja jotkut vielä väittävät, että pojat eivät itke. Jungkook istuu sängylleen ja pyörittelee peukaloitaan. Välillämme on hetken häiritsevä hiljaisuus. "Jungkook...", olin sanomassa, mutta poika keskeyttää minut karkeasti, "Älä sano mitään, ole kiltti".

-Namjoon
•
•
•
Minulle on soiteltu hirveästi, mutta äsköinen soitto järkytti minua eniten. Jungkook joko viedään vankilaan, tai hänen täytyy lähteä maasta. Jungkook toki pystyy hommaamaan itselleen persnolan treinerin ja debutin aikana palata takaisin. Miten sanon tämän meidän Golden Maknaelle?? Minä teen sen joko nyt, tai en koskaan.

Lähdin kävelemään meidän huoneistoa kohti ja vastaani tuli ovelta Taehyung. Taella oli surullinen ilme kasvoillaan, jota en odottanut näkeni heti ensimmäisenä. "Jungkook joutuu lähtemään?", Taehyung kysyi ääni väristen. Nyökkäsin ja poika lyyhistyi maahan. Taputin poikaa olalle ja astelin huoneeseemme. "Jungkook sinä saat päättää, menetkö kahdeksi vuodeksi vankilaan, vai muutatko siksi ajaksi pois Koreasta. Jungkook ei hätkähtänytkään sanoistani. Poika kääntyi minua kohti ja nyökkäsi. "Muutan tätini luo Lontooseen", Jungkook sanoi kyyneliään niellen. "Sinulle on tilattu personal treiner", sanoi heikosti pojalle. Jungkook nyökkäsi ja halasi minua. Siinä vaiheessa annoin kyynelten tulla ja niin antoi Kookiekin. En välittänyt vaikka paitani on nyt ihan märkä. Irrottaudumme ja Jungkook sanoo vaivaantuneena, "Lähden huomenna lentokoneella Lontooseen, joten hyvästelisin teidät jo tänään, vaikka näämmekin parin vuoden päästä. Nyökkäsin ja annoin Kookien pakata vähäiset tavaransa rauhassa.

-Jungkook
•
•
•
Sain kamppeeni pakattua kyyneleet silmissä. Miten pystyn hyvästelemään minun ystäväni, tai oikeastaan perheeni. Minut pyydettiin pakkaamisen jälkeen toisten poikien huoneeseen, luultavasti hyvästejä varten. Koputin oveen, mutta kappas, se olikin auki. Avasin oven ja siellä oli niin pimeää. Painoin katkaisinta ja valojen tullessa päälle pojat yllättivät minut totaalisesti. Ovikaaren väliin oli ripustettu kyltti, jossa luki; hyvää matkaa Golden Maknae.
Pienellä pöydällä on pieni suklaakakku ja kaiken kruunaa pojat. Minun perheeni. Alan itkeä onnesta. Lysähdän polvilleni ja itken, mutta en surusta, vaan onnesta jonka pojat minulle antavat. Kaikki alkavat nauramaan ja Hoseok ryntää luokseni halaamaan minua. Halaan kaikki vuorotellen ja jätin parhaan tahallani viimeiseksi. Jimin istui sängyllä, enkä voinut olla huomaamatta hänen mustasukkaisia kasvojaan. Käppäilin rauhallisesti ja aika raivostuttavan hitaasti poikaystäväni luo. Seisoin hänen edessään ja odotin hänen katsovan minua. Jimin nosti katseensa minuun ja siinä samassa tönäisen pojan selälleen sängylle. Hyppään pojan päälle ilkikurisesti virnuillen. Olin juuri aikeissa tehdä sen mitä halusin, mutta muistin, että ainoastaan Namjoon, Taehyung ja pari muuta tiesivät suhteestamme, joten aloin hivuttautua ylöspäin. Katselemme Jiminin kanssa toisiamme ja tiesin että hän halusi samaa mitä minäkin.

Tämä päivä meni aivan liian nopeaa. Olimme jutelleet, nauraneet, pelleilleet, syöneet, juoneet, enkä koskaan tulisi saamaan tarpeekis heistä. "Jungkook ehkä on aika jo mennä rauhoittumaan, sillä lentosi lähtee huomenna klo.12:00 ja paikalla täytyy olla kahta tuntia aikaisemmin", Yoongi sanoi ja mumisin vain vastaukseksi. "Öhm, minä Yoongi ajattelin viettää tämän illan/ yön Jiminin kanssa", sanoin ja katsoin hymyilevää Jiminiä. Pojat naurahtivat ja nyökkäsivät. Huomasin sivusilmällä Namjoonin ärsyttävän virnistyksen, jota silti jäisin kaipaamaan. "Anteeksi, mutta seurusteletteko te?" Jin kysyi hyvin hämillään. Katsoin Jiminiä ja nyökkäsin. "Mutta tuskin olemme ainoa pari tässä bändissä", sanoin ivallisesti ja iskin Yoongille silmää. Yoongi muuttui oitis punaiseksi, mutta ainoastaan minä ja Hoseok huomattiin se. Loput pojat eivät tienneet ketä tarkoitin ja puheen sorina yltyi. Hetken kiisteltyä, pojat siirtyivät omiin huoneistoihinsa kämppisten kanssa. Jin, Namjoon ja Taehyung halusivat antaa meidän olla kahden, joten päättivät mennä kaikki yhteen huoneistoon.

-Jimin
•
•
•
Ovi sulkeutui. Olemme vihdoin kahden. En ehtinyt reagoida mitenkään, kun minut työnnettiin jo seinää vasten. Tunsin pehmeät, kosteat ja mehukkaat huulet omillani. Vastasin suudelmaan yhtä kiihkeästi, kuin herra itse suuteli minua. Siirsin käteni pojan hiuksiin ja Jungkook asetti kätensä lantiolleni. Hengähdimme ja tuijotimme toisiamme silmiin. Tunsin poskellani vierähtävän kyyneleen, mutta Jungkook pyyhki sen hellästi pois ja suuteli minua tällä kertaa rauhallisemmin. "Et arvaa kuinka paljon halusin suudella sinua silloin, kun töinäisin sinut sänkyyn", sanoin virnistäen. "No sitten saat nyt luvan siihen", Jungkook puhui karhealla äänellä. Suutelin häntä ja Kookie vastasi tietenkin siihen. "Sinun varmaan kannattaisi laittaa nukkumaan", sanoin Kookielle hymyillen. Hän nyökkäsi ja halasi minua tiukasti.

Asetuimme samaan sänkyyn makoilemaan ja otin pojan rintakehääni vasten. Tunsin pojan hymyilevän ja kyyneleen valuvan paidalleni. Siirsi itseäni hieman kauemmas ja katsoin Kookieta silmiin. "Et arvaa kuinka paljon jään kaipaamaan sinua", sanoin niiskaisten. "Olethan poikaystäväni, vaikka olen aiheuttanut paljon vaivaa teille, tappanut perheeni ja managerimme, sekä muutan kauas teistä?" Jungkook kysyi minulta kyyneleet valuen. Asetin hellän suudelman pojan pehmeille huulille ja sanoin, "Tietenkin", hymähdin ja sain Kookien hymyilemään. Ei mennyt kauaa, kun kuulin Jungkookin tuhisevan rintaani vasten. Ennen kuin tunnistin itse silmäni, kuiskasin pojan korvaan, "I Love U".
Rutistin pojan vielä tiukemmin itseäni vasten ja kuuntelin hetken hänen rauhallista tuhinaansa. Silmäni alkoivat mennä kiinni ja lopulta olin syvässä unessa.

Mitä mie teen miun elämällä??
Eiku hups, ei mulla Oo elämää.

Toivon teiltä niitä kommentteja ja kiitän suuresti tätä lukija määrää mikä miulla on ja kommentteja laittaville suuuuuuuret kiitokset love ya~