Kuun valossa

18. Järkeni alkaa hämärtyä

Silmäni vilahtivat Danielista Jasoniin, joka katsoi yhä minua silmät palaen. Mutta eri tavalla kuin äsken. Nielaisuni juuttui kurkkuun, kun tajusin, mitä Jason aikoi. Hän kumartui lähemmäs palvova ilme kasvoillaan.

Lamaannuin paikoilleni ja pulssini lähti laukkaamaan kuin pelästynyt peura. Jasonin nenä kosketti hellästi omaani. Punastuin tahtomattani ja yritin saada nielaisuni loppuun.

Jason siirtyi hitaasti kohti huuliani. Hän sipaisi niitä omillaan. Koko kehoni jännittyi. Puristin silmäni kiinni ja toivoin, että joku keskeyttäisi. Että alfa rykäisisi ja pahoittelisi häiriötä. Että Daniel käskisi lopettaa ja repäisisi Jasonin pois yltäni. Mutta mitään ei kuulunut, eikä kukaan keskeyttänyt.

Äkkiä Jasonin lämmin hengitys kuitenkin katosi iholtani. Avasin silmäni ja näin, miten hän nosti päätään ja katsoi ovelle. Hän esitti, että huomasi alfan ja Danielin vasta nyt.

Palo sammui hänen punaisista silmistään ja hän kääntyi katsomaan minua. Makasin yhä hänen jalallaan ja tuijotin häntä. Jason käytti sekaisia tunnetilojani hyväksi ja nosti minut hellästi kainaloista istumaan. En tehnyt elettäkään vastaan.

Jason nousi takanani seisomaan. Hän otti minua uudestaan kainaloista ja veti minutkin pystyyn. Käännyimme kumpikin ovelle, missä alfa ja Daniel seisoivat yhä liikkumatta.

Jason tarttui minua kädestä. Käännyin katsomaan häntä. Sain itseeni sen verran tolkkua, että vetäisin käteni pois. Sanomatta sanaakaan lähdin kävelemään omaan huoneeseeni.

Muut katsoivat menoani, eikä kukaan estänyt. Vedin huoneeni oven auki ja suljin sen hiljaa perässäni. Sitten kävelin sänkyni viereen ja kaaduin sille mahalleni.

Samalla hetkellä huoneeni ovi aukesi. Käännyin katsomaan ja näin Jasonin seisovan oven raossa. Hän tuijotti vihaisena olohuoneeseen ja läimäisi sitten oven kiinni.

Heti kun ovi oli kiinni, Jasonin ilme repesi. Hän nojasi selkänsä ovea vasten ja nauroi. Hän nauroi äänetöntä naurua käsi suunsa edessä ja vatsaansa pidellen niin, että painui kippuralle.

Minä katsoin häntä hiljaa sängyltäni, eikä kasvoillani ollut tietoakaan hymystä. Katsoin, kuinka toinen nauroi katketakseen vieressä ja yritti hillitä itseään.

Painoin naamani päiväpeitteeseen. Halusin itkeä, mutta kyyneltäkään ei tullut. Halusin romahtaa ja itkeä kaikkea sitä, mitä minulle oli käynyt.

Mutta sen sijaan makasin naama päiväpeitteessä, päästämättä pihaustakaan, suuren möykyn puristaessa kurkkuani niin, etten saanut ääntäkään ulos.

Jason rauhoittui lopulta ja suoristautui seisomaan. En nostanut kasvojani. En halunnut nähdä häntä. Kuulin Jasonin avaavan oven ja lähtevän. Ovi naksahti lukkoon. Jäin yksin huoneeseeni. Vankina.

*
Heräsin hitaasti ja avasin silmäni. Minun ei tarvinnut miettiä, miksi olin aamupäivällä nukkumassa. Muistin kaiken.

Olin istunut Jasonin kanssa sohvalla ja lukenut kirjaa. Olin ollut menossa vessaan ja meillä oli tullut kinaa. Sitten olimme alkaneet tapella. Juuri kun Jason oli saanut minut kiikkiin, alfa ja Daniel olivat tulleet.

Ja sitten Jason oli alkanut leikkiä. Hän oli esittänyt, että meillä oli ollut menossa kiihkeä hetki, jonka alfa ja Daniel olivat keskeyttäneet.

Jason oli julma. Hän oli kamalampi kuin olin kuvitellut. Kun hän oli tajunnut, että Daniel seisoi ovella, hän oli saanut päähänsä hauskan pikku idean.

Jason luuli, että Daniel oli ollut ihastunut minuun. Tai olihan hän saattanut ollakkin. Daniel oli itse sanonut niin minunkin kuulteni. Joka tapauksessa, Jason tuntui uskovan sen.