Kuun valossa

18. Järkeni alkaa hämärtyä

Vanessa

Kirja oli tylsä. Hirvittävän tylsä. Se kertoi ihmissusien sukuhistoriasta, mikä ei kiinnostanut minua pätkääkään. Mutta ei minulla ollut muutakaan tekemistä kuin tollottaa sen tylsistyttävän opuksen keltaisia sivuja.

Istuin turhautuneena sohvalla paksu opus kädessäni ja luin sitä ymmärtämättä sanaakaan.

Jason mökötti vieressäni vieläkin turhautuneempana. Hänen yhtäkkiset tuhahduksensa olivat olleet kohokohtia koko viimeisen tunnin aikana.

Löin kirjaa nyrkilläni ja mieleni olisi tehnyt paiskata se lattialle. Ei, ei sittenkään. Olisin sittenkin heittänyt ennemmin Jasonia sillä tiiliskivellä.

"Äh! Onko tylsempää kirjaa nähty!" ärähdin ja nostin opuksen sylistäni sohvalle. Nousin seisomaan ja lähdin kävelemään vessaa kohti.

"Minne menet?" Jason kysyi epäystävälliseen sävyyn.
"Vessaan", vastasin ärtyneenä. Jason ponnahti sohvalta sulavasti ja tuli perässäni.

Pysähdyin paikalleni ja käännyin katsomaan poikaa.
"En ymmärrä, mitä virkaa sinulla on seistä vessan oven takana odottamassa, kun voit istua sohvallakin?" kysyin typeryyksissäni, vain haastaakseni riitaa, tyhmä kun olin.

"Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä mieltä sinä olet asiasta", Jason tiuskaisi ja tönäisi minua vessaa kohti.
"Älä siinä töni!" kiljaisin ja huitaisin Jasonin kättä.

Minä olin huonolla päällä, minua ei kiinnostanut, vaikka Jason olisi käynyt päälleni. Ihan sama, vaikka hän olisi pistänyt minut sairaalakuntoon, mokoma idiootti.

"Minä teen ihan sitä, mikä minua sattuu huvittamaan", Jason ärähti ja tönäisi minua uudestaan, kovemmin. Tällä kertaa tartuin hänen ranteestaan kiinni.

Liikuin nopeasti, niin että Jason ei ehtinyt reagoida ja nykäisin jalallani pojalta jalat alta. Jason tippui takapuolelleen lattialle. Hän ärähti raivostuneena ja kääntyi tuijottamaan minua punaisilla silmillään.

Pidin yhä Jasonin ranteesta kiinni, enkä tajunnut päästää irti. Hän teki ranteellaan äkkinäisen liikkeen ja tarttui kädestäni kiinni. Hän väänsi sitä niin, että minun oli pakko päästää irti.

Astuin askelen kauemmas ja aivoni hyrräsivät. Jason hyppäsi lattialta ja ryntäsi luokseni. Hän veti kätensä taakse lyödänseen minua naamaan.

Kyykistyin ja loikkasin kohti Jasonin jalkoja. Kierähdin hänen jalkojaan vasten ja poika horjahti. Makasin selälläni lattialla hänen jalkojensa juuressa, kun hän oli kaatua päälleni. Potkaisin hänen rintakehäänsä ja kierähdin pois alta.

Potkuni ei ollut aiheuttanut toivottua hengensalpausta. Olin vasta päässyt pystyyn, kun Jason syöksähti takaani ja otti käsistäni kiinni.

Hän vetäisi käsiäni taakse ja paukaisi polvellaan selkääni. Selkäni kaartui Jasonin koukistettua jalkaa vasten. Pudottauduin polvilleni ja yritin liikkeen avulla punnertaa itseni ylös. En päässyt.

Jason piteli minua paikallaan ja tuijotti koko ajan silmiini yläpuolelleni kumartuneena. Olin hukassa. Aika pysähtyi hetkeksi kun tuijotimme vain toisiamme murhaavasti. Sitten kuului avaimen kalahdus lukossa.

Jo toisen kerran alfa tuli keskeyttämään kriittisellä hetkellä. Jähmetyimme Jasonin kanssa paikoillemme ja minä käännyin ulko-ovelle päin, mutta Jason ei. Oviaukossa hämmästyneen alfan takana seisoi Daniel tuijottaen meitä ilmeettömästi.

Verkkokalvolleni lävähti mielikuva siitä, miltä minä ja Jason näytimme. Minä polvillani lattialla, kallistuneena nojaamaan Jasonin jalkaan ja Jason ylläni puoleeni kumartuneena käsiäni pidellen.