Prologi

1.2K 75 5
                                    


En ikinä uskonut rakkauteen. Tai ystävyyteen. En uskonut, sillä en itse rakastanut ketään. Uskoin, että ihmiset viihtyvät toistensa seurassa vain tavoitellakseen siitä hyötyä itselleen. Että ihmiset auttoivat toisiaan vain vastapalveluksen halusta.

 Sen sijaan uskoin vihaan, suruun ja katkeruuteen, sillä niitä olin kokenut omakohtaisesti aivan liikaa. Uskoin, että maailma on ahdistava paikka, josta on yritettävä kaikin voimin pois. Jostain syystä elämä ei päästänyt minusta irti, vaikka olisin halunnut. Sillä oli varalleni suunnitelmia.

 En myöskään ehdottomasti uskonut vampyyreihin. Ehkä minun olisi pitänyt. Ehkä sinunkin pitäisi. Minä avasin silmäni liian myöhään. Enkä voinut enää perääntyä.






AvainWhere stories live. Discover now