Eihän enkelit pelkää pimeää

1. Turvasatama

Pian sen jälkeen, kun mä olin muuttanut Valtteri-sedän luokse, se oli tunnustanut mun isyyden. Valtteri oli sanonut olevansa mun isä, eikä kukaan ollut kiistänyt sitä, joten se oli nyt tosiaan mun isä, ainakin paperilla. Mä olin itsekin ollut kuultavana, ja vissiin mun ja Valtterin yhdennäköisyys oli ollut melko vakuuttava tekijä jo yksistään. Eikä kenelläkään ollut toisaalta ollut syytäkään epäillä Valtterin isyyttä, varsinkaan, kun äitikin oli suostunut tähän järjestelyyn ja hyväksynyt Valtterin tunnustuksen, tukien kuultavana ollessaan Valtterin tarinaa ja ollen mukana juonessa. En tiennyt, miten se oli tapahtunut ja kuinka Valtteri ja Jere olivat onnistuneet siinä. Tiesin vain, että ne kaksi oli käyneet juttelemassa äitini kanssa, eivätkä olleet palatessaan suostuneet kertomaan mulle, mitä olivat äidin kaa jutelleet. Valtteri oli silloin vain pörröttänyt tukkaani, hymyillyt mulle lämpimästi ja todennut, että me oltiin askelta lähempänä sitä, että Valtteri sais mun isyyden itselleen. Omat arvaukseni mulla silti oli. Uskoin hyvin vahvasti Jeren ja Valtterin joko lahjoneen tai kiristäneen - tai jopa molempia - äidin antamaan hyväksyntänsä Valtterin tunnustukselle ja seisomaan sen tarinan takana..

Mutta koko prosessi oli ollut kyllä yllättävän helppo. Lastenvalvojalle oli ollut helppoa ja yksinkertaista selittää, ettei todistettavasti traumatisoitunut äitini ollut suostunut kertomaan mulle isästäni aikaisemmin, jonka vuoksi mä olin saanut tietää isästäni vasta täysi-ikäisenä, eikä Valtterikaan ollut tietenkään tiennyt sen vuoksi minusta aiemmin. Minusta kuultuaan Valtteri oli kuitenkin halunnut tunnustaa isyytensä HETI, vaikka olinkin täysi-ikäinen, koska sellainen Valtteri vain oli: perhe on perhe ja kaikki kaikessa, ja Valtteri halusi, että mä oon ihan virallisestikin osa perhettä, olinhan mä hänen poikansa. KAIKKI setäni tuntevat olisivat tarvittaessa tukeneet tätä tarinaa, koska sellainen Valtteri-setä oli ihan oikeastikin. Sen olin kyllä saanut itsekin jo huomata..

Valtterihan oli ollut vasta 13-vuotias, kun mä olin saanut alkuni, mutta se itseasiassa sopi Valtterin, Lauran ja Jeren keksimään tarinaan paremmin kuin hyvin. Niin.. Laurakin  oli ollut mukana keksimässä sitä, miten Valtteri saisi virallisesti mun isyyden ja minä puolestani virallisen perheenjäsenyyden ja Valtterin isyyden kautta myös Ojalan sukunimen, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että hänen miehellään olisi muiden silmissä avioton lapsi toisen naisen kanssa. Laura ei kuitenkaan välittänyt tippaakaan siitä eikä muiden puheista, vaan oli itseasiassa yhdessä Valtterin kaa koko idean takana. Ne oli keskustelleet ja keksineet tän yhdessä, ja kysyneet vasta sitten vielä Jereltäkin tukea ja apua äidin suhteen. Hitto mun kasvattivanhemmat oli ihania ja ihan hemmetin hienoja ihmisiä..

Jokatapauksessa; tarina siis oli, että äidillä ja Valtterilla oli ollut teini-iässä lyhyt suhde. Villin, viriilin ja alkoholinhuuruisen nuoruuden elänyt Valtteri oli tarinan mukaan lähestynyt bilehileäitiäni, joka oli ollut hänen isänsä hyvän ystävän - jonka vuoksi he olivatkin käyneet niiden luona USEIN - tytär ja hurmannut vielä itseäänkin kokeneemman äitini, ja ne oli sitten  päätyneet useampaankin otteeseen sänkyyn sen lyhyen romanssinsa aikana eivätkä olleet käyttäneet ehkäisyä, kun Valtteri oli ollut niin nuori. Valtteri ja äiti selittivät arvelleensa, ettei äiti voisi tulla raskaaksi Valtterille, juurikin sen Valtterin nuoren iän takia, mutta toisin oli kuitenkin käynyt. Raskaaksi tultuaan äitini oli sitten paennut kotoaan, jossa myönsi olleen perheväkivaltaa, eikä ollut koskaan kertonut Valtterille, että oli tullut tälle raskaaksi, oli vain kadonnut kuin pieru Saharaan ja välttänyt kertomasta mullekin isästäni aina siihen saakka, kunnes täytin 18. Silloin mä olin kuitenkin lopultakin saanut tietää isästäni ja etsinyt sen heti käsiini, ja isäni puolestaan oli tahtonut tunnustaa välittömästi isyytensä ja olla mulle isä.

Mutta, niin Valtterista oli sitten tullut isäni ja minusta Ojala. Mä olin muuttanut setäni luo Leo Kinnusena, mutta nyt mä olin Leo Ojala. Olin saanut isäni sukunimen ja olin ihan hiton ylpeä siitä. Olin ylpeä, ja onnellinen, kun sain kantaa isäni sukunimeä.. Toki mä olin onnellinen siitäkin, että olin viimeinkin saanut elämääni turvallisia aikuisia ja vanhemmat, jotka huolehtivat minusta. Olin onnellinen siitä, että nyt mulla oli turvasatama, jonka veroista saikin kyllä etsiä.. Valtteri ja Laura olivat valehtelematta parhaat vanhemmat IKINÄ, jotka kukaan voisi saada. Eliaskin oli sanonut niin ja todennut samaan hengenvetoon, että ne oli selkeästi tehneet mulle heti ensi hetkistä lähtien vain hyvää ja että mä olin muuttunut niiden ansiosta hyvinvoivemmaksi. Valoisammaksi ja iloisemmaksi. Vaikka olihan mulla yhä pimeät ja huonot hetkeni, jolloin olin ihan järjettömän ahdistunut, mutta Valtteri ja Laura ajoivat aina sen pimeyden pois..