I'm still in love, with you. And all your little things. (FINNISH)

Luku 29.

*Emilia's pov*

"Harryyy, mäkin haluun naimisiin", marisin sohvalla, kun katsoimme Harryn ja Niallin kanssa Brides Maids -elokuvaa.

"Emilia oo hiljaa. Sulla sentään on joku, kenen kanssa seurustella, kun mulla ei oo sitäkään", Niall tuhahti toiseltapuolelta olohuonetta.

"No muttakun häät on niin kauniit.. Kato nyt noita pukujakin", sanoin osoittaen päähenkilö Lillianin pukua.

"Joojoo Emilia, ehkä joskus", Harry sanoi ja tönäisi minua leikillään olkapäähän.

Zaynin ja Perrien häihin oli enää kaksi viikkoa, enkä ollut hankkinut edes morsiusneidon pukua. Heidän häästressinsä oli tarttunut myös minuun, eikä kukaan pojista voinut käsittää sitä. Minun, Miisan ja Jillianin oli tottakai tarkoitus tukea Perrietä kaikessa ja lievittää hänen stressiään, ettei minusta hirveästi ollut apua. Kaikenlisäksi, olin itsekin ollut hirveän lemmenkipeä viimeaikoina, kun Harrystakaan ei oikein ollut seuraa. Hän ei muuta tehnytkään, kuin tuijotti telkkaria ja oli Louis'n kanssa pelaamassa jalkapalloa, tai pelasi Niallin kanssa fifaa. 

Mutta en minä ollut mikään valittamaan, itsekin olin ollut ulkona tyttöjen kanssa päivittäin, enkä ollut oikein edes ehtinyt ajatella Harrya. Tietenkin halusin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja puhua asioista, mutten tiennyt, miten aloittaa. 

"Onks sulla oikeesti noin kauhee kuume päästä naimisiin?", Niall kysyi katsoen minua kulmat kurtussa.

"Häh, mitä? Ähh, emmä tiedä", vastasin ja kohensin asentoani sohvalla. 

"Aaa, muuten vaan sun silmät on liimautuneet telkkariin, etkä kommunikoi meidän kanssa", hän naurahti.

"Anteeks. Mä olin vähän ajatuksissani", vastasin punastuen.

"Mhmm", Harry mutisi samalla kun painoi huulensa huulilleni. Kieltämättä yllätyin, hän ei ollut tehnyt noin muutamaan päivään. Vastasin suudelmaan hellästi, mutta työnsin hänet pois. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut, mutta meillä oli muutenkin ollut hieman hiljaista rakkausrintamalla, joten ties mihin yksi suudelma olisi johtanut, enkä halunnut sitä Niallin ollessa samassa huoneessa kanssamme.

Harry ja Niall jatkoivat elokuvan katsomista, kun minä vaivuin takaisin omiin ajatuksiini. Kaikista eniten minua mietitytti Liamin rakastettu, Jillian. Jo heti alusta alkaen, hän oli ollut jotenkin kummallinen. Etäinen ja viileä, mutta Liam tuntui hänestä välittävän ja erittäin paljonkin, joten yritin olla sujut hänen kanssaan. Aivankuin Jillian ei olisi halunnut edes osallistua millään tavalla Perrien häihin tai heidän auttamiseen, mutta eihän hän olisi poiskaan voinut jäädä.  Jillian oli ollut jo alusta alkaen minua kohtaan jotenkin kylmä ja tyly. Olin puhunut asiasta myös Harrylle ja Miisalle, ja jopa Louis'lle, mutta he vain sanoivat, että ylireagoin.

He kohauttivat olkiaan, ainakuin mainitsin jotakin niinsanotusti pahaa Jillianista, tai kun huomautin heille, silloinkun Jillian oli ollut ilkeä minua kohtaan, mutteivät he kuulemma olleet huomanneet. Yritin parhaani mukaan tulla hänen kanssaan toimeen, mutta aloin pikkuhiljaa menettää hermoni. Ainoa asia, jota toivoin, oli ettei hän pilaisi Zaynin ja Perrien häitä. Tai no, ettei Jillian pilaisi minun päivääni, ja etten minä hermostuisi heidän häissään.

"No, mitä mietit?", Harry kysyi ja tökkäisi minua nenään.

"En mitään erityistä", vastasin hymyillen. 

"Eikun oikeesti, sun naamallas oli huolestunut ilme", hän sanoi.

"Jilliania", sanoin huokaisten. 

"Hei, anna sen nyt vaan olla", Harry vastasi ja huokaisi. "Mitä pahaa se on sulle tehny?"

"No mä oon sulle sanonut vähintään kahesti päivässä, et se on ihan hirveen tyly ja ilkeä mua kohtaan!", huudahdin turhautuneena.

"No on se kumma, kun ketään muu ei oo huomannu", Harry sanoi ja pyöritteli silmiään päässään.

"Ihan sama. Mä en ylireagoi, enkä kuvittele liikoja", sanoin ja nousin sohvalta.

"Okei?", Harry sanoi ja kyseenalaisti koko koko tilanteen, jälleen kerran.

"Sä oot sanonu mulle, että mä ylireagoin ja kuvittelen liikoja, joten ajattelin nyt sanoa tän ennenkuin sä ehdit", tiuskaisin takaisin. "Mut mä meen nukkumaan, sä voit vissiin nukkua sohvalla. Hyvää yötä", sanoin laitoin alakerran makuuhuoneen oven kiinni.

Olin niin vihainen. Miksei kukaan voinut uskoa minua? Kyllähän minä itse sen parhaiten tiesin, kun joku oli minulle tyly. Eikä se ollut satunnaista tylyilyä, vaan jokapäivästä, ja siksi olinkin huolissani. 

Vaihdoin yöpaitani päälle ja kömmin lämpimä peiton alle, ja samassa kuulin kolme jämäkkää koputusta ovesta.

"Harry, anna olla", sanoin ja käänsin kylkeä. Ovi avautui ja sulkeutui, ja joku istahti vierelleni. "Anna mun olla", sanoin ja heitin peiton pääni yli.

"Se oon mä vaan", kuulin Niallin äänen.

"Niall? Onks jotain asiaa, vai mitä?", kysyin vetäen peiton pois päältäni.

"Mä vaan sitä että.. sä et oo ainoa, joka ajattelee noin Jillianista", hän sanoi ja huokaisi. "Se on ollu muakin kohtaan oikeestaan aika kauhee, vaikken sitä oo montaakaan kertaa nähnyt. Oon vaan ajatellu, että ylireagoin tai jotain mutta.. nytkun sä otit ton asian puheeks, jälleen kerran, ni en vissiin sitten ookkaan kuvitellut liikoja", hän sanoi pieni virne kasvoillaan.

"Huoh. Ärsyttävää. Mä en ymmärrä, mitä pahaa me ollaan tehty", vastasin haudaten pääni käsiini. 

"Onks jotain erityistä tilannetta, missä se on ollu sua kohtaan ilkee?", Niall kysyi mietteliäs ilme kasvoillaan.

"Noo, ei oikeestaan. Siellä Perrien polttareissa se ei oikeen ees puhunut mulle, ja muuten se on aina samanlainen.. Mitenniin? Onks sulla ollu?"

"No siis, ainakun oon Harryn kanssa, tai juttelen Harryn kanssa jotain, se saattaa yhtäkkiä tiuskasta mulle, vaikken ees puhuis sille", hän sanoi.

"Ahaa", oli ainoa asia jonka vastasin.

"Mutta no, en sitten tiiä", Niall sanoi ja nousi. "Jutellaan heti, jos se jatkaa tota käyttäytymistä. Mut nyt, hyvää yötä Emilia", hän jatkoi ja poistui.

"Hyvää yötä Niall", sanoin ja kävin taas makaamaan sänkyyni.

Olin hämilläni, en edes tiennyt mitä ajatella. Jillian oli outo ja epämukava ihminen, en todellakaan ymmärtänyt, mitä pahaa minä olin tehnyt. Tai Niall, joka oli yksi kilteimmistä ihmisistä koko maan päällä. 

'No siis, ainakun oon Harryn kanssa, tai juttelen Harryn kanssa jotain, se saattaa yhtäkkiä tiuskasta mulle, vaikken ees puhuis sille'

Ihmettelin Niallin sanoja, miten Harry liittyi koko tilanteeseen, tai Jillianiin ylipäätänsäkään? Oliko Harry tehnyt jotain pahaa Jillianille, vai mitä ihmettä? Kävin Niallin ja minun keskustelun päässäni läpi moneen otteeseen, ja kohtaamiset Jillianin kanssa myös, jonka jälkeen laitoin silmät kiinni, eikä aikaakaan, kun olin jo unessa.

mooooi. älkää tuomitko, vaikken oo julkassu varmaan viiteen ikuisuuteen. ja siis tosiaan, alotin kirjottamaan tätä lukua kahelta yöllä, ja nyt kello on 2:59, joten oon aika ylpee, vaikkei tä nyt ollukkaan mikää ihmeellinen, ja tä oli aika tylsä :D

mua ärsyttää niin paljon jillian, huoh. vihaan tollasii ihmisii yli kaiken.

mut hei, 8K täynnä, kiitos ihan sairaasti kaikki !! :)