I'm still in love, with you. And all your little things. (FINNISH)

Luku 13.

*Emilia's pov*

Heräsimme Harryn kanssa myöhään, vasta kahdeltatoista, mutta nukuimme lähes 11 tuntia, joten olin tyytyväinen. Uni tuli todellakin tarpeen, sillä herätys oli aina aikainen, ja keikat vasta iltapäivällä. Ne eivät kestäneet kuin vajaan tunnin, joten en millään ymmärtänyt, miksi meidän kaikkien oli herättävä niin törkeän aikaisin.

Harry meni suihkuun, joten minulla oli noin puoli tuntia aikaa tehdä jotain itsekseni. Harry oli aina tavattoman kauan suihkussa, ja laittauduimme aina yhdessä. Tai no, Harry valitsee vaattaeitaan ja minä meikkaan, ja hän sai aina hepulin jos tekisin vähänkin jotain ilman häntä, joten päätin mennä katsomaan olisiko Zayn, Perrie ja Miisa jo hereillä.

Koputin Miisan oveen, eikä mennyt kuin kaksi sekuntia ja ovi oli auki.

"Emilia, tiiätkö missä Lou on?", Miisa kysyi hämillään.

"Mitäh, en tiiä. Eikö se tullu ollenkaa tänne?", kysyin Miisalta.

"No ei tullu ei. En tiiä pitäiskö olla huolissaan, siitä ei oo nimittäin ees kuulunu mitään", Miisa sanoi tuijottaen tyhjyyteen.

"Meen kyselemään Perrieltä, oota sä täällä ja laita itteäs kuntoon. Mennään tänään syömään yhessä tonne ravintolaan, ellet muista", sanoin ja laitoin oven perässäni kiinni lähtiessäni.

Koputin muutamaan otteeseen Zaynin ja Perrien oveen, mutta vastauksetta. Seisoin välillä koputtaen heidän oven takana varmasti viisi minuuttia, kunnes he tulivat käytvällä vastaan.

"No, mikä hätä?", Zayn kysyi leveä hymy kasvoillaan.

"No eikun miettisin et ootteko ees te kuulleet jotain Lousta. Se ei menny niiden huoneeseen yöks, ja Miisa on huolesta soikeena", selitin heille.

"Ai joo, sori. Lou tuli joskus aamuyöstä tänne, eikä suostunu lähtee. Selitti vaan jostain omantunnontuskistaan, ties mitä tarkoitti. Se varmaan nukkuu vielä, katotaas", Perrie vastasi Zaynin puolesta.

Zayn avasi oven ja siellä Louis makoili keskellä lattiaa ilmeisesti nukkuen vielä.

"Louis. Louis. LOUIS", Zayn karjui hänen korvaansa. "Herää idiootti, kello on melkeen yks jo. Mee huoneesees, Miisa oottaa sua", hän jatkoi, mutta Louis ei kommunikoinut.

"Justiisa. Hei mutta, meen nyt laittautumaan Harryn kanssa, voisitteko te mennä pitään Miisalle seuraa ja kertoo uutiset? Jos lähetään sitkun me ollaan valmiita?", kysyin pariskunnalta, ja sain molemmilta vastaukseksi nyökkäyksen ja hymyn.

Kävelin huoneeseemme ja Harry oli onneksi selviytynyt suihkusta.

"Oho, näytätpä sä pirteämmältä", hymyilin poikaystävälleni ja tökkäisin häntä mahaan.

"Ja sä aivan törkeän upealta", Harry vastasi ottaen minut syliinsä ja suudellen kaulaani.

"Harryyyyy, ei nyt. Oikeesti, Harry", kiljuin hänelle nauraen. "Meidän täytyy nyt oikeesti olla ripeitä, meitä odotetaan jo!"

"Joojoo, neiti nipo, totellaan", Harry virnuili laskiessaan minut alas.

Ei mennyt kuin 20 minuuttia, ja olimmekoko porukka  valmiita lähtemään. Ravintolaan ei ollut kuin pari korttelia, joten päätimme kävellä. Onneksi oli arkipäivä ja kello vasta puoli kaksi, joten kaikki olivat töissä tai koulussa. Ei yhtäkään yli-innokasta fania lähistölläkään.

"Arvon neidit", Zayn sanoi ja piti meille ovea auki. Myös Harry tunki sisään samalla oven avauksella hymyillen ja kiittäen Zaynia kohteliaasti, vaikkei neiti ollutkaan. Remahdimme jokainen nauruun, paitsi Zayn, joka pyöritteli silmiään.