I'm still in love, with you. And all your little things. (FINNISH)

Luku 27.

*Emilia's pov*

"Emiliaaaaaaaaaaaaa!", kuului Harryn huuto olohuoneen sohvalta. Oli kulunut kaksi viikkoa illanistujaisistamme, jonka jälkeen pojat eivät olleet tehneet mitään muuta kuin istuneet olohuoneen sohvalla. Huokaisin ja kävelin keittiöstä olohuoneeseen kuullakseni mitä asiaa Harrylla oli.

"Miks te päätitte jäädä Englantiin?", Harry kysyi irroittamatta katsettaan televisiosta.

"Häh? Mitenniin?", kysyin suuni loksahtaen auki.

"Mietin vaan", hän vastasi, irroittamatta vieläkään katsettaan.

"Eikun oikeesti Harry, oot ollu tietonen tästä asiasta jo kolme viikkoa, ja nyt vasta päätät kyseenalaistaa?", kysyin istuutuen hänen vierellensä.

Harry kohensi asentoaan ja yskäisi muutaman kerran merkitsevästi, jonka jälkeen asetti kätensä hartioilleni.

"Hei, Em, kato, mä oon toi telkkari, sä oot sähkö. Jos sähkö lähtee pois, telkkarista ei tuu mitään. Tiiätkö, se on niinku vertauskuva, mä en oo mitään, jos sä lähet pois".

"Harry mit -", sain sanottua, kun tunsin hänen huulensa omillani. 

"Aika huono vertauskuva", kuului muutamien sekuntien päästä vierestämme. 

"Liam", Harry sanoi ja yskäisi. "Mitäs sä täällä?"

"Naah, tulin kattomaan tätä meininkiä. Missä Louis ja Miisa, tai Niall? Mua ei huvittais kattoa tollasta kuhertelua, kun Jilliankin on poissa", hän sanoi ja istahti Harryn toiselle puolelle sohvalle.

"Jaaa, Niall on varmaan kattomassa leffaa yläkerrassa", Harry vastasi pyöritellen silmiään. "Noni, mees jo", Harry jatkoi samalla sekunnilla, ja samassa Liam nousi ylös ja käveli yläkertaan.

"No, mihis me jäätiin?", Harry kysyi ja suukotti minua poskilleni, jonka jälkeen huulille.

"Harry, lopeta ja selitä", sanoin haukkoen henkeä.

"Ähh, mä vaan luulin, että sulla on Suomessa jotain ongelmia, ku halusit ehdotta jäädä tänne", Harry sanoi päästäen minusta irti.

"Hei, ei oo. Sä tiiät sen Harry, että mulla on asiat hyvin siellä, niinkuin on täälläkin. Paljon mieluummin mä jään tänne niiden ihmisten kanssa, keitä mä rakastan", vastasin hänelle hymyillen, ottaen häntä kädestä kiinni.

"No mut, etkö sä rakasta sun perhettä ja ystäviä", Harry kysyi kohottaen kulmiaan.

"Hölmö, tottakai rakastan. Ja ne rakastaa mua, niin paljon, että ne ymmärtää mun päätöksen", sanoin ja tökkäsin häntä pienesti nenään. "Mut oliko toi oikeesti se syy, miks tota kysyit?", kysyin naurahtaen. Harry nyökkäsi vastaukseksi hymyillen, ja nousi sohvalta kävellen keittiöön.

"Mitä haluut hei lounaaks?", Harry huusi keittiöstä. "Ihan sama mitä vastaat, teen mun bravuuria!"

"Harry ei, ei taas lihapullia", vastasin närkästyneenä. "Niitä teit eilen, edellispäivänä, ja sitä edellisenä. Mä en jaksa enää". Samalla hetkellä kuulin nopeita juoksuaskelia takaatani, ja Niall ja Liam pyyhälsivät paikalle. 

"Harry, ei lihapullia. Tilataan vaikka pizza?", Liam kysyi hymyillen.

"Just, okei", Harry vastasi tuhahtaen. "Ihan sama mulle, tilatkaa jotain. Mut ei simpukoita".

"Ei simpukoita", Niall toisti ja painui olohuoneeseen meidän seuratessa perässä.

**

"Hei, mitäs ootte suunnitellu Perrien polttareiks?", Liam kysyi minulta, suu täynnä pizzaa.

"Ei niistä saa puhua", vastasin irvistäen.

"No miksei? Kyllä mäkin Miisalle oon meidän suunnitelmat kertonu", Harry vastasi kyseenalainen ilme kasvoillaan.

"Harry, polttareiden perinteihin kuuluu se, ettei niistä puhuta", vastasin nauraen.

"Nojaa, ei haittaa", hän vastasi tunkien suuhunsa lisää pizzaa.

Samassa puhelimeni pärähti soimaan keittiössä, ja kirjaimellisesti juoksin vastaamaan siihen, koska tiesin soittajan olevan äitini.

Puhuin hänen kanssaan varmastikin 10 minuuttia puhelimessa, ja hän paasasi minulle turvaseksistä ja siitä, ettei lapsia vielä näin nuorena. Olin kuitenkin jo 20, vaikka välillä käyttäydyin kuin pahanen 14-vuotias. Mutta silti, minua ärsytti äitini jatkuvat epäilykset ja saarnat. Minun teki mieli vain ilmoittaa, että olin jo raskaana ja aioin pitää lapsen, jotta saisin hänet hiljaiseksi, mutta en ikinä olisi voinut olla niin ilkeä ja valehdella äidilleni. Huokaisin kovaan ääneen ja istuuduin Harryn ja minun makuuhuoneen sängylle, jonne olin siis kesken puhelun kävellyt, en halunnut poikien kuulevan riitaamme.

Kyyneleet alkoivat virrata poskillani, syyttä. Tai no, olihan minulla syy, jatkuva vihanpito äitiini. Tai no, ei vihanpito, mutta jatkuvat riidat. Sen takia olinkin muuttanut pois kotoa varsin nuorena, sillä riitelimme jatkuvasti, pienistäkin asioista. 

"Heei, onks kaikki hyvin?", Liam kysyi astuessaan huoneeseen.

"Mhm, on, kai", vastasin huokaisten.

"Ei voi olla, jos itket", hän vastasi halaten minua. "Oliks sull riitaa jonkun kanssa, vai mitä on tapahtunu?"

"Ähh, äiti vaan. Emmä tiedä, sillä on joku vika päässä", vastasin naurahtaen. "Se ei tajua, että oon 20, ja se paasaa mulle turvaseksistä. 'Muista Emilia sitten ettet hankkiudu raskaaksi siellä, oot vielä niin nuori ja kokematon', ihan oikeesti hei!", huudahdin.

"Woah, onks sillä syy epäillä jotain tollasta sitten?", Liam kysyi kohottaen kulmiaan.

"No.. Ei, kai. En mä tiedä", vastasin pudistaen päätäni. "En mä tiedä mistään mitään. Tekis mieli vaan laittaa välit poikki jokaiseen suomalaiseen, paitsi Miisaan, tietenkin", huokaisin.

 "Hei Emilia, lopeta noi puheet heti. Mä ymmärrän että oot turhautunu, mutta lopeta", Liam sanoi painaen minut halaukseen. "Mennään alas, nyt ku oot rauhottunu, eikä puhuta Harrylle mitään. Se vaan huolestuis lisää", Liam sanoi vielä, väläyttäen minulle hymyn. Vastasin hänen hymyynsä hymyllä, ja lähdimme kävelemään alas.

Olin kiitollinen ihmisistä ympärilläni, kaikista ihmisistä. Pojista, Miisasta, muista ystävistäni täällä Englannissa, sekä Suomessa. Tietenkin rakastin äitiäni, mutta hänen ylisuojelevaisuus aikuista tytärtään kohtaan oli jo liikaa. Mutta hänellä ei ollut syytä epäillä minua, eikä varsinkaan Harrya. Vaikka Harrylla oli vielä vuosi sitten pahamainen maine mediassa, äitini pitäisi uskoa minua siinä, että Harry oli muuttunut, paljon. Hänen pitäisi hyväksyä se, että olin löytänyt onnen, muualta kuin kotoa. Hänen pitäisi oppia hyväksymään, että myös minä osasin olla onnellinen, myös muualla kuin Suomessa. Mutta ei, se oli ilmeisesti liikaa vaadittu.

HERRANJUMALA siitä on kauan, ku oon julkassu. Mulla on ollu ihan sikakiire, ja olin just viikonlopun Ruotsissa, kattomassa 1D ja 5sos jee :D oli ihan sairaan mahtavaa, vaikka mulla meni melkeen koko 5sos ohi (kiitos ruotsalaiset :) ), mutta ah, näin harryn. toista kertaa jo !! emmä tiedä, siellä oli ihan sairaan mahtavaa. ja tä luku on vähän tämmönen, ku en oikee oo keksiny tähän mitään, enkä viittiny heti mistään zerrien polttareista/häistä kertoo. ja hei, just a little reminder, etten tiiä oikeesti, kauanko tätä jaksan kirjottaa. ootte varmana huomannu tän mun kokoajan pidentyvän kirjotusvälin, koska mulla ei oikeesti inspistä tähän enää niin paljoo ku ennen. 

oon muutenki nyt panostanu enemmän tohon michael ficciin, mulla on siihen täys inspis ((OKEI EI OIKEESTI AINA OO)) mutta niin. ja hei ne ketkä sitä ei oo vielä tsekannu, ni tsekatkaa ihmeessä, se löytyy mun profiilista :) mut älkää huoliko, kyl tätä tulee viel AINAKIN muutama luku. ja mulla ois kyllä juoniki tähän mutta saattaa olla et siirrän sen tohon michaeliin, koska no, se on vaa sujunu vähä paremmin :D

ootte parhaita!!!